Olin metrossa. Metro lähti liikkeelle. Osasto oli täynnä ihmisiä, oli ruuhka-aika. Hyvin pian nuori mies alkoi panikoimaan. Hän istui paikoillaan, mutta liikehti kovin istuessaan, oli rauhaton, peloissaan, hyperventiloi, painoi pään polviensa väliin, vääntelehti itkua. Seuralaisensa rauhoitteli: Ei mitään hätää...
Voiko täysin vieras ihminen jotenkin auttaa tuossa tilanteessa vai pahentaako asiaan puuttuminen oireilua?
Ajattelen, ettei varmaan oo kivaa, jos pelottaa ja ahdistaa ja kymmenet ihmiset vielä tuijottaa.
Auttaako, jos tuntematon ihminen tulee, esittäytyy, ottaa kädestä, juttelee niitä näitä, kertoo ettei oo mitää hätää, samanlaisia pulliaisia ollaan kaikki... Tai voiko tehdä mitään?
Voiko täysin vieras ihminen jotenkin auttaa tuossa tilanteessa vai pahentaako asiaan puuttuminen oireilua?
Ajattelen, ettei varmaan oo kivaa, jos pelottaa ja ahdistaa ja kymmenet ihmiset vielä tuijottaa.
Auttaako, jos tuntematon ihminen tulee, esittäytyy, ottaa kädestä, juttelee niitä näitä, kertoo ettei oo mitää hätää, samanlaisia pulliaisia ollaan kaikki... Tai voiko tehdä mitään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tietysti voi rauhallisella äänellä kertoa panikoivalle, että kohtaus ei ole vaarallinen, siitä ei voi tulla hulluksi eikä siihen ole kukaan kuollut. Kyse on vain pelottavasta, voimakkaasta tunneryöpystä. Otsalohko ei saa normaalia viestiä aivoilta, että kyseessä ei ole todellinen vaaratilanne, johon paniikkikohtauksen aikana keho valmistautuu automaattisesti.
Pitää rueta ite panikoimaan useammin, jos nui nättejä tyttöjä tulee täälä Kuopiossa rahoittelemaan.
Mun omista suurimmista peloista on, että alan sekoilemaan metrossa, bussissa ym. julkisissa paikoissa, mikä usein laukaisee itrllä just panarikohtauksen ja joudun "juosta karkuun "....tämä olisi ainakin itselle kultaakin arvokkaampaa jos kohtaus tulee ollessani yksin, että joku rauhallinen ystävällinen ihminen tulisi juttelemaan niitä näitä ja rauhoittelemaan, enkä tuntisi nolaavani itseäni...tärkeää on kuulla se järjen ääni pahassa tilanteessa ja jutteluapu on itseä useasti kohtauksessa auttanut. Mutta meitä on moneen junaan ja ihmisillä omia selviytymis keinoja...itseä pelottaa/ahdistaa yksinolo kohtauksen aikana ja "itsensä nolaaminen"....
jos olen yksin ja alan panikoimaan, olisi tosi kiva jos ulkopuolinen istuisi viereen ja rauhoittelisi. Mua auttaa se että alkaa kysellä kysymyksiä, esim. "mikä on sun lempi väri? Miks se on sun lempiväri?" ja muuta sellasta että saan ajatukset pois itse paniikista
Mulla ku iskee paniikki niin haluun vaan olla yksin enkä todellakaan halua ketään siihen yrittää rauhoittelemaan.