Mulla ei ole. Kauhulla pelkään sitä päivää kun vanhemmista aika jättää niin sit mulla ei ole ketään. Jotain jos sattuu vaikka kotona niin apu tulee vasta 3kk päästä kun vuokraisäntä tulee avaimilla sisään. Puhelin menettää täysin merkityksensä kun kukaan ei soita siihen eikä ole ketään kelle soittaakkaan.
Olkaa onnellisia te keillä on sisaruksia ja älkää tehkö vaan yhtä lasta jos saatte mahdollisuuden tehä lapsia.
Olkaa onnellisia te keillä on sisaruksia ja älkää tehkö vaan yhtä lasta jos saatte mahdollisuuden tehä lapsia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minäkin olin ainoa lapsi ja ihailen sellaisia perheitä joissa riittää vilinää ja vilskettä. Myös tosiaan huolestuttaa miten aikanaan kestän vanhempieni menettämisen.
Yksinäisyys ei kuitenkaan ole mikään elinkautinen tuomio, vaan kyllä niitä mahdollisuuksia tulee ihmissuhteiden solmimiseen ja säilyttämiseen. Ja eläkeläisenäkin voi vielä mennä vaikka seurakunnan järjestämiin harrastusryhmiin mukaan ja tavata kivoja tyyppejä kirkkokahveilla.
KIrkkokavit, yskinäsiiten ruokailut, kerhot, kirpparit, yleisötapahtumat, vapaaehtoistoiminta. Kannattaa mennä mukaan tuttuja, porinakavereita ja jopa ystäviä sieltä siunaantuu.
Kuule ei se aina niin itsestään selvää ole. Voi olla paljon sisaruksia, mutta yhteyttä ei vain pidetä. MInulla on kaksi ikäistäni siskoa, mutta minimaallista on yhteydenpito. Toinen vastasi joulukorttiin, mutta se lapsena läheisin ei lähettänyt eses joukorttia. Ei me riidoissa olla, mutta kun heillä on ne omat perheensä, lapset, lastenlapset ja vävynsä. Ei kuvioihin enää mahdu sinkku yksinäinen naiseläjä. Kun on lakkiaiset, häät, rippijuhlat, niin mukaan kyllä otetaan jopa kotoportilata autolla haetaan. Syynkin voin aavistaa. Yksinäisellä tädillä, kun on sitä mitä köyhät sanoo rahaksi tai ainakin oletetaan olevan.
Kun voisi kutsua vaikka joulupöytään yhteiselle aterialle, niin kutsuja ei satele. Eipä kyllä vuoden aikana yhteyttä oteteta. Ihan reilusti saisi madäntyä sen kolme tai kuusi kuukautta siskojeni puolesta.
Kyllä ihmisuhteet on itse hankittava. Onneksi minulla on ystäviä ja ei kyllä ole verisukulaisia. No paria tätiä käyn moikaamassa: toinen vanhainkodissa ja toinen asuu vielä omilaan. Ehkä tämä toinen näistä tädeistä olisi suvussani hän, joka alkaisi kysellä ja kummeksua, että missä olen kun ei ole näkynyt.
Olen kyllä yrittänyt kesytellä ja pitää yhteyttä, mutta jos yrittää vaikka mennä käymään, niin ovelta sanotaan jotain: ei edes sisälle pyydetä. On niitä kiireitä, sauna päällä, ja sitä sun tätä veruketta.
Tiedän myös erään lesken, jolla kuusi lasta elossa. Kaksi, heistä tytär ja poika pitävät yhteyttä ja huoltavat äitiään, mutta muut neljä eivät monta kertaa vuossa edes soita. Yksi tytär ei pidä mitään yhteyttä sisruksiinsa ja äitiinsä.
Sinulla 'et ole ainoa' hyvä kirjoitus.
Juuri nuo seikat ja tilanteet tuli minunkin mieleeni aloittajalle kertoa. Eivät sisarukset aina ollenkaan ole riittävän läheisiä, että heistä olisi mitään varsinaista turvaa. Usein on niin, että ehkä jostakusta heistä, jos jotakin, on vähän kaveriksi joskus, mutta tiedän paljon tälläistä suurta etäisyyttä, jopa kylmyyttä, ja riitaa. - Jos tämä ainoita lapsia lohduttaa. Ymmärrän kuitenkin hyvin, mitä pelkäätte tulevaisuudessa.
Itse olen seniori, ikisinkku. Vanhemmat kuolleet aikoja sitten. Sisaruksia lapsineen on, mutta yksinäni omassa kotikaupungissani tämän joulun olen, lue: ohitan.
Ollaan rauhassa, eipä tämä viikko ole sen kummempi, eletään normaalisti ja arkisestikin, jos haluttaa, se auttaa, kun ei perheväkeä ja lapsia ympärillä, lasten se joulu onkin.
Minulla on siskoja ja veljiä ja myös lapsia,mutta ne eivät ole minun kanssani missään tekemisissä.Olen entinen jehovantodistaja ja he ovat siellä vieläkin ja heille on kielletty olla minun kanssani missään tekemisissä.Muita sukulaisia minulla ei ole enää elossa.
Vietän jouluni ihan yksin.
voisin antaa sinulle omat sisarukseni, ei sukulaisuus tarkoita todellakaan sitä, että oltaisiin läheisiä, saatikka sitä, että niihin ihmisiin voisi luottaa, heiltä saisi tukea.
Tuli mieleen edelleen kommentistasi, että on kuin huono avioliitto, jossa eletään, tunnetaan toista ja samalla kärsitään paljonkin tunnepuolella hylkäämistä ja muuta ristiriitaa. Tällöinhän tulee mieleen, että olisi mielenrauha parempi jollei toista olisikaan, ikäänkuin. - Niin on kinkkistä kaikissa ihmissuhteissa monestikin.
Tosin, kyllä Ap sikäli on puoliksi oikeassa, että myönnettäköön kuitenkin ihan paljon olevan tosi hyviä ja läheisiä sisaruussuhteita ihmisillä. Taas voidaan verrata avioliittoihin, on niitäkin mukavia ja antoisia, rakastavia.
Sisarukset ovat rikkaus, minulla on seitsemän, mutta itselläni on vain yksi kohta aikuinen lapsi.
Vanhempien menettäminen on raskasta, olipa itse minkä ikäinen tahansa. Mutta oletko itse aikonut hankkia perhettä? Puolisostasi ja yhteisistä lapsistasi tulee uusi elämäsi tukikohta. He lohduttavat ja tukevat sinua sitten aikanaan, kun vanhemmistasi aika jättää.
No joo, siinä tuli taas viikon vinkki. Porukat valittelevat, kun ei ole edes sisaruksia yksinäisyyteen ja ratkaisuhan onkin niin yksinkertainen, että perustaa vain perheen. Kas, kun ei itselle ole tullut mieleen, vaikka en ole koskaan halunnutkaan perustaa perheitä. Naisten logiikkaa, joka tosin toimii naisten kohdalla.
Eipä paljon auta kun sisko on yli 600km päässä eikä ole rahaa käydä katsomassa kuin kerran vuodessa.
Itsellä on nuorempi veli, mutta hän on minulle lähinä peilikuva ja muistutus siitä, että muistan joka ikinen päivä, kuinka paljon olen huonompi kuin hän, koska elämän tarinamme ovat kulkeneet hyvin erilaisia polkuja. Joten tämä vähäinenkin veljeys, ei ole yksinäisyyttä poistanut, enneminkin lamauttanut.
Siskoja ja veljiä et varmaan saa mitenkään.. Mutta ei kannata jumiutua siihen mihin ei voi vaikuttaa ja pyrkiä tekemään jotain niille asioille joihin pystyy vaikuttamaan.
Joo, tiedän, että tämä varmaan tuntuu ehkä suorastaan raivostuttavalta itsestäänselvyyksien kertaamiselta.. En yritä väittää ettet olisi koskaan yrittänyt tehdä asioille mitään. Sen voin kuitenkin sanoa, että itse ajattelin joskus niin ettei se ole mahdollista. Aiemmin puhelimeni oli aika turha kapistus, nyt sillä on lähetetty ja vastaanotettu tuhansia tekstareita, ihmiseltä josta saattaa tulla elämänkumppani. Ehkä ei, mutta ainakin nyt minulla on toivoa. Nyt joku on ainakin pitänyt minua kädestä.
Minulla on sisarus ja hän asuu/opiskelee ulkomailla, joten näemme vain harvoin, noin pari kertaa vuodessa. Nyt joulun alla kaiketi näemme ja usein kesäisin, joten eipä se tilanne paljoakaan yksinäisyyttäni poista. Lapsena toki leikittiin paljon yhdessä päivittäin, mutta nykyään ei olla juurikaan tekemisissä ja ulkomaille soittelukin on tosi kallista. En usko että kovin monilla sisaruksilla yhteydenpito aikuisiällä on niin tiivistä, kun on omat perheet, työt yms. opinnot siinä taustalla.
"ulkomaille soittelukin on tosi kallista" .. Skype / Google hangout .. 0€/min ja videomahdollisuus kaupan päälle. Mutta se kynnys ottaa yhteyttä, se se on jotain mitä ei valitettavasti rahalla voi mitata :(
On mukavaa kun on siskoja ja veljiä. Minulle vain kävi niin että he erottavat minut koko suvusta.
Siskoni ja veljeni ovat hyvin menestyneitä opiskeluissa ja töissä. Molemmat opiskelee arvostetuissa kouluissa ja lisäksi sisko on töissä suuressa tunnetussa yhtiössä. Minä olen pyristellyt masennuksen, paniikin, ahdistuksen ja pelkojen kanssa juuri ja juuri ammattikoulusta läpi ja nyt työttömänä neljän seinän sisällä koetan saada uutta lääkitystä jotta uskaltaisin lähteä edes ihmisten ilmoille. Siskosta ja veljestä puhutaan aina suvun kesken mutta jos joku vahingossa mainitsee minun nimen tai kysyy mitä minulle kuuluu kaikki menevät todella kiusallisiksi ja vaihdetaan äkkiä puheenaihetta.
Äääähhh itel sama juttu täl hetkel oon 15v joululoma mut ei vaan tekemist enkä oo hengannu kenenkää "kaverin" kaa missää. oon vaa ain kotona ja koitan keksii jotai mut ku ei vaa ******* keksi. mun vanhemmat ei haluu ees että meille tulis joku nii en oo enää sen takii ees jaksanu pyytää ketää ja nyt "kaverit" ei oo enää ees yrittäny tarjoutuu. tavallaa ******** tavallaa ei... mut kuitenki... ja kaike lisäks haluisi mopoauton mut ei... ku ne heti ragee ku alan puhuukkaa siit... jos sais sen nii ois ees jotai tekemist... ja se ******** ku ei oo saanu vielkää... no tiiätte kyl...
Otan osaa.