Taustatietoa minusta;
valmistun toukokuussa 2014
täytän alkuvuodesta 19v
asun avoliitossa 21-vuotiaan poikaystäväni kanssa
olemme asuneet yhdessä vuoden, seurustelleet yht. 3 vuotta
raskauden on ilmeisesti aiheuttanut rikkinäinen kondomi
Eli moi!
Raskauteni on siis ihan alussa (6vk?). Olen tiennyt asiasta n. viikon. Ensin asia oli aika sokki, ja tuli paniikki että miten tämä on edes mahdollista. Sain soiton siis terveydenhoitajalta joka soitti pissanäytteeni tuloksista. (vein koska menkat myöhässä). No joo, se päivä meni sitten järkyttyneenä ja ajatuksistaan ei saanut mitään tolkkua.
Seuraavana päivänä kuitenkin sain erään kätilön puhelimen päähän kanssani ja hänen kanssaan sitten juttelimme asiasta ja ratkaisuista. Tulin siihen tulokseen että ehdottomasti haluan pitää lapsen. Olen kuitenkin ikäisekseni muutenkin aika kypsä, ja elämäntilannekin periaatteessa on ihan ok, ja jos raskaus on normaali ehdin jopa sopivasti käymään koulunikin loppuun sen aikana.
No tähän mennessä poikaystäväni ei ollut oikein sanonut juuta taikka jaata. Kun parin päivän miettimisen jälkeen kerroin, että haluaisin pitää lapsen, niin en saanutkaan sellaista vastakaikua kuin olisin halunnut. Pelkkä raskaudesta puhuminenkin kuulemma "ahdistaa" häntä liikaa. Ennen olemme aina pystyneet puhumaan kaikesta joten olen aivan ällikällä lyöty.
Miten voisin keskustella asiasta hänen kanssaan ja kertoa miten tärkeä tämä raskaus minulle on jo nyt, ja tosissani haluan juuri TÄMÄN lapsen koska mikään muu jälkeenpäin tuleva raskaus ei ole sama kuin TÄMÄ. Hän ei tunnu ymmärtävän että tämä on ainutlaatuista... tänään emme ole juuri puhuneetkaan sitten yhtään mistään...
Mitä ihmettä voin tällaisessa tilanteessa tehdä?
Auttakaa!
valmistun toukokuussa 2014
täytän alkuvuodesta 19v
asun avoliitossa 21-vuotiaan poikaystäväni kanssa
olemme asuneet yhdessä vuoden, seurustelleet yht. 3 vuotta
raskauden on ilmeisesti aiheuttanut rikkinäinen kondomi
Eli moi!
Raskauteni on siis ihan alussa (6vk?). Olen tiennyt asiasta n. viikon. Ensin asia oli aika sokki, ja tuli paniikki että miten tämä on edes mahdollista. Sain soiton siis terveydenhoitajalta joka soitti pissanäytteeni tuloksista. (vein koska menkat myöhässä). No joo, se päivä meni sitten järkyttyneenä ja ajatuksistaan ei saanut mitään tolkkua.
Seuraavana päivänä kuitenkin sain erään kätilön puhelimen päähän kanssani ja hänen kanssaan sitten juttelimme asiasta ja ratkaisuista. Tulin siihen tulokseen että ehdottomasti haluan pitää lapsen. Olen kuitenkin ikäisekseni muutenkin aika kypsä, ja elämäntilannekin periaatteessa on ihan ok, ja jos raskaus on normaali ehdin jopa sopivasti käymään koulunikin loppuun sen aikana.
No tähän mennessä poikaystäväni ei ollut oikein sanonut juuta taikka jaata. Kun parin päivän miettimisen jälkeen kerroin, että haluaisin pitää lapsen, niin en saanutkaan sellaista vastakaikua kuin olisin halunnut. Pelkkä raskaudesta puhuminenkin kuulemma "ahdistaa" häntä liikaa. Ennen olemme aina pystyneet puhumaan kaikesta joten olen aivan ällikällä lyöty.
Miten voisin keskustella asiasta hänen kanssaan ja kertoa miten tärkeä tämä raskaus minulle on jo nyt, ja tosissani haluan juuri TÄMÄN lapsen koska mikään muu jälkeenpäin tuleva raskaus ei ole sama kuin TÄMÄ. Hän ei tunnu ymmärtävän että tämä on ainutlaatuista... tänään emme ole juuri puhuneetkaan sitten yhtään mistään...
Mitä ihmettä voin tällaisessa tilanteessa tehdä?
Auttakaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jätä se.
Hänen alkujärkytyksensä on varmaan vielä suurempi kuin sinun. Kuulemma jotkut miehet muutenkin kiinnostuvat kumppaninsa raskaidesta vasta kun se alkaa näkyä ja tulee siten todellisemmaksi.
Miehesi taitaa vielä vähän kieltää ja vältellä aihetta. Pyydä mukaan ekaan ultraan ni asiavähän konkretisoituu.
Älä vielä masennu. Hänellä varmasti vaan kestää kauemmin tajuta asia ja tottua siihen! Koita olla liikaa painostamatta ja anna hänelle tilaa ajatella asiaa itse. Kyllä se sieltä päähän vielä pamahtaa että lapsi on ihan oikeasti tuloillaan
Kiitos paljon vastauksestasi!
Annan nyt hänelle omaa aikaa miettiä. Lapsihan nyt on jokatapauksessa tulossa, ehkä hänkin sen sitten jossain vaiheessa sisäistää.
Koita nyt vakuutella, et se on hänen lapsi ja ettet ole pettänyt. Sitä se ja useimmat miehet pohtii ja vetää hiljaiseksi miettimään...varsinkin, jos olette aina kondomia käyttäneet keskenänne.
Mä ihmettelen tuota kondomin rikkoutumista! En ole ikinä saanut seksiä harrastaessa kortsua rikki..en tiedä sitten mitä olen tehnyt väärin :D kun ei ne käsin venyttämälläkään kovin herkästi repeä.
voi että...!
Vakuuttelut on kyllä jo tehty joo :) no siis ei epäillä että me oltais se rikottu, vaan epäillään veljen riiviölasta ja hakaneulan yhdistelmää... Voi voi. On tämä vaikeaa kun itellä on jo mielessä innostus ja täysi äitiysvaihe päällä ja toinen ei pahemmin noteeraa. Kai tämä tästä joo..