Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ja siinä sinä seisoit...

    ..katselit minua ja hymyilit. Hymyilin takaisin.
    Kuljimme missä milloinkin, jutellen niitä näitä. Hymyilin. Tunsin oloni onnelliseksi.

    näin teimme monena iltana. Tiesin, ettei siitä koskaan voisi tulla mitään, silti ihastuin.. ehkä rakastuin. Se oli väärin. Olit varattu, rakastit jotain toista. Et ymmärtänyt tuskaani, et tiennyt että kertomani mies olit sinä. Olimmehan vain ystäviä...

    Olen rakastunut ystävääni, parhaaseen ystävääni. mitä teen?? jos kerron tunteeni hänelle, menetän hänet, mutta on tuskaista elää näinkään..
    3952
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Oma kokemus:
    Kerroin tunteeni, tulin torjutuksi. Hän ei asiasta ollut moksiskaan, vaan kohtelee minua samaan tapaan kuin ennenkin. Ongelma onkin minulla, sillä on vaikeaa olla hänen kanssaan samoissa paikoissa, koska kaikenlaisia tunteita tulee pintaan. Esim. mustasukkaisuutta siitä, että hän nauraa jonkun toisen jutuille, tai on kiinnostunut jostain toisesta. On siis suorastaan itsensä kidutusta jatkaa ystävyyttä heti kun on särkenyt sydämensä. Näin ainakin minulla.

    Toinen vaihtoehto on se, että ystäväsi vieraantuu sinusta ainakin joksikin aikaa. Riskit kannattaa siis pitää mielessä. Minä olisin voinut pitää turpani kiinni ja niellä ihastumiseni, mutta en kadu että otin riskin. Sitäpaitsi, on tietysti olemassa mahdollisuus että ystäväsi tuntee jotain samantapaista sinua kohtaan ... mutta etene varoen ja yritä olla kärsivällinen.

    Äänestä

    Teittekö te mitään yhdessä vai onko ihastumisesi teini-ikäisen haavetta ilman realismia mistään?

    Äänestä

    • Emme ole tehneet mitään, tuskin tulemme koskaan tekemäänkään. Hän on varattu ja olemme vain ystäviä. Minun omassa päässäni tällaisia ajatuksia vain pyörii. Välitän hänestä enemmän kuin ystävästä. Se tässä mättää. Pitänee kai haudata tunteet

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Lohduton kirjoitti:

    ..katselit minua ja hymyilit. Hymyilin takaisin.
    Kuljimme missä milloinkin, jutellen niitä näitä. Hymyilin. Tunsin oloni onnelliseksi.

    näin teimme monena iltana. Tiesin, ettei siitä koskaan voisi tulla mitään, silti ihastuin.. ehkä rakastuin. Se oli väärin. Olit varattu, rakastit jotain toista. Et ymmärtänyt tuskaani, et tiennyt että kertomani mies olit sinä. Olimmehan vain ystäviä...

    Olen rakastunut ystävääni, parhaaseen ystävääni. mitä teen?? jos kerron tunteeni hänelle, menetän hänet, mutta on tuskaista elää näinkään..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu