Kaataako moraalinen oivallisuus evoluutioteorian?

"Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä, nuorena kaadut, taisetellen puolesta maas, puolesta heimosikin." - sanoo ateenalaisten laulu. Tämä oli jalo moraalista oivallisuutta ilomentävä teko.

Koska elämä on ainutkertainen niin tokihan jokaisen ihmisen tulisi pitää huoli ennenkaikkea omasta elämästään.
Henkensä antaminen toisten puolesta ei sovi evoluution pirtaan. Ei varsinkaan jos on kyse nuoresta miehestä joka jalosti uhraa henkensä kansansa puolesta ehtimättä itse saada ainoatakaan jälkeläistä. Hänen evoluutionsa loppuu siihen paikkaan jossa hän kuolee, joten mitä etua hänelle oli kuolemisesta? Ei niin mitään.

Muuta tämän nuoren soturin puolustama yhteisö hyötyy hänen uhrautuvaisuudestaan ja jää jatkamaan oletettua evoluutiotaan,joten herää kysymys että ajatteleeko ja toimiiko evoluutio yhteisökeskisesti vai yksilökeskeisesti?
Osaako evoluutio ottaa huomioon yhteisön tarpeet antamalla osan yhteisöstä kuolla vailla lisääntymismahdollisuutta jotta muu osa yhteisöä voisi jatkaa evoluutiotaan?

Eli onko evoluutio kehittynyt jo niin pitkälle että se osaa panna osan yhteisöstä uhraamaan itsensä jotta evoluutio jatkuisi yhteisötasolla?
Ts. osaako evoluutio jo ajatella yhteisön etua yksilön kustannuksella?

Ilmeisesti meidän on tunnustettava että evoluutio siis osaa ajatella, ja tämä selittäisikin sen että miten on mahdollista että viherhiukknen tuhansine samanaikasisine kemiellisine prosesseineen on voinut syntyä.
Tämä autta selittämään senkin että miten abiogeneesi synnytti ensimmäisen elävän solun.
Kyseessähän ei ollut suinkaan sokean sattuman ja luonnonvalinnan utopistiset onnenpotkusarjat, vaan toimijana oli erittäin pitkälle kehittynyt ajatteleva ja selkeästi päämäärätietoinen evoluutio.
Se tiesi että miten valmistaa se solu ja sille viherhiukkasen kautta ravintoa. Ja tämä kaikki samanaikasiesti. Ajatteleva evoluutio ohjelmoi päämäärätietoisesti tuon solun tuotamaan erilaisia eliöitä maan päälle ikäänkuin ymmärtäen että nyt oli tullut aika täyttää maa elämällä.

Rakkaat ystävät, olemme aliarvioineet evoluution olemuksen väärin tähän asti.
Sehän ei ole vailla ajatteua toimiva kokonaisuus, vaan aivan selvästi sille on kehittynyt miljardeissa vuosissa toimiva äly joka ohjailee sen toimintaa hyvin tarkoituksenmukaisesti päämääränä luoda aina vain paremapaa.

Kun nyt hyväksymme sen että evoluutioteorialle on kehittynyt äly, niin se poistaakin kreationisteilta ja todelliselta reaalimaailman tieteeltä sen parhaimman aseen evoluutiota vastaan, joka on ollut tähän asti evoluutioteorian tieteellisesti katsoen toteutumismahdottomien utopistististen hypoteesien kaataminen tieteelliseinä mahdottomuuksina.

Rakkaat ystävät, olen pelastanut tässä evoluutioteorian tieteellisen kreationismin kynsistä. Olen pelastanut sen täydelliseltä odotettavissa olevalta tuholta jota kohden se on marssinut jo monta vuotta.
Ansaitsenhan jälleen kerran Nobelin, vai mitä?

Ps. hyvää Joulua evokeille kummiskin.