Kirkon pitäisi olla yhteiskunnan hengellinen arvojohtaja eikä suinkaan mikään ajopuu, joka vain lilluu yhteiskunnaksi nimitetyssä lätäkössä ja imee itseensä kaiken ympäröivän kuran, joka ympäriltä mukaan tunkee.
Erityisesti kirkon johtamiskäytäntöjen pitäisi perustua kirkon omiin arvoihin eikä suinkaan kapitalistisen liikeyrityksen management -oppeihin, jotka on tehty rahan hankkimista varten keinolla millä hyvänsä. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun anekauppakin on saatu kuriin, kiitos Lutherin, joka lieneekin ainoa viisas koko kirkon pitkässä historiassa. Seikka, jota ei pidä ihmetellä, koska talonpoikana Lutheria voidaan pitää lähes keskustalaisena.
On suorastaan järkyttävää havaita se maallistuminen, joka evankelis-luterilaisessa kirkossamme on tapahtunut. Enää yksittäistä kirkkoakaan tuskin voi pitää minään hengen temppelinä. Lähinnä nykykirkko muistuttaa markkinapaikkaa, jossa raha vaihtaa omistajaa ja väki käy pikemminkin katsomassa erilaisia spektaakkeleita kuin sanaa kuulemassa.
Eritotenkaan kirkon johtamiskäytännöissä voi tuskin puhua mistään hengellisestä. Sen sijaan nämä johtamiskäytännöt muistuttavat lähinnä maallista, kapitalistista hirmuvaltaa. Tyypillisessä liikeyrityksessähän saa kenkää, jos rypistää otsaa väärässä paikassa tai mikä pahinta, käyttää ilmaisuvoimaista kieltä. Termi sopimaton käytös on lähinnä majesteettirikokseen rinnastettava kauheus, joka niin kirkossa kuin kapitalistisessa rahankasaamisyrityksessäkin johtaa irtisanomiseen.
Esimerkiksi Imatralla tuomiokapituli irtisanoi pastorin virasta, kun mainitun hengenmiehen sanottiin käyttäytyneen sopimattomasti. Pastorihan moitti paikkakuntalaisia kevytkenkäisiksi ja arvosteli naispappeutta. Sen lisäksi hän kuuluu nimittäneen Imatraa haureuden kattilaksi. Pohjanmaalla taas näköjään yhtä kirkonmiestä syytetään huonosta managementista, siis kapitalistisen johtamiskyvyn puutteesta. Ilmeisesti mattokauppa on ollut tappiollista?
Esimerkit kuvaavat hyvin sitä pikkusieluisuutta, management -ajattelua, takapajua ja vainoa ihmisen mielipiteen ilmaisua kohtaan, joka valtakunnassamme vallitsee. Kapitalistien innoittamana kirkko tietysti panee vielä kapitalistejakin paremmaksi mukamas jonakin taivaallisena moraalin absoluuttina, vaikka kysymys lienee vain kapitalististen käytäntöjen terästyksestä.
Muistelen, että ennen muinoin Bror Wahlroos -nimisellä kansliapäälliköllä oli aina aika ajoin tapana haukkua virkamiehet, eikä kenenkään mieleen edes juolahtanut, että kansliapäällikkö olisi puhunut rumia, vaikka kansliapäällikön kielenkäyttö sangen alkuvoimaista ja rehevää olikin.
Ajat ovat näköjään muuttuneet. Siitäkin huolimatta tai kenties juuri siksi, että yhä useammalle pastorillekin on ilmestynyt pitsihousut. Näyttää vahvasti siltä, että kirkkoonkin tarvittaisiin keskustalainen herätys. Luther tänä päivänä olisi ajankohtaisempi kuin koskaan.
Erityisesti kirkon johtamiskäytäntöjen pitäisi perustua kirkon omiin arvoihin eikä suinkaan kapitalistisen liikeyrityksen management -oppeihin, jotka on tehty rahan hankkimista varten keinolla millä hyvänsä. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun anekauppakin on saatu kuriin, kiitos Lutherin, joka lieneekin ainoa viisas koko kirkon pitkässä historiassa. Seikka, jota ei pidä ihmetellä, koska talonpoikana Lutheria voidaan pitää lähes keskustalaisena.
On suorastaan järkyttävää havaita se maallistuminen, joka evankelis-luterilaisessa kirkossamme on tapahtunut. Enää yksittäistä kirkkoakaan tuskin voi pitää minään hengen temppelinä. Lähinnä nykykirkko muistuttaa markkinapaikkaa, jossa raha vaihtaa omistajaa ja väki käy pikemminkin katsomassa erilaisia spektaakkeleita kuin sanaa kuulemassa.
Eritotenkaan kirkon johtamiskäytännöissä voi tuskin puhua mistään hengellisestä. Sen sijaan nämä johtamiskäytännöt muistuttavat lähinnä maallista, kapitalistista hirmuvaltaa. Tyypillisessä liikeyrityksessähän saa kenkää, jos rypistää otsaa väärässä paikassa tai mikä pahinta, käyttää ilmaisuvoimaista kieltä. Termi sopimaton käytös on lähinnä majesteettirikokseen rinnastettava kauheus, joka niin kirkossa kuin kapitalistisessa rahankasaamisyrityksessäkin johtaa irtisanomiseen.
Esimerkiksi Imatralla tuomiokapituli irtisanoi pastorin virasta, kun mainitun hengenmiehen sanottiin käyttäytyneen sopimattomasti. Pastorihan moitti paikkakuntalaisia kevytkenkäisiksi ja arvosteli naispappeutta. Sen lisäksi hän kuuluu nimittäneen Imatraa haureuden kattilaksi. Pohjanmaalla taas näköjään yhtä kirkonmiestä syytetään huonosta managementista, siis kapitalistisen johtamiskyvyn puutteesta. Ilmeisesti mattokauppa on ollut tappiollista?
Esimerkit kuvaavat hyvin sitä pikkusieluisuutta, management -ajattelua, takapajua ja vainoa ihmisen mielipiteen ilmaisua kohtaan, joka valtakunnassamme vallitsee. Kapitalistien innoittamana kirkko tietysti panee vielä kapitalistejakin paremmaksi mukamas jonakin taivaallisena moraalin absoluuttina, vaikka kysymys lienee vain kapitalististen käytäntöjen terästyksestä.
Muistelen, että ennen muinoin Bror Wahlroos -nimisellä kansliapäälliköllä oli aina aika ajoin tapana haukkua virkamiehet, eikä kenenkään mieleen edes juolahtanut, että kansliapäällikkö olisi puhunut rumia, vaikka kansliapäällikön kielenkäyttö sangen alkuvoimaista ja rehevää olikin.
Ajat ovat näköjään muuttuneet. Siitäkin huolimatta tai kenties juuri siksi, että yhä useammalle pastorillekin on ilmestynyt pitsihousut. Näyttää vahvasti siltä, että kirkkoonkin tarvittaisiin keskustalainen herätys. Luther tänä päivänä olisi ajankohtaisempi kuin koskaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että Lutherkin kepulainen! Millä konsteilla kepulaisen teet tästä miehestä?
Martti Luther syntyi Hans ja Margaretha Luderin poikana. Hänet kastettiin Toursin Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Isä Hans työskenteli kuparikaivoksessa läheisessä Mansfeldissä ja toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää kunniaa. Nuori Martti lähetettiin opintielle Mansfeldiin, Magdeburgiin ja Eisenachiin. Vuonna 1501 hän kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon opiskelemaan lakia. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja valmistui maisteriksi 1505.
Jo nuorena Luther tunsi erityistä kiinnostusta hengellisiin asioihin pohtien varsinkin omaa suhdettaan Jumalaan. Ratkaisevan käänteen aiheutti raivoisa ukkosmyrsky kesällä 1505. Myrsky iski Lutherin ollessa matkalla opiskelukaupunkiinsa. Tästä säikähtäneenä hän rukoili apua: "Auta, Pyhä Anna! Jos tästä selviän, ryhdyn munkiksi!". Koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin augustinolaisluostariin isänsä vastustuksesta huolimatta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Luther
Kyllä, kyllä ainakin oheisen lähteen mukaan Lutheria voi pitää lähes keskustalaisena:
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/luthuskp.html
Luther oli vahvasti myös juutalaisvastainen. Siinä mielessäkin häntä voi pitää kepulaisena.
Tuohon aikaan j-vastaisuus lienee ollut yleistä. Mutta onneksi Luther ei vastustanut pakkoruotsia. Tässä mielessä häntä ei voi pitää keskustalaisena.
Punikkien uskonpuhdistaja on Stalin. Hän puhdisti punikkien uskon tehokkaasti.
Sosialismi ei uskonut jumaliin. Sosialismi kiinnitti huomion ihmisiin ja parempaan tulevaisuuteen maan päällä, eikä vasta porvarillisessa tuonpuoleisessa. Mutta kun kerran olet Stalin -asiantuntija, niin tietänet varmaan henkilöstä lisääkin? Ainakin Stalin aloitti opintonsa tietääkseni tähtäimenään pappisura. Opinahjo kuitenkin suivaantui porvarillisuuksissaan Stalinin marxilaisuudesta ja erotti tyypin. Liekö sitten siitä kovinkin katkeroitunut.