pelannut korttisi tosi huonosti" ...
Ihan sama vaikka sulla olisi sata korttia ja vielä valtteja hihassa. Mä kieltäydyn pelaamasta. :) Oli kyse tunteista tai ikävästä tai vaikka mistä... ei tämä ole mikään pelikenttä, tämä on mahdollisuus uuteen alkuun, uuteen unelmiin, jokainen päivä on
MEIDÄN mahdollisuutemme ja vaikka kuinka kuka epäilisi voiko fyysisesti sairas ihminen onnistua vaan niin niin niin hyvin elämässä tai ihmissuhteissa...
tai monilla eri elämän osa-alueilla,
se joka haluaa kieltää minun onnistumiseni, on varmaan vaan mokannut omat mahdollisuutensa omilla valinnoillaan. Ja se ei ole minun vikani, eikä sen tule tulla minun mahdollisuuksieni tielle jotka olen kovalla työnteolla ja puurtamisella hankkinut KOKO ELÄMÄNI AJAN. Minun mielipiteeni on se, että ne jotka epäilevät, ne jotka jatkuvasti kyseenalaistavat, heidän
ongelmansa
on juuri se, että he pitävät elämää pelikenttänä,
heidän omana pelikenttänään. Tulee se päivä kun joku viheltää pelin poikki tai vaan yksinkertaisesti jättää ne pelurit taaksensa lopullisesti. Kyllä minua on työnnetty pois tieltä kaikin keinoin, tai oikeastaan keinoja kaihtamatta. Mutta opin joskus sellaisen asian, joskus on järkevämpää vaan perääntyä lauhkeasti ja seurata tilannetta sivusta, esim. toisten kaoottisia ihmissuhteita tai negatiivisuutta tai sitä kaiken mahdollisen kyseenalaistamista.. ja sen toisen ihmisen
oman tiedon ja etenkin
oman elämänsä aseman, tai joidenkin henkilöiden kohdalla jopa
oman roolinsa
pönkittämistä. Onko niin, että jollei niin tekisi koko se korttitalo jonka muka niin taitavat pelaajat rakensivat, sortuisi kokonaan.
Joten tulin siihen tulokseen, että voinhan mä perääntyä muiden tieltä vuosikaudet.. luopua monesta
rakkaudesta tai tietyistä elämän tuomista mahdollisuuksista.. voin keräillä voimiani muka nujerrettuna ja särkyneenä.. kunnes huomaan, että se olikin viisas valinta ammentaa omia voimavarojaan hiljaisuudessa.
Nöyrtyä, nöyrtyä, nöyrtyä..
Toiset laittaa pankkiin rahaa ja vuosien myötä keräävät sillä bonuksia. Toiset pelailevat rahalla korttia.
Mutta miten heidän käy silloin jos valuutan arvo romahtaa täydellisesti? Mihin he silloin perustavat elämänsä, toiveensa, unelmansa ja mahdollisesti jopa rakkautensa, jonka niin moni sanoo olevan kahden välinen kauppa.
Ehkä heille ihmiset ja ihmissuhteet
todella ovat vain kauppatavaraa,minä ajattelen toisin.
https://www.youtube.com/watch?v=bEdcp22WOps
Ihan sama vaikka sulla olisi sata korttia ja vielä valtteja hihassa. Mä kieltäydyn pelaamasta. :) Oli kyse tunteista tai ikävästä tai vaikka mistä... ei tämä ole mikään pelikenttä, tämä on mahdollisuus uuteen alkuun, uuteen unelmiin, jokainen päivä on
MEIDÄN mahdollisuutemme ja vaikka kuinka kuka epäilisi voiko fyysisesti sairas ihminen onnistua vaan niin niin niin hyvin elämässä tai ihmissuhteissa...
tai monilla eri elämän osa-alueilla,
se joka haluaa kieltää minun onnistumiseni, on varmaan vaan mokannut omat mahdollisuutensa omilla valinnoillaan. Ja se ei ole minun vikani, eikä sen tule tulla minun mahdollisuuksieni tielle jotka olen kovalla työnteolla ja puurtamisella hankkinut KOKO ELÄMÄNI AJAN. Minun mielipiteeni on se, että ne jotka epäilevät, ne jotka jatkuvasti kyseenalaistavat, heidän
ongelmansa
on juuri se, että he pitävät elämää pelikenttänä,
heidän omana pelikenttänään. Tulee se päivä kun joku viheltää pelin poikki tai vaan yksinkertaisesti jättää ne pelurit taaksensa lopullisesti. Kyllä minua on työnnetty pois tieltä kaikin keinoin, tai oikeastaan keinoja kaihtamatta. Mutta opin joskus sellaisen asian, joskus on järkevämpää vaan perääntyä lauhkeasti ja seurata tilannetta sivusta, esim. toisten kaoottisia ihmissuhteita tai negatiivisuutta tai sitä kaiken mahdollisen kyseenalaistamista.. ja sen toisen ihmisen
oman tiedon ja etenkin
oman elämänsä aseman, tai joidenkin henkilöiden kohdalla jopa
oman roolinsa
pönkittämistä. Onko niin, että jollei niin tekisi koko se korttitalo jonka muka niin taitavat pelaajat rakensivat, sortuisi kokonaan.
Joten tulin siihen tulokseen, että voinhan mä perääntyä muiden tieltä vuosikaudet.. luopua monesta
rakkaudesta tai tietyistä elämän tuomista mahdollisuuksista.. voin keräillä voimiani muka nujerrettuna ja särkyneenä.. kunnes huomaan, että se olikin viisas valinta ammentaa omia voimavarojaan hiljaisuudessa.
Nöyrtyä, nöyrtyä, nöyrtyä..
Toiset laittaa pankkiin rahaa ja vuosien myötä keräävät sillä bonuksia. Toiset pelailevat rahalla korttia.
Mutta miten heidän käy silloin jos valuutan arvo romahtaa täydellisesti? Mihin he silloin perustavat elämänsä, toiveensa, unelmansa ja mahdollisesti jopa rakkautensa, jonka niin moni sanoo olevan kahden välinen kauppa.
Ehkä heille ihmiset ja ihmissuhteet
todella ovat vain kauppatavaraa,minä ajattelen toisin.
https://www.youtube.com/watch?v=bEdcp22WOps
Vastaukset 1
Vanhimmat
pallit