KYSYMYKSIÄ :)

Minä en ottanut sairaalaan mitään sen kummempaa mukaan , tietenkin omat hygieniatuotteet vaan mieheni toi sitten tavarat, joita tarvittiin myöhemmin.

Minua ei luonnonmukainen synnytys kiinnosta vaan helppo synnytys ja ne olen saanutkin.

Kukin kiintyy vauvaan omalla tavallaan, siihen vaikuttaa niin moni asia. Luultavasti suojeluvaisto on sellainen, joka normaalisti syntyy kaikilla äidellä heti. Rakkaus pikkuhiljaa, joillakin tosin jo ennen syntymääkin. Älä huolehdi, kyllä tulet lastasi rakastamaan.

Synnyttämään lähtiessä mukaan hammasharja, -tahna, hiusharja ja vähän meikkiä, jos haluaa.

Itsellä kiintymys on tapahtunut heti, mutta lapsen viestintää täytyy opetella jonkin aikaa etenkin esikoisen kohdalla.

Itse olen ollut luomusynnyttäjä (x 3), mutta synnytyksen jälkeen on niin väsynyt, että haluat kyllä sen aikaa hengähtää, kun vauva on hetken poissa luotasi. Yleensä tuo aika menee myös ompeleiden laittoon alapäässäsi, niin että et heti kaipaa lastasi vaan mietit kymmenisen minuuttia tuota omaakin hyvinvointiasi.

Mulla synnytys käynnistettiin, joten tavaraa oli mukana koko viikoksi. Isovanhemmat hakivat sairaalasta, heillä oli tuolloin mukana vauvanvaatteita ja huom! turvakaukalo autoon!

Kivunlievitykseen suhtauduin avoimin mielin. Synnytys kesti paperien mukaan 28 tuntia, mutta kipeitä supistuksia oli vuorokauden verran jo tuota ennenkin (lapsivesi meni spontaanisti). Epiduraalia ei voitu käyttää synnytyksen epäsäännöllisen kulun vuoksi, mutta kohdunkaulan puudute antoi levähdystauon. Kokonaan ilman kivunlievitystä olisin varmaan ollut liian väsynyt ponnistamaan. Eri vaihtoehdoista annettiin hyvin tietoa synnytyksen aikana.

K-S Keskussairaalassa vauva annetaan heti äidin rinnalle, jos olosuhteet sallivat. Vauvallani oli napanuora 2x kaulan ympäri, mutta lastenlääkärin mukaan ei ollut hätää ja sai jäädä saliin. Ensi-imetys onnistui ja rakastuin vauvaan heti :) Pukemisen ja kylvetyksen alkeet neuvottiin vuodeosastolla. Vauvan itkiessä pitää vaan kokeilla eri vaihtoehtoja (ruokaa, vaippa, syli jne), mutta tekemällä oppii.

Onnea matkaan!

Minulle neuvolatäti sanoi, että sairaalaan pitää lähteä sitten, kun "ihan aikuisten oikeasti tuntuu siltä, että kipulääke olisi tarpeen". Noudatin tätä ja kun saavuimme sairaalaan, olin jo 5 cm auki.

Sairaalaan kannattaa edellämainittujen lisäksi ottaa mukaan OHUITA, VALTAVIA siteitä. Sairaalasta (ainakin Turusta) sai jälkivuotoa varten Tena -suojia. Ne olivat hyviä ensimmäisen päivän, kun vuotoa oli aivan valtavan paljon, mutta sitten pärjäsi jo Extraextra night ulta plusplusplus -ohuilla yösiteillä. Ne isot Tenat olivat niin paksuja, että painoivat ilkeästi paikkoja, vaikka ei istunutkaan.

On olemassa sellaisia istuintyynyjä, joissa on reikä paikkoja varten, jossa voisi synnyttänyt nainen istua. Mutta synnärillä sanottiin, että ne keräävät verta ja turvotusta (maalaisjärjellä ajatellen niin varmaan tekevätkin) ja siksi niistä ei ole hyötyä.

Luksusta oli, kun kävi ensimmäisellä pesulla synnytyksen jälkeen ja sai pestä itsensä omalla, laventelin tuoksuisella shampoolla ja saippualla. Siinä hormoonihuuruissa se tuntui niin ylelliseltä, että melkeen itkin siellä suihkussa :D

Luonnonmukainen synnytys on tietysti hieno juttu, mutta ei kannata olla siinä liian ehdoton. Kannattaa tunnustella omaa jaksamista ja oloa ja sen mukaan sitten lääkitä kipua, josta tarttee. Synnytykset ovat niin erilaisia! Joku kokee aivan helvetintuskia, toinen selviää paljon vähemmällä. Et voi tietää etukäteen, millainen synnytys sinulla tulee olemaan. Jos olo on paljon tuskaisempi, kun olit etukäteen odottanut, kannattaa ehdottomasti turvautua lääkitykseen. Ei siitä mitään kunniankruunua saa, että synnyttää "luomuna".

Itsekin sain epiduraalin. Se tosin vähensi supistuksia ja lopulta jouduttiin laittaa tippaan supistuksia edistävää lääkettä. Mutta epiduraali oli silti hyvä homma. Siihen asti olin pärjännyt niin, että mieleni pysyi rauhallisena ja kokemus positiviisena. Ennen epiduraalia alkoi tuntumaan siltä, että kipu kävi hallitsemattomaksi ja että alkoi paniikinpoikanen iskemään. Epiduraali antoi siihen hengähdyspaussin ja sain koota itseni viimeiseen koitokseen.

Nykyäähän (ainakin Turussa, jossa minä synnytin), ei lasta viedä pois äidin rinnoilta, kuin pakon edessä. Sellainen pakko on, että lapsi tarvitsee välitöntä hoitoa ja että hänen terveytensä ja henkensä on vaarassa. Varmasti sellaisessa tilanteessa annat viedä lapsen pois. Muutoin lapsi tulee heti rinnoille ja saa ensihuikata tissistä :)

Kun minä olin synnyttänyt, lapsi nostettiin heti mahalleni, vaikka napanuora oli vielä kiinni ja istukka synnyttämättä. Synnytin siinä sitten istukan vauva mahallani. Sitten vasta lapsi pääsi pesulle ja rinnalle. Isä leikkasi napanuoran ja osallistui pesuun. Lapsi oli rinnalla ainakin tunnin ja sen jälkeen minä sain pientä purtavaa. Sillä aikaa lapsi meni isän syliin, T -paidan alle ihoa vasten. Saimme olla aivan rauhassa synnytyshuoneessa, vaikka osastolla oli kiire.

Tämän jälkeen minut ja lapsi pakattiin pyörätuoliin (olin liian heikko verenhukasta kävelläkseni) ja meidän kärrättiin huoneeseemme. Sain pitää lapsen tissillä koko yön. Muutoinkin Turussa erityisen paljon painotettiin äidin ja lapsen ensikontaktin tärkeyttä. Lapsi otettiin kansliaan yöllä vain sitten, kun olin valvonut n. neljä vuorokautta putkeen. Siinä vaiheessa ei minullakaan ollut mitään sitä vastaan, että sain hetken huilahtaa :D

Jos isällä on mahdollisuus osallistua synnytykseen ja jäädä synnärille, kannattaa ehdottomasti vaatia perhehuonetta, jos sellaisia on!!!! Ja siitä perhehuonetoivomuksesta kannattaa muistutella tämän tästä. Se toive ei välttämättä rekisteröidy siinä kaikessa kiireessä, jos sen vaan kerran mainitsee. Niin meille kävi. Lopulta pääsimme perhehuoneeseen ja se oli isän ja lapsen suhteen alkumetreille valtavan tärkeää.

Synnärillä on henkilökuntaa, jota kannattaa kaikkeen vauvanhoidolliseen asiaan liittyvässä vaivata. He saavat palkkaa siitä, että auttavat sinua. Tietysti on hoitajia, jotka ovat tylyjä, mutta sitten on niitäkin, jotka ovat aivan ihania ja tosi avuliaita. Minä en osannut MITÄÄN, kun menin synnyttämään, enkä edes ole mikään kovin kätevä ja oppimiskykyinen tyyppikään. Vaan kyllä se vauvanhoito minultakin lähti luonnistumaan, kun sain synnärillä rauhassa harjoitella.

Vauva kyllä kertoo, jos hänellä on jokin hätänä. Luota siihen.

Rakkaus vauvaan ei välttämättä syty ihan ensisilmäyksellä. Kaikki on niin uutta ja vierasta. Lisäksi olet itse vähän hajalla synnytyksestä ja väsynyt. Mutta luota siihen, että rakkaus kyllä syttyy. Itsellä se syttyi vasta kotona synnäriltä tultua, pitkillä yösyötöillä. Se, että aluksi ei ole muuta, kuin epämääräistä tunnemylläkkää, on aivan normaalia. Jo hormonit tekevät sen. Mutta tilanne tasaantuu ja sitten on aika tutustua lapseen :) Älä siis sitä murehdi.

Vaan onnitteluni sinulle ja tsemppiä synnytykseen !!!!

Sairaalaan "pitää" ottaa mukaan vain neuvolakortti (ja muistaakseni Kela-kortti). Jossain vaiheessa sinne pitää tuoda myös vauvan turvakaukalo, jos hänet on tarkoitus viedä sieltä kotiin autolla. Omia hygieniatarvikkeita sen mukaan kuin normaalistikin muutaman päivän aikana tarvitsee. Ehkä jotain omaa evästä, jos haluaa. Lukemista tai muuta viihdykettä, jos epäilee että aika tulee pitkäksi. Kaikki eivät kylläkään koe tarvitsevansa synnärillä mitään ylimääräistä, vaan vauva vie ajan ja huomion.

Lapseen kiintyy kyllä jossain vaiheessa. Se vaihtelee, tapahtuuko se salamana heti synnytyksen jälkeen vai vasta ajan mittaan vähitellen lasta hoitaessa. Minusta vauva tuntui aluksi vain vieraalta ihmiseltä ja kiintymys tuli vähitellen ajan mittaan. Samaa kertovat muutamat kaverini. Ei siis ole ollenkaan tavatonta, jos se suuri äidinrakkaus puuttuu aluksi. Suojeluvaisto kyllä toimi ainakin itselläni siitä huolimatta alusta asti. Laitoksella neuvotaan vauvan käsittelyä ja hoitoa esikoisen synnyttäneelle, ja ne sisäistää kyllä ajan mittaan. Aluksi tuntuu tietysti vähän haparoivalta ja vauvaa käsittelee ehkä ylivarovaisestikin, mutta se on ihan normaalia. Varmasti opit käsittelemään ja hoitamaan omaa vauvaasi :)

Luonnonmukainen synnytys voi joko toteutua tai sitten ei. Jos koet pystyväsi siihen läpi koko synnytyksen niin mikäs siinä. Jos jossain vaiheessa tuntuu oikeasti siltä että nyt ei enää kestä, epiduraali tms. tänne kiitos, niin sekin on ok. Jokainen on omanlaisensa synnyttäjä. Tietääkseni kumpaankaan suuntaan ei painosteta synnytyksessä. Voi synnyttää luomuna tai käyttäen kivunlievitystä. Itse menin synnytykseen avoimin mielin ja jonkin aikaa pärjäilin ilman mitään, mutta jossain vaiheessa oli pakko pyytää kivunlievitystä eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Hyvin sain :)

Saat synnyttää ilman kivunlievitystä jos haluat! Itse synnytin kaksi lapsistani ilman kivunlievitystä, kävelin ja kävelin supistusten ajan, kunnes kätilö ehdotti akupunktiota, sitä ei sitten ehdittykään kokeilla, koska olin jo auki ja aloin ponnistamaan. Ilman kivunlievitystä pystyy hyvin synnyttämään, kunhan vain psyykkaa itseään kivun läpi! Annoin siis kivun tulla ja ajattelin sen olevan myönteistä kipua, käännyin itseeni ja olinkin aika omissa maailmoissani. Seuraavat lapseni eli kaksoset synnytin sektiolla ja se kokemus ei ollut erityisen mukava, olin pitkään kipeä. Luomusynnytykset jäivät mieleeni intensiivisinä kokemuksina, olin hyvin voimakkaasti läsnä ja side lapseen syntyi nopeammin kuin sektiossa.

Voi hyvä nuori äiti, kerron oman juttuni. Olin 20 kun sain ekani. En saanut kivunlievitystä kun synnytin yöllä eikä kuulemma puudutuslääkäriä kannattanut pitää yöllä työssä. Kohtuullisesti meni, eihän se ihan helppo juttu ole (mutta toisenkin myöhemmin synnytin ilman puudutusta).

Kun tulin kotiin, vauva vaan parkui. Soitin kolmen päivän päästä NKL:lle, saanko tulla takaisin, en kerta kaikkiaan selviä ikinä. Isäkin matkatyössä. Hoitaja lohdutti ja kertoi ettei voida ottaa takaisin kun sekä minä että vauva olimme terveitä ja maitoakin tuli. Kannusti jatkamaan. Parin parkupäivän jälkeen alkoi sujua ja nyt huvittaa hätäily, silloin oli hirveä ja pelottava olo.

Kun nuorena odottaa ekaa, ei oikein ymmärrä mitä on tulossa. Kyllä äidinvaistot herää, siitä suuri huoli varmaan johtuikin. Joskus parkuminen ja valvottaminen suututtaa eikä just niinä tunteina niin rakasta, sekin kuuluu asiaan.

Pakkaa mukaan omia hygieniatuotteita ja puhdasta vaatetta kotimatkaa varten, ja vauvallekin vaatetta. Huomaa, että saatat tarvita kotimatkalla myös istuintyynyn tai mahdollisuuden matkata makuuasennossa - itse en pystynyt istumaan yli viikkoon.

Varaudu myös ottamaan kivunlievitystä tarvittaessa. Onhan myös lapsen etu ettei äiti ole kivun takia shokissa tai voimaton synnytyksen aikana. äidille helpotus on myös lapselle helpotus. Älä pidä luonnonmukaisuutta liian tärkeänä niin et pety jos kaikki ei mene kuin suunnittelit. Lapsi on yhtä ihana, vaikka olisi syntynyt leikkauksella, nukutuksessa tai muilla konsteilla..

Äidinvaistot kyllä heräävät ennemmin tai myöhemmin, ei huolta, eikä vauvan hoito ole kovin vaikeaa. Kaikki oppivat sen.