Totta vai tarua?

ei sitten yhtään mitään.
ihan tavis.

kaikkihan tähän vastaa,´, jos vastaa, että en mikään, en mitään, ihan tavis vaan...

Minussa ei mitään ja tämä on totta. En tiedä mitä hänessä on, en tunne, mutta en saa häntä mielestä. Nyt mä meen..

mulla vilisee päässä ajatuksia, eikai muuta erikoista sit ookaan.

Kysymys pitäisi esittää hänelle, joka minuun ihastui.

Ei sinun minuun varmaan kannatakaan ihastua, saati rakastua. En oikein usko, että se toimis, nyt kun tarkemmin ajattelee. Ajattelen sinua silti hyvin usein, mutta sehän ei ole sinun ongelma. Minä olen vain tämmönen ihan tavallinen mies. Tuskinpa minä edes sinua kiinnostan, enää.

Ei mussa mitään ihmeellistä ole, just senpä takia kukaan ei ihastu minuun. Olen mitäänsanomattoman tylsä ja tavallinen, harmaata massaa.

Mä mietin miehen tunteita mua kohtaan ja tulin tulokseen että se ei oo rakkautta. Hän ei tiedä mitä on rakkaus luulee sen olevan sitä. Rakkaus on välittämistä luottamusta ystävyyttä ymmärtämistä tukemista. On onnellinen kun rakas voi hyvin,

Mitä teki mies? Ei mitään noista. Ehkä hänen rahkeet ei riitä parempaa, ehkä olin liian kiltti ja hän käytti valtaansa.

Ei se rakkautta ollut. Hän kosti minulle sen kaiken mitä hän lapsena joutui kokemaan

Jos hän huomaisi, miten paljon meidän ajatukset ja huumori kohtaa, niin hän tajuaisi miten mukavaa meillä voisi olla yhdessä.
Olen välillä ärsyttävä, mutta pohjimmiltaan hyvinkin rakastava ja luotettava ihminen.

Ei minussa mitään sen ihmeellisempää ole kuin kenessäkään muussa. Ehkä juuri siksi hän ei huomaa...

Menetin elämäni rakkauden. Sillä lopullisella tavalla. Nyt olen vain räähkä johon kenenkään ei kannattaisi ihastua/rakastua. Mutta yksi on hairahtanut. Miksi? Joo, perseeni taikavoiman takia.

kertoa, olen äärimmäisen salaperäinen, tietäjä ja pelottava.

eikä kukaan koskaan olekaan enkä kenenkään oletakaan muhun ihastuvan saati rakastuvan - näin se elämä vaan menee yksin täällä taivaltaessa