Miksi ikävöin sinua? Siksikö että olet kuin eksynyt pikkupoika vaikka 50 kolisee jo kovaa vauhtia? Siksikö että olen teinistä asti sinua miettinyt? Siksikö että olet ainoa joka saa tämän sieluni laulamaan ja suuni nauramaan? Siksikö että tunnut omaltani vaikka emme ole tavanneet varsinaisesti kuin kerran? Siksikö että tunnen Äidillistä rakkautta ja huolehtimisen tarvetta sua kohtaan? Tai ehkä siksi että olemme molemmat hieman outoja muiden silmissä? Luulen että siksikin kun täydennämme toisemme. Olemme yhdessä hyvät ja täydelliset. Olen ainoa joka ymmärtää tyhmää huumoriasi ja nauraa hölmöille jutuillesi, joka välittää sinusta just sellaisena kuin olet tuomitsematta ja arvostelematta, joka rakastaa sinua kun olet myös ärsyttävimmilläsi. Mitä tämä muuta voisi olla jos ei aitoa rakkautta? Kumpa vain sinäkin huomaisit saman asian etkä ajattelisi vain sillä mitä silmällä katsot tai keskijalallasi. Olen siedettävä vaikka kroppani onkin ruma...olet sen nähnyt tasan kerran. Tai kun oppisit sen että toisen omaa ei voi lupaa kysymättä ottaa. Meistä tulos kelpo pari jos antaisit sille mahdollisuuden. Asiat ei mennyt putkeen silloin, mut mitäpä jos viimeinkin antaisit itsellesi mahdollisuuden tunteella ja sydämellä. Jos mukana olisi rakkaus? Vain taivas olisi rajana, mutta mitä teet? Onko Se kaikki muu yhä edelleen Se tärkein?
MikaS tää juttu on?
MitäSitten(n)
1439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei ole siis kyseinen herra täällä)?)