Miten meitä on täällä näin monta yksinäistä? Minäkin vietän Joulua ensimmäistä kertaa yksin (keski-ikäinen mies). Ajatelkaapa, jos voitais sopia, että tuu sie vaikka minun luo ja mee sie vaikka tuon toisen luo jne. Eipä oltas yksin. Ei tarvis tätäkään palstaa välttämättä enää kurkistaa. Tiedä, kuin rupeais sydän jyskyttään toista tahtia. Väitän, että täältä löytyis monelle ns. oma-apu. Täällä me vaan surkutellaan tätä kurjaa kohtaloamme, parempi ois jakaa ne murheet kasvotusten jonkun vastapuolen kanssa. Heitin vain tässä tämmösenkin ajatuksen ilmaan.
Yksinäiset yhteen -
se on se laulu
5141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Enpä kyllä kutsuisi kotiini ventovierasta ihmistä pelkkien palstakirjoitusten perusteella, tai lähtisi hänen luokseen. Olen aikoinani tavannut ihmisiä, joiden kanssa olen kirjoitellut (ihan eri teemaan kuin yksinäisyyteen liittyvällä palstalla), mutta aina julkisella paikalla. Joistakin niistä tapaamisista kehittyi pitkäaikainen ystävyys/tuttavuus, mutta meitä siis yhdisti valmiiksi mielenkiinto tiettyyn asiaan.
Olemme yksin koska naiset ei halua tutustua. Johtuu siitä että naiset ei ole suvaitsevaisia ja naiset on nirsoja.
Kyllä minä voin tutustua. Jos alkuvuonna on Helsingissä joku kiva tilaisuus, jonka yhteydessä tavata, tai muu idea mihin yhdistää tapaaminen, niin voin hyvinkin olla mukana. Ainakaan vielä en aio rekisteröidä tänne nimimerkkiä, mutta jos muita kiinnostuneita ilmaantuu niin ei sekään ole poissuljettu. Esimerkiksi talvipuutarhassa en ole käynyt aikoihin, joku näyttelykin voisi olla kiva, tai vaikka vain kävely esim. Töölönlahden ympäri.
Olen itse 50-vuotias, työssä käyvä, akateemisesti koulutettu nainen. Yksi lapsi, joka on jo aikuinen, asuu avokkinsa kanssa pääkaupunkiseudulla. Pidän luonnosta, eläimistä, lukemisesta, matkailusta, etnisistä ravintoloista, kokkaamisesta ja viherpeukalokokeiluista. Oluelle tai viinilasilliselle lähden mielelläni hyvässä seurassa, toisaalta seurakuntatoiminnassakin olen mukana.
Käytän toistaiseksi nimimerkkinä kellonaikaa, mutta jos siis samanlaisista asioista kiinnostuneita ihmisiä ilmestyy, jotka haluaisivat tavata, niin keksin jonkin nimimerkin, jonka rekisteröin.
Ap:n ajatus on ihan kiva. Noinhan se menisi, jos me kaikki yksinäiset olisimme rehtejä ja avoimia, lämpimällä sydämellä. Minä varmaan olen riittävän kahjo ja ottaisin tilaisuudesta vaarin. En pelkää ihmisiä ja itseluottamus kantaa.
Mutta -kuten tavallista- ensimmäisenä ehättää kommentoimaan NAISHENKILÖ, jolla selvästi on elämä ulkonaisesti ojennuksessa ja kontrollissa ja tarkat kriteerit ketä sinne päästää kurkkaamaan.
Jeesus ei katso henkilöön, vaan ihmisen sydämeen. Lohtua meille oikeasti yksinäisille! *hug*
Ensin yksi kirjoittaa, että "Olemme yksin koska naiset ei halua tutustua. Johtuu siitä että naiset ei ole suvaitsevaisia ja naiset on nirsoja.", sitten toinen valittaa siitä, että nimenomaan nainen vastaa ketjuun. Kiva.
Se, että keskusteluun osallistuu joku, joka ei suostu tapaamaan ventovieraan ihmisen kotona, ei estä muita järjestämästä keskenään sellaista tapaamista. Ja ne "tarkat kriteerit" mitä omasta tekstistäni löydän ovat juuri se, että en lähde kenenkään kotiin (enkä kutsu omaan kotiini) ja että olisi joku molempia/kaikkia kiinnostava asia jonka merkeissä tavataan. Se, että kerroin omista kiinnostuksenkohteistani ei todellakaan tarkoita, että ne ovat ainoita joihin suostun osallistumaan.