Anteeksiannon perupuheita

Jeesuksessa on siis pelastus. Jeesuksessa on iankaikkinen syntien anteeksianto.
Ei ole yhtäkään OIKEATA syytä, miksi sinä syntinen pakenisit Jeesusta. Men sen sijaan hänen luokseen ja kerro hänelle kuinka asiasi ovat, ei siksi ettei hän tietäisi kuinka sinun asiasi ovat, vaan siksi että näin tehden sinä tunnustat rikkomuksesi.

Aivan kuten Naatan sanoi Daavidille, kun tämä oli tuomionsa lausunut:
SINÄ olet se mies.

MItä sanoi Daavit tämän kuultuaan?

Totisesti olen minä kuopleman oma! Hän tunnusti saman kun me kaikki uudestisyntyneet olemme tunnustaneet: "Totisesti olen kadotuksen ansainnut.

Henkilö jolle ei tämä asia ole kirkastunut, (joka ei ole tuomiotaan tunnustanut),
ei armoa etsi, eikä parannusta tee. Omavanhurskaus tarjoaa hänelle kyllä kelvot vaihtoehdot, mutta näissä kaikissa on sama vika omaa tuomiota ei tunnusteta.
Ei tunnusteta, että minä olin väärässä ja Jumala oli oikeassa tuomitessaan mihut kadotukseen. Toisin sanoen ei tunnusteta syntiä.

Synnin tunnustaminen on suomeksi: "Olen yhtä mieltä Jumalan kanssa."

Näemme näillä palstoilla tuhansia epäuskoisten pykäämiä viestejä joissa on selvä sanoma kaikissa: "Jumalan on väärässä ja sallimuksissaan paha, ihmiskunta on oikeassa ja hyvä, ja kärsii ainoastaan Jumalan pahuuden tähden, (jos sellaista nyt ylimalkaan onkaan). Näillä ihmisillä on silmä kirkas kuin tupen hela, ja usko Jumalan vääryyteen on vahva kuin härän vuota.

Parannussaarnaa ei enää siedetä. Uskon koettelemista ei hyväksytä, jos sellainen usko onkin, sen perustuksia ei ole lupaa koetella. Vaikka todellinen usko mitataan vasta koetuksissa.

2. Kor. 13:4 Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Elävä usko koetellaan vasta silloin, kun kaikki OMAT voimat ja mahdollisuudet ovat lopussa. Silloin mitataaan onko minulla usko Kristukseen, vai EIKÖ OLE.

32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.

Ihmiset ovat aina tottuneet palvomaan ja ylistämään valtaa ja voimaa. Siksi verille halatun ja tapetun Jeesuksen päälle on niin vaikeata katsoa, ja varsinkin kun juuri minä olen tuo Jeesuksen hakkaaja ja tappaja. ON lähes mahdotota uskoa että sinun tappamasi Jeesus katsoo vähän ennen kuolemaansa sinua hymyillen ristiltään, jonne sinä hänet pingotit naulojen varaan tukehtumaan kuoliaaksi.

"Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."

Jeesuksen seuraaminen ei siis ole tekopyhyyttä, se ei ole omassa voimassa kulkemista, vaan se on syntien tunnustamista, ja Jeesuksen veren puhdistavaan voimaan uskomista, Jeesus on tie joka elämään vie.

EPÄUSKOON lankeaminen kadottaa. Muilta velkominen sen sijaan vie ihmisen vangiksi koko elämänsä ajaksi. Henkilö joka ei anna lähimmäisilleen anteeksi heidän tekemiään syntejä kantaa sen syntejä selässään, jolle hän on anteeksiantamaton. Tunnemme hyvin katkerat, muita syyttelevät ja vihaiset ihmiset, heitä on maailma täynnä. Tällaisesta tilasta Jeesus meitä varoittaa.

Matt. 18:32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
Matt. 18:33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Matt. 18:34 Ja hänen herransa vihastui ...
_____________
***) ... ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
_____________

Raamattu ei puhu tässä mitään kadotuksesta, eikä siitä että Jumala peruuttaisi anteeksiantonsa, vaan siitä että anteeksiantamaton joutui vanginvartijan vartioimaksi, kunnes hän taipuisi tunnustamaan anteeksiantamattomuutensa ja ryhtyisi rukoilemaan Jeesukselta apua anteeksiantoon.

Anteeksiantamattomuuskaan ei kadota, kun sen tunnistaa itsessään, tunnustaa kyvyttömyytensä antaa anteeksi, ja ilmaisee tahtonaan antaa anteeksi. Ja uskossa rukoilee: Jeesus auta sinä minua antamaan anteeksi.

Jeesus tuli pelastamaan meitä syntisiä. Tämä on hyvin hämärä asia niille, jotka salassa sydämissää itseriittoisina uskovat olevansa muiden syyttäjiä, tuomareita ja uskovat olevansa inhimillisyyden yläpuolella Jumalan veroisia.
Heille ei paista se kirkkaus joka loistaa Jumalan kasvoista.

Mutta kaikille meille jotka olemme suostuneet taipumaan syntisinä ARMON ALLE, meille tämä evankeliumin valkeus ihanasti paistaa.
Tätä JUmalan siunausta me toivotamme kaikille. Herätystä parannusta ja Jeesuksen pyhän veren pesoa. Sitä ihminen ei ikinä kadu. Mutta kaikesta omasta tyhjäksi ja lastomaksi tuleminen sattuu lujaa, siksi niin monet välttelevät Jeesuksen eteen tulemista viimeiseen asti, ylpeys ei anna periksi.

He kääntyvät ahtaalta portilta takaisin, viskaavat Jeesuksen ristin törmään ja sanovat, koira kantakoon tätä ristiä, jos vähemmällä vaivalla en autuaaksi tule, niin se saapi jäädä.

IKävä vain että moni on käsittänyt ristin sanoman väärin ja ovat alkaneet puritaaneiksi, ikään kuin kaikenlainen köyhäily kurjistelu ja ilmaiseksi saatvasta armosta kieltäytyminen olisi tie elämään.

Tämä "ruumiiun kurituksella autuaaksi"- oppi on knostilainen harhaoppi, lähtöisin jo ensimmäiseltä vuosisadalta. Aina se vain elää ja voi hyvin, vaikka sen uhri elää todella ahtaalla, tuntematta hänkään Jeesusta Vapahtajkseen, syntiensä sovittajana.