Masentaa. Väsyttää. En jaksaisi mennä huomenna vanhempien kanssa viettämään joulua. Toki menen kuitenkin mutta mielummin olisin tämän joulun sängyssä, jossa mulla on yleisesti ihan kohtalainen olla. Kun nousen istumaan tai seisomaan niin yläruumis alkaa tuntua entistä raskaammalta ja näin koen että makuuasennossa mun on parempi viettää aikaa vaikkapakin tabletilla. Olen käynyt pitkään terapiaa ja minulla on myös lääkehoito. Diagnoosina on vaikea-asteinen masennus ja pakko-oireinen häiriö.
Ns. terveenä en haluisi todellakaa vaipua syvään uneen mutta tällä hetkellä toivoisin niin. Ottaisin iltalääkkeet normaalisti ja kun nukahtaisin en enää koskaan heräisi. Se on vain haave. Suuri haave jota en kuitenkaa koskaan toteuttaisi. Tai eihän normaalilla iltalääke annoksella nukkuisi pois mutta idean ymmärtää. Ajatukset ovat näinkin pahoja vaikka samaan aikaan vanhemmat valmistelee joulua, rakkaudella.
Tällä hetkellä ei pysty näkemään elämän valoisia puolia vaikka niitä on myös ollut.
Kaipaan terapiaan. Terapiasta on tällä hetkellä joulutauko. Tai paremminkin kaipaan sitä TURVAA minkä usein koen siellä istunnolla. Tiedän että se turva on minussa siis olemassa itsessäni, mutta sitä on vain vaikea saada esiin muulloin.
On vaan niin paha olla ilman sitä turvaa. Uskon että sen takia mulla on just usein paha olla. Tai en tiiä onko tuo turva nyt sellanen oikee ilmasu sille mitä tarkotan. En vain keksi parempaa sanaa.
Koitan tässä jaksaa vaikka en jaksaisikaan... Hyvää joulua.
Ns. terveenä en haluisi todellakaa vaipua syvään uneen mutta tällä hetkellä toivoisin niin. Ottaisin iltalääkkeet normaalisti ja kun nukahtaisin en enää koskaan heräisi. Se on vain haave. Suuri haave jota en kuitenkaa koskaan toteuttaisi. Tai eihän normaalilla iltalääke annoksella nukkuisi pois mutta idean ymmärtää. Ajatukset ovat näinkin pahoja vaikka samaan aikaan vanhemmat valmistelee joulua, rakkaudella.
Tällä hetkellä ei pysty näkemään elämän valoisia puolia vaikka niitä on myös ollut.
Kaipaan terapiaan. Terapiasta on tällä hetkellä joulutauko. Tai paremminkin kaipaan sitä TURVAA minkä usein koen siellä istunnolla. Tiedän että se turva on minussa siis olemassa itsessäni, mutta sitä on vain vaikea saada esiin muulloin.
On vaan niin paha olla ilman sitä turvaa. Uskon että sen takia mulla on just usein paha olla. Tai en tiiä onko tuo turva nyt sellanen oikee ilmasu sille mitä tarkotan. En vain keksi parempaa sanaa.
Koitan tässä jaksaa vaikka en jaksaisikaan... Hyvää joulua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hieno ja ihana kirjoitus. Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamisia!
Olen lukenut Tomyy Hellstenin kirjallisuutta, ja häkin on juuri sitä mieltä, että ahdistuksen ja pahan olo syy on että ihminen ei ole oikein kotona itsessään, ei ole yhteyttä omaan minuuteen. Kun ihminen saa yhteyden tunteisiinsa ja itseesnä, niin silloin on kotona missä vain ja osaa olla yhteydessä myös tositen ja maailna kanssa.
Antakoon sinulle Taivaallinen Isä ja joulunsanoma turvallisuutta. Kun aikansa täällä ollaa, niin se ikiunikin tulee.
Itselläni on elettävänä lukiossa tapahtuneet traumaattiset tapahtumat, joiden takia tekisi mieli vain lähteä pois täältä maailmasta. Mutta ei sitäkään sitten koskaan tule oikeasti tehtyä. Joten elämä on vain kituuttamista.
Kiitos kirjoituksestasi.
Kuvasit hyvin, eläydyin.
Minäkin olen tajunnut, että pahin kivi, joka kengässäni hiertää on minulla ylikorostunut turvattomuuden tunne sisälläni.
Miten joulusi on sujunut? Kun saat käitellä sisäisiä paineitasi, turvattomuutta ja epävarmuutta, itsetuntosi vahvistuu ja käsitys itsestäsi alkaa hahmottua eri tavalla; silloin se turvattomuudenkin tunne alkaa helottamaan. Alkaa kokea että kyllä tässä pärjätään ja elämä kantaa sittenkin.
Tuntui hyvältä saada kommentteja kirjoitukseeni. Kiitos teille.
Nimimerkillä voimia jouluusi: Luin aikoinaan Tommy Hellstenin kirjoja ja silloin ne koskettivat minua syvästi. Tommyn ajatukset tuntuivat niin vahvasti kuin omilta.
Nimimerkillä palstaa seuraileva: Pari joulupäivää on nyt sit takana ja ainakin nyt tuntuu hyvältä ku saa taas olla omassa sängyssä ja syödä muutakin kuin sitä joulukinkkua. Jouluaattona, kun olin vanhempien seurassa, niin olin aika väsynyt ja ahdistunut mutta kyllä siinä muutama hyvä hetki kuitenkin syntyi joulutunnelmasta.
Oikein kiva lukea että olet jaksanut ja on jäänyt jotain mukavaakin kokemukseksi. Me suomalaiset olemme melankolista kansaa ja kertomasi tuntemukset ovat monelle tuttuja.
Itsekkin tykkään viettää aikaa paljon sängyssä. Liekö se turvallinen kotipesä tai kohtu: sitä olen joskus ajatellut.