Opinnot junnaavat!

Nyt etsit syyllistä kaikesta muusta paitsi itsestäsi. Eli oikea syy hitauteesi on, että olet hidas ja saamaton ja tusaat.
Ote niskasta, keskittymään ja jouhevasti suorittamaan kursseja. Tee aikataulu ja noudata sitä, älä hio ja tuumaa, vaan suorita. Jos tenttiminen vie aikaa, tee esseitä jos mahdollista. Nekin tehdään hups joutuun, ei jokaista lausetta viilaten.
Käytät aikaasi ilmeisesti asioiden ihmettelyyn niiden tekemisen sijaan.

Oma on valintasi. Jos opiskelutyylisi vie aikaa, sinulla pitäisi olla sitä opiskeluun käytössä, eikä käyttää sitä työntekoon. Toinen mahdollisuus on kehittää opiskelutyyliäsi merkittävästi nykyistä nopeammaksi.

Otat opintovapaata ja istut "kakun" kerralla eli valmistut.

Töitä kerkeää kyllä tehdä seuraavat 35 vuotta.

"Nyt etsit syyllistä kaikesta muusta paitsi itsestäsi."

Kuinka niin? Enhän missään kohtaa kirjoitusta sanonut, ettei itsessäni tai opiskelutyylissä olisi vikaa. Luulen jopa, että vikaa on niissä molemmissa, mutta ehkä en sitä ilmaissut tarpeeksi selkeästi aloitusviestissä. En sen sijaan voi suoraan allekirjoittaa olevani saamaton, sillä teen kyllä töitä valmistumisen eteen enkä koe, että aikani kuluisi "turhuuksiin". Tiedän myöskin etten ole suinkaan ainut jonka opinnot edistyvät hitaasti.

Töitä en todellakaan tee huvikseni, vaan tarvin rahaa elämiseen. Tuskin siis voin töiden tekoa lopettaa kokonaan. Opintolainan ottamista (ja sen turvin töiden lopettamista joksikin rajatuksi ajaksi) olen kyllä harkinnut, mutta silti lainan otto arveluttaa.

Kiitos vastauksista, toivottavasti niitä tulee edelleen! Kuten näette, olen todellakin aika jumissa: töitä on pakko tehdä, mutta samalla ne vievät opinnoilta aikaa. Ainoa tapa välttää töiden teko on ottaa lainaa, mutta onko sekään hyvä ratkaisu?

Esimerkki:
itse siivosin kotini puolessatoista tunnissa, kun tuttavallani meni samaan asiaan kaksi päivää. Hän ei ollut töissä.
Joten olet vain temperamentiltasi h i d a s.

Voihan se tosiaan olla, että olen temperamentiltani (?) hidas, mutta toisaalta "hitaus" ei ole kauheasti näkynyt muilla elämänalueilla eikä ennen yliopistoa myöskään muissa opinnoissa. Varmaan työnteko opintojen ohella on kuitenkin pääsyy hitauteen, uskoisin niin. Lainaa olen alkanut harkita aina vain vakavammin, ja kuten ehdotitte, niin sitä voisi ensin ottaa vaikka puoleksi vuodeksi ja katsoa, miten opinnot alkavat edetä.

Opintojen lopettamista en ole kovin vakavissani missään vaiheessa harkinnut, koska se olisi varmaan kuitenkin aika typerä ratkaisu. Itse olen ajatellut, että pääasia on se, että sentään joskus valmistun. Jos nimittäin opiskelupaikan heittää menemään, niin eihän sitä takaisinkaan enää saa... Paitsi tietysti menemällä uudestaan pääsykokeisiin.

Olisi hauska tietää, montako opintopistettä olet suorittanut ja missä ajassa?

Vastaus edelliseen: 30-40 op:ta vuodessa (siis vuodesta riippuen) olen suorittanut.

Tuo on melko vähän, mutta ei toivottoman vähän. Eli olet oikealla tiellä, puolen vuoden panostus pelkästään opiskeluun kannattaa.

Sun (ja muidenkin) kannattaa myös muistaa, ettei nopea valmistuminen aina ole mikään tie onneen ja autuuteen... Vaikka niin varsinkin päättäjät kovasti yrittelevät vakuutella.

Paljon parempi on, jos ylipäätään valmistut, vaikka sitten hitaamminkin, kuin että jätät homman kokonaan kesken!

Kyllä se taas, kun päivä rupeaa pitenemään, tämä opiskelukin alkaa maistua.

Oletko käynyt opintopsykologilla keskustelemassa opiskelutekniikastasi? Häneltä ehkä saisit neuvoja, miten saisit tehostettua.