Hei,
Kävin ekaa kertaa psykiatrilla paniikkihäiriön vuoksi. Kerroin, että aloitin lääkityksen noin 2 kk citalopram 10 mg annoksella, jota nyt hiljattain olen vähentänyt pienissä erin tuohon 1/4 tbl. Paniikki on pysynyt poissa, mutta ahdistuneisuus on lisääntynyt huomattavasti. Sanoin asiasta psykiatrille ja hän oli sitä mieltä, että lääkeannosten vähentäminen EI AIHEUTA AHDISTUKSEN LISÄÄNTYMISEN TUNNETTA!?" Hän sanoi, että normaalia on silloin, kun lääkitys aloitetaan, että se lisääntyy. Itselläni ei kyllä ollut mitään ahdistuneisuuden tunnetta sillon kun aloin käyttämään lääkettä. Päinvastoin, nyt kun on alkanut vähentämään niin se tuntuu melkeen koko ajan. Itse luulen, että tämä taitaa olla todella tyypillinen sivuoire, kun alkaa pyrkimään lääkkeestä eroon? Mietin välillä kyllä, että kannattaa myös itse ajatella ja toimia sen mukaan, mikä itsestään tuntuu parhaimmalta. Eihän kukaan muu voi tuntea miltä se itsestään tuntuu, jos ei ole käyttänyt itse lainkaan kyseisiä lääkkeitä. Oli vaikka sitten mikä tohtori kyseessä!
Mitä mieltä olette? Onko toi ahdistuneisuus tyypillinen oire vähennettäessä mielialalääkkeitä? Olisi kiva saada omia henk.kohtasia tarinoita tähän!
Kävin ekaa kertaa psykiatrilla paniikkihäiriön vuoksi. Kerroin, että aloitin lääkityksen noin 2 kk citalopram 10 mg annoksella, jota nyt hiljattain olen vähentänyt pienissä erin tuohon 1/4 tbl. Paniikki on pysynyt poissa, mutta ahdistuneisuus on lisääntynyt huomattavasti. Sanoin asiasta psykiatrille ja hän oli sitä mieltä, että lääkeannosten vähentäminen EI AIHEUTA AHDISTUKSEN LISÄÄNTYMISEN TUNNETTA!?" Hän sanoi, että normaalia on silloin, kun lääkitys aloitetaan, että se lisääntyy. Itselläni ei kyllä ollut mitään ahdistuneisuuden tunnetta sillon kun aloin käyttämään lääkettä. Päinvastoin, nyt kun on alkanut vähentämään niin se tuntuu melkeen koko ajan. Itse luulen, että tämä taitaa olla todella tyypillinen sivuoire, kun alkaa pyrkimään lääkkeestä eroon? Mietin välillä kyllä, että kannattaa myös itse ajatella ja toimia sen mukaan, mikä itsestään tuntuu parhaimmalta. Eihän kukaan muu voi tuntea miltä se itsestään tuntuu, jos ei ole käyttänyt itse lainkaan kyseisiä lääkkeitä. Oli vaikka sitten mikä tohtori kyseessä!
Mitä mieltä olette? Onko toi ahdistuneisuus tyypillinen oire vähennettäessä mielialalääkkeitä? Olisi kiva saada omia henk.kohtasia tarinoita tähän!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todellakin on. Itse söin citalopramia 40mg annostuksella neljä vuotta. Vaihdettiin sitten venlafaksiniin, joten joudun vähän purkamaan tuota citaa sitten, NOH:
Ekana päivänä kun otin puolikkaan, eli 20mg, olo oli suht normaali, hieman olin ärstyisä jne. Toka päivä oli taas sitten aivan kauheaa, vitutus oli ääretön ja todellakin AHDISTI. Kolmas päivä oli samaa, neljäs päivä samaa, viides päivä samaa.. Lisättynä se, että tuo ärtyneisyys tuplaantui joka päivä, kuin myös ahdistus. No, venlaa söin sitten neljä päivää ja lopetin. Nyt aloittamassa citaa uudelleen, annoksena tuo 20mg, tammikuussa nosto 40mg.
Että vastauksena kysymykseesi, KYLLÄ, mielialalääkkeiden vähentäminen ahdistaa. Jos olisin ollut neljä vuotta sitten fiksu, en olisi aloittanut mitään mielialalääkitystä. Ketipinor minulla on myös, mutta sitä tarvitsen oikeasti tasaamaan mielialojani, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kun kärsin. Tai korjaan, yritän elää sen kanssa.
"lääkeannosten vähentäminen EI AIHEUTA AHDISTUKSEN LISÄÄNTYMISEN TUNNETTA!?"
Psykiatrillasi on pää perseessä. Siinä hän on oikeassa, että ahdistuneisuutta voi ilmetä myös aloitettaessa. Aina, kun annosta muutetaan, aloitetaaan, lopetetaan, nostetaan tai lasketaan oireita voi ilmetä. Tämä on aivan psykiatristen lääkkeiden peruskurssin tasoista tietoa.
"Mietin välillä kyllä, että kannattaa myös itse ajatella ja toimia sen mukaan, mikä itsestään tuntuu parhaimmalta. Eihän kukaan muu voi tuntea miltä se itsestään tuntuu, jos ei ole käyttänyt itse lainkaan kyseisiä lääkkeitä. Oli vaikka sitten mikä tohtori kyseessä!"
Hyvä huomio. Nimen omaan näin. Samalla tavalla ohjeistavat alalla toimivat huippu psykiatrit. Vain henkilö itse tietää miltä hänestä tuntuu. Yksi suurimmista ammattivirheistä, joihin osaamattomat psykiatrit syylistyvät on, että eivät ymmärrä kuunnella potilastaan.