Koulukohtaiset ja opettajakohtaiset erot ovat suuria. Kokemusta on siitä, että lasten arvioinneissa ei toteudu yhdenvertaisuus. Lapsen suulaus tai heikko sosiaalinen asema heikentää lapsen saamaa arvosanaa. Näillä palstoilla puhutaan vain sosiaalityön jakamasta eurosta tärkeämpää olisi keskustella kouluarvosanoista, joilla on muutamaa tuhatta euroa suurempi merkitys lapsen tai nuoren tulevaisuudelle. Jauhakaamme nyt siis tästä!!! Veikkaan ettei kiinnosta. Kiinnostaa vain se nostaako mamu rahaa ja kuinka paljon pankkiautomaatilla.
yhdenvertaisuus lastemme arvioinnissa
tähellisempää varmaa
12171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Opettajat turvaavat omia etujaan puolustaessaan aikanaan oppimiaan, usein vanhentuneita opetustapojaan. Tilannetta pahentaa se, että heille tarjotaan vain harvoin uudelleenkoulutusta ja kannustimia. Niinpä he pelkäävät tulevansa syrjäytetyiksi ja menettävänsä lopulta työnsä ja määräysvaltansa. Pelko on innovaatioiden vihollinen. Päästäkseen tiedoissaan ajan tasalle, opettajien pitäisi käyttää tietojensa päivittämiseen 20 - 30 % työajastaan ja Suomessa se ei ole mahdollista. Lisäksi tarvitaan sama määrä jatkuvaa kouluttautumista.
Opettajilta puuttuvat kokonaan tänään tarvittavat informaatioteknologian tiedot ja tietokonelaitteiden hallinta. Taantuminen on jatkunut jo parin vuosikymmenen ajan, joten selvää on, että PISA -tulosten heikentyminen on pelkästään opettajista johtuvaa. Opettajilta puuttuvat motivaatio ja innokkuus uusia tietoteknisiä laitteita kohtaan. Älytauluja ja muita podeja hankitaan, mutta niitä opettajat eivät osaa käyttää ja ne jäävät sivuun perinteisten kalvojen tieltä. Motivaation puute on tarttunut myös oppilaisiin ja se näkyy tuloksissa.
"joten selvää on, että PISA -tulosten heikentyminen on pelkästään opettajista johtuvaa."
Maailmassa mikään ei ole näin yksioikoista. Kyllä lapset ja nuoret ovat muuttuneet todella paljon ja siitä ei voida pelkästään opettajia syyttää. Vallalla on "onko pakko", "en mä haluu, en jaksa" -kulttuuri. Uusien asioiden oppiminen ei voi aina olla vain hauskaa ja viihdyttävää. Siinä on mukana TYÖTÄ. Sitä aika suuri osa lapsista ja nuorista nykyisin näyttää kammoavan. Kaikki mulle heti, nopeiden tyydytysten maailmassa kasvaa erilaisia lapsia ja nuoria. Voi se olla oikeinkin, etteivät he enää arvosta sivistustä vaan tyytyvät google -tietotasoon. Minulle se ei riitä.
Meidän vanhempien on niin helppo ulkoistaa asiat opettajalle. Omilla lapsilla on ollut monenlaisia opettajia. Kun lapset uikuttavat jostain opettajasta tai opiskeltavasta asiasta. Kuuntelen kyllä, mutta pistän heidät perustelemaan mielipiteensä ja katsomaan asioita laajemmassa yhteydessä ja liki aina he toteavat siinä myös oman osuutensa merkityksen asioissa. Vaadin ja autan läksyissä ja hyvin on mennyt, vaikka jotkut asiat ovat olleetkin vastenmielisiä ja vaikeita. Ovat ainakin oppineet työn merkityksen. Ovat samalla oppineet omista resursseistaan ja kurinalaisuudesta. Eipä ole aikuiseksi ehtineeltä jälkikäteenkään pyyhkeitä tullut.
Vaadit ja autat, vaikkakin ollut vastenmielistä ja vaikeaa, ovat oppineet työn merkityksen ja kurinalaisuuden ja sanot onnistuneesi, olet kuin armeijan kapiainen, luovuuden tuhoaja.
Monet eivät kuitenkaan halua alistua ja mukautua lastesi tavoin, vaan haluavat enemmän vaihtoehtoja elämäänsä jo lapsena ja nuorena, mutta heidät tämä systeemi pyrkii tukahduttamaan jo kouluiässä.
Lapset ja nuoret eivät ole kuin karjaa, jota ohjataan raipoin kaikki kulkemaan samaa tietä tulevaisuuteen, me ihmiset olemme erilaisia ja tämä maailma on monimuotoinen ja moniulotteinen. Raippojen sijaan pitäisi kannustaa ja tarjota vaihtoehtoja, oppia kulkemaan ajan virrassa, mutta siihen tämä kankea systeemi ei taivu.
Lastemme koulutus on kuin häivähdys menneestä, vuosikymmeniä sitten vallinneesta suuria laitoksia ihailevasta kulttuurista.
No nyt kyllä meni pieleen. Sattumoisin luovuus kukkiin perheessämme ihan ammatiksi asti, ja lasten luovuutta ei todellakaan tukahduteta sillä, että heiltä vaaditaan koulutehtävien tekemistä ja autetaan siinä. Luovia ratkaisuja on saanut täysin vapaasti käyttää ja oppia ihan omalla tavallaan. Toinen lapsista onkin ollut auditiivinen hahmottaja, joka räppäsi myös historian läksyjä, kun ne jäi sillä hänelle parhaiten mieleen. Perustaitojen hyvä hallinta vain edesauttaa oman luovuuspotentiaalin hyödyntämisessä.
Raipat ja vaatiminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Siitä olen samaa mieltä, että kannustetaan ja tarjotaan erilaisia tapoja oppia ja painotuksia oppimiseen kiinnostuksen mukaan. Koulujen ja varsinkin opettajien välillä on varmasti eroja, mutta suurimmat erot ovat kotien tuessa oppijoille. Tämä on surullisesti alkanut näkyä siinä, että vanhempien koulutustaso on alkanut näkyä lasten opintomenestyksessä. Se on huolestuttava kehitys.
Meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme. Minä en pidä alistumisena sitä, että oppii uusia asioita, joita kuitenkin tarvitsee elämässään. On myös syytä erottaa luovuus ja mukavuudenhaluisuus. Meillä Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus. Lapset voi opettaa myös kotona, jos ei hyväksy oppilaitoksia.
Mukava artikkeli erilaisista kotiopetustavoista:http://www.hs.fi/sunnuntai/Kotikoulu on suojelunhaluisten vanhempien valinta/a1376106247027
Jos olet omasta mielestäsi onnistunut niin hyvä, suomalainen laitosmainen ja vanhakantainen koulutusjärjestelmä kuitenkin tappaa monen nuoren motivaation ja edesauttaa syrjäytymistä.
Olen havainnut jotta usein juuri virkamiehet ja heidän perheensä kannattavat näitä nykyisiä rakenteita, minä näen ne taas suurena taakkana koko suomailaiselle yhteiskunnalle.
Juuri noin se on. Hyvin suuri osa menestyneimmistä taiteilijoistamme ovat olleet hyviä myös koulussa. Luovuus ja mukavuudenhalu ovat kaksi ihan eri asiaa.
Oletko lukenut tai eilen juuri katsonut TV kun professori totesi että pitäisi jättää arvostelematta esim laulu koska pitäisi oppia kaikessa luovuudessa karaokesta jossa ihmiset kannustavat toisiaan eli milloin siihen päästään.
Kun esiinnyin aikanaan synnyinseudulla niin opettaja totesi, että on antanut minulle huonon numeron musiikista ja olen parempi kuin hän siinä. se oli mukava kuulla mutta kohteliaisuutta elämäntehtäväni oli kuitenkin toinen johon taas toinen opettaja kannusti, eli on ollut siten hyviä ihmisiä ympärillä vaikka ei aina sitä saanut kotona ja elämässä yleensä, tarkoitan juri tuota taideaineiden arvostelua.
eli eletään MK
Suomalainen koulutusjärjestelmä kuin myös koko julkinen sektori on vanhakantainen, kallis ja kankea, poliitikot ja suunnittelusta vastaavat virkamiehet eivät sitä ymmärrä, eivätkä haluakaan ymmärtää, näköalattomuus ja itsekkyys leimaa koko suomalaista kulttuuria.
On saatu aikaan kankea virkamieskeskeinen järjestelmä, jossa luovuus on julistettu pannaan, ei ole huomattu jotta maailma muuttuu ympärillä nyt kovaa vauhtia ja muuttumisvauhti kasvaa potenssiin jota emme edeltä tiedä, siksi rakenteiden pitäisi olla enemmänkin keveitä ja joustavia.
Opettajien osaamistaso monilta osin on puutteellinen. Lapsille pitäisi opettaa mm. logiikkaa ja ohjelmointia eri sovellusympäristöissä, ei näitä taitoja kursseilla opita. Opettajakuntaa pitäisi täydentää alan osaajilla ja ehkä koulutuksessakin tulevaisuuden avainsana on ulkoistaminen.
Kymmenien vuosien yhtäjaksoinen pakkopulla imee mehut oppilaista jo ennen kuin he siirtyvät työelämään ja tämä on luultavasti keskeisin syy miksi nuoret nykyään syrjäytyvät, tasapäistävät laitoksemme eivät innosta enää lapsiamme.
Alangon Ismo lauloi jo aikoinaan jotta "Suomi putos puusta" ja sen voit nyt hyvin nähdä jos uskallat katsoa suomalaista yhteiskuntaa avoimin silmin.
Jos olisin kakskymppinen ja tekemässä pentuja tähän nykyiseen yhteiskuntaan, niin laittasin varmuuden vuoksi kolome kortonkia päällekkäin. Nautinto sinällään, mutta meillä ei ole tulevaisuutta. Suomalaisilta on viety elämä.
Etenkin suomalaiselta mieheltä. Suomalaiselta mieheltä on viety maa, maantuoksu, viljely, toimeentulo maasta. Suomalainen mies on pelle, mukamas hauskanpitäjä Vantaan kerrostalojen sokkeloissa jouluaattona. Pienessä hiprakassa oleva pelle joulupukkina joka juo ittensä känniin sitten illalla. Hänen pitäis olla pienviljelijä-metsätyömies, eikä Helsingin Metron rahastaja esim. Kaikki mitä yritetään sanoa, on paskapuhetta. Meitä on jo monta sukupolvea, jotka on huiputettu tähän liemeen. Emme me ole onnellisia Vantaan kerrostaloissa, me maaseudun pojat ja tytöt. Meille on jo keksitty omat käyttäytymiskriteerit, systeemit j.n.e. Elämä voi vastata vankilaoloja, siviilissä.Sitä ei tarvii hyväksyä. Miksi Me hyväksymme?
Siltä Jossi toteaa totuuden ainakin omalta kohdaltaanTodella olisi ajattelemisen aihetta, mistä löytyy se onnellisuus?
kyllä Suomen koulut ovat vielä korkeatasoisia ja yhdenvertaiseen kohtelluun ainakin periaatteessa pyrkiviä.
Toin esiin taito ja taideaineiden arvostelun? ja näin tähän asti ovat vaikuttaneet keskiarvoon? mk