Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja masennus, ja mulla on myös dissosiaatio-ongelmia. Oon vuositolkulla roikkunut opiskeluissa jotenkin kiinni, mutta nyt on jotenkin mitta täynnä. Välillä oon ihan oikeasti ihan loppu, enkä vaan jaksa mennä opikelemaan, mutta tällä hetkellä suurin tunne on kiinnostuksen puute. Minua ei oikeasti kiinnosta. On sellainen olo, että ihan helvetin sama, valmistunko yleensä koskaan. Kuitenkin samaan aikaan minulla on ihan JÄRKYTTÄVÄ syyllisyys siitä, että vellon vaan kotona tekemättä mitään. Pitäisi olla menossa, että saisi syyllisyyden äänen hijennettyä edes jotenkin.
Miltä tämä teistä kuulostaa, olenko vaan laiska säälittävä olento, joka vetoaa masennukseen, vai kuulostaako tutulta?
Miltä tämä teistä kuulostaa, olenko vaan laiska säälittävä olento, joka vetoaa masennukseen, vai kuulostaako tutulta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet laiska, säälittävä olento. :)
Hyvä huomio; hänhän on patalaiska säälittävä ja vailla omaa tahtoa oleva nimitys ihmisestä. Vaan ei hätää, itse olen samaa maata. Pidetään silti elonlippua salossa. Mulla lisäksi pakkomielle jaksamisen tärkeydestä.
Siis tunnistat tuossa itsesi?
Nuo yllä olevat kommentit eivät välttämättä sovellu sinuun. Olet masentunut ja kannattaa etsiä apua. Jutustelu tilanteesta voisi jo hieman helpottaa. Onkmo sinulla ollut tietoisesti vaikeita asioita: mentyksiä, pelkoja, yksinäisyyttä, opiskulussa ongelmia ym.
Eniten hyviä naurunpyrskähdyksiä tuosta hienosta kirjoituksesta > minä tiedän: Olet laiska, säälittävä olento
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Itseasiassa luettelit aika lailla juuri kaikki, minulla on ollut paljon menetyksiä - epäonnistuneita suhteita mm., tunnen itseni tosi yksinäiseksi, vaikka mulla onkin joitain ystäviä... Opiskeluissa on todellakin ongelmia, mutta jotenkin koen, että opiskelen sillä tasolla, että minun täytyisi selvitä itse ongelmistani. :(
Ehkä mulle on vaan tolkutettu niin paljon sitä ihan kotona, että ei saa valittaa, olla laiska ja pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni... Tuntuu vaikealta jäädä pois opiskeluista, jos on olisi edes vähän voimia roikkua niissä mukana...
Kannattaa jatkaa sitä koulu vaikka se olisi kuinka vaikeaa, itse tein 4 vuotta sitten virheen kun lopetin koulun kesken vaikka oli todella vaikeaa, nyt olen täysin syrjäytynyt ja ihmiskontakteja ei enään ole ollenkaan, ei ole mitään syytä elää, mutta silti joka päivän jatkan jostain syystä en tiedä miksi