Mulla on ollu niin pitkään kuin muistan hirveä ahdistus humalaisista ihmisistä. Varsinkin läheisistä. Jotenkin siitä tulee niin turvaton olo. :( Olen yrittänyt järkeillä asiaa ja olla ahdistumatta, mutta ei auta. Nytkin tyttöystävä on bilettämässä ja ollaan sovittu, ettei soitella ollenkaan, koska kuulisin sen olevan humalassa ja ahdistuisin siitä ihan hirveästi.
Onko kenelläkään samanlaisia fiiliksiä?
Onko kenelläkään samanlaisia fiiliksiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä lapsena musitan että oli tympeää ja surullista kun iskä aloitti sen perjantaikännäilynsä. Teki itse kiljua. Jos hän odotti ryyppykavereita niin alkoi pohujstamaan jo itse vaikka teki joitan kotiaskareita. Kyllä se meitä lapsia ahdisti ja äiti tietenkin alkoi myös nalkuttamaan. Toisinaan isä lähti myös kavereiden luo ja ryyppäsivät jossain ja isä tuli sitten kännitssä puolenyön seudulla kotiin.
Onneksi isä ei ollut pahapäinen ja mutta joskus juoppokaverit saattoivat haastaa riitaa ja saattoi tulla kahinoitakin.
Jos ei itse ryyppää niin toisten törppäily ahdistaa. Sinun pitää tehdä tyttökaverin kanssa selväksi, miten suhtaudut hänen juomiseen. onneton liitto on tulossa, jos toinen on raitis ja toinen juo.
Ulkona kännissä liikkuessani näin monta kertaa, että jotkut naiset silminnähden pelkäsivät lievää horjumistani kohdattaessa. Minua tämä häiritsi niin, että kieltäydyin kippaamasta liikaa
Mulla on just sama. Mä en pysty olemaan mitenkään päin ahdistumatta ja menettämättä kontrollia jos vanhempani ovat juomassa. En pysty luottamaan ihmisiin jotka juovat. Turvaton olo jotenkin... Ei sitä pysty edes selittämään kunnolla. Ehkä se johtui siitä kun isäni joi aina kun olin joku 2v mutta en kyllä muista siitä mitään ja minulla on ollut tosi kiva lapsuus muuten.. :s