Katsotaanpas tulevaisuuteen, käyköhän näin……
Joulukuussa pienessä kukkakaupassa on jouluista hyasinttien tuoksua. Omistaja on aikeissa sulkea liikkeen eräänä tuulisena iltana, kun ovessa oleva kello kilahtaa merkiksi asiakkaasta. Ovesta astuu peremmälle hyvin iäkäs nainen selkä kyyryssä hitaasti astellen, kävelykeppiin turvautuen.
-Tilaisin aattoaamuksi 200 hautakukkaa, yksinäinen mummeli sanoo. Rouva pyytää, että ne toimitettaisiin paikan päälle hänelle. Kukkakaupanpitäjä hämmästyy entisestään tiedustellessaan tarkempaa osoitetta.
-Ei, ne eivät tule tavalliselle hautuumaalle, ne tulevat rakkaudenhautuumaalle kaupungin laidalle, syrjäisen metsätien varrelle. Siellä ovat muistomerkit heille, joiden kohdalla sydämeni särkyi, petyin, tulin petetyksi, rakastin tai pakenin, ihmisiä jotka olivat osa elämääni, pienen hetkenkin. Ihmisiä, jotka kantoivat vaikeiden aikojen yli, joilla oli taito saada itkemään onnesta, ystäviä, joita kiitän olemassa olosta, he vain katosivat matkan varrella. Ventovieraita, jotka lohduttivat silloin kun muut olivat kääntäneet selkänsä. Poismenneitä lähimmäisiä, joiden elämä päättyi liian varhain.
Eräs muistomerkki on erityisen tärkeä, sillä käyn kesällä ja talvella. Se on ihmisen ketä hyvin paljon ikävöin. Vuosikymmentenkään jälkeen en ole unohtanut. Kuvia hakattuna verkkokalvoille, tatuoituna muistilokeroon, keskustelut nauhoitettu levylle, joka ei koskaan tuhoudu. Jos olisin ollut viisaampi, rohkeampi, en ehkä jouluiltana käpertyisi kylmissäni peiton alle yksin nukkumaan, tyynyliina pysyisi kuivana.
Joka joulu taivaalle syttyy tähti hänelle. Taivaalle muodostunut tähtikuvio, joka saanut hänen nimensä. Lopunikääni välitän ja ikävöin. Jossain hän elää, toivottavasti hymyillen, minä hoidan kesäisiä kukkia hautuumaalla ja kerään talvisin risuja muistomerkkien juurelta. Jouluna istun siellä vesisateessa ja muistelen häntä……
Toivottavasti painajainen ei toteudu, vaan tulee se jouluinen ilta, kun rinnalla on ihminen, jota saa rakastaa ja kenen kanssa tuijotella käsikkäin öiselle tähtitaivaalle. Tunnistaa tähtikuvioita tai keksiä ihan omia. Kenen kanssa koristella joulukuusi, kenen kanssa syöttää toisillemme suklaakonvehteja. Jokaisella meillä on mahdollisuus kirjoittaa, toteuttaa oma joulutarinamme…. Oikein hyvää joulua! Piparkakkujen tuoksua ja toivottavasti lämpöisiä jouluhalauksia. :).
Joulukuussa pienessä kukkakaupassa on jouluista hyasinttien tuoksua. Omistaja on aikeissa sulkea liikkeen eräänä tuulisena iltana, kun ovessa oleva kello kilahtaa merkiksi asiakkaasta. Ovesta astuu peremmälle hyvin iäkäs nainen selkä kyyryssä hitaasti astellen, kävelykeppiin turvautuen.
-Tilaisin aattoaamuksi 200 hautakukkaa, yksinäinen mummeli sanoo. Rouva pyytää, että ne toimitettaisiin paikan päälle hänelle. Kukkakaupanpitäjä hämmästyy entisestään tiedustellessaan tarkempaa osoitetta.
-Ei, ne eivät tule tavalliselle hautuumaalle, ne tulevat rakkaudenhautuumaalle kaupungin laidalle, syrjäisen metsätien varrelle. Siellä ovat muistomerkit heille, joiden kohdalla sydämeni särkyi, petyin, tulin petetyksi, rakastin tai pakenin, ihmisiä jotka olivat osa elämääni, pienen hetkenkin. Ihmisiä, jotka kantoivat vaikeiden aikojen yli, joilla oli taito saada itkemään onnesta, ystäviä, joita kiitän olemassa olosta, he vain katosivat matkan varrella. Ventovieraita, jotka lohduttivat silloin kun muut olivat kääntäneet selkänsä. Poismenneitä lähimmäisiä, joiden elämä päättyi liian varhain.
Eräs muistomerkki on erityisen tärkeä, sillä käyn kesällä ja talvella. Se on ihmisen ketä hyvin paljon ikävöin. Vuosikymmentenkään jälkeen en ole unohtanut. Kuvia hakattuna verkkokalvoille, tatuoituna muistilokeroon, keskustelut nauhoitettu levylle, joka ei koskaan tuhoudu. Jos olisin ollut viisaampi, rohkeampi, en ehkä jouluiltana käpertyisi kylmissäni peiton alle yksin nukkumaan, tyynyliina pysyisi kuivana.
Joka joulu taivaalle syttyy tähti hänelle. Taivaalle muodostunut tähtikuvio, joka saanut hänen nimensä. Lopunikääni välitän ja ikävöin. Jossain hän elää, toivottavasti hymyillen, minä hoidan kesäisiä kukkia hautuumaalla ja kerään talvisin risuja muistomerkkien juurelta. Jouluna istun siellä vesisateessa ja muistelen häntä……
Toivottavasti painajainen ei toteudu, vaan tulee se jouluinen ilta, kun rinnalla on ihminen, jota saa rakastaa ja kenen kanssa tuijotella käsikkäin öiselle tähtitaivaalle. Tunnistaa tähtikuvioita tai keksiä ihan omia. Kenen kanssa koristella joulukuusi, kenen kanssa syöttää toisillemme suklaakonvehteja. Jokaisella meillä on mahdollisuus kirjoittaa, toteuttaa oma joulutarinamme…. Oikein hyvää joulua! Piparkakkujen tuoksua ja toivottavasti lämpöisiä jouluhalauksia. :).
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitus, kuin minun elämästäni, niistä hetkistä kun olen toivonut, kun olen uskotellut itselleni kaiken olevan hyvin, ja niistä hetkistä kun mitään ei olekkaan enää.
sori, vähän oli ehkä sekavaa tekstiä, mut sekaisin, viimeisen järjenrippeen kadottanut on kirjoittajakin.... En ala, ei taas, ei enää muistomerkkejä, ei jaksa enää kaivertaa nimiä graniittiin