Tätä palstaa kun lukee, niin huomaa että kovinkaan monella ei positiivista sanottavaa psykiatrisesta hoidosta ole. Poikkeuksiakin toki löytyy. Mutta suurin osa kommenteista on negatiivisia. Miksi? Mikä mättää? Mitkä ovat suurimmat ongelmakohdat?
Psykiatrisen hoidon tila
ZZNN-4567
7151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"The use of suggestion, intimidation and other methods of coersive control can be found in many institutions; but only in psychiatry is the doctor permitted to damage the patient's brain in order to render the victim more amenable to control."
-Peter R. Breggin, MD.
www.breggin.com
Psychiatry's role in the Holocaust (1993)
Liian vähän resursseja, rahaa, henkilökuntaa. Liian vähän kaikkea. Moni hoitaja on viime vuosien aikana vaihtanut työpaikkaa. Uusia ei ole tullut tilalle. Ja alalle jääneet ovat uupuneita, stressaantuneita ja purkavat huonoa oloaan potilaisiin ja toisiinsa.
Lääkärit hyvin usein pelkkiä reseptinkirjoitusautomaatteja. "Syö nuo ja koita pärjätä." Hoitopäätöksiä jaetaan lähinnä kruuna ja klaava tyylillä. Kuka pääsee ja kuka ei. Tai joutuu. Miten sen kukin kokee.
Se mitä olen nähnyt joidenkin lähimäisteni hoidoista, niin ensimäisenä on yleensä lääkkeet joita annetaan aina runsaasti, toiseksi ihmistä ei kuunnella vaan diaknoosi tehdään lääkärin omien tuntemusten pohjalta.Useimmiten potilaan kertomukset otetaan sairaan houreena tai vaan mielikuvituksen tuotteena. Tietenkin voi olla poikkeuksiakin mutta harvemmin.
Psykiatria palvelee ensisijaisesti lääketehtaiden ja alan ammatinharjoittajien taloudellisia etuja potilaiden kustannuksella. Sen teoriat eivät yleensä pohjaudu selkeään tieteelliseen näyttöön, minkä vuoksi hoitomuodot ovat hyvin usein tehottomia ja usein aiheuttavat elämänlaatua heikentäviä ongelmia ja lyhentävät elinikää. Esimerkiksi masennuslääkkeet ovat tutkitusti tehottomia masennuksen hoidossa, mutta silti niiden kulutus on kasvanut rajusti viime vuosina. Ei tarvitse laskea kuin 1 2 niin ymmärtää, että ketä psykiatrit kuuntelevat. Eivät potilasta ainakaan. Ensimmäiseksi klinikan odotushuoneessa jaetaan lääkeyhtiöiden mainosesitteitä. Psykiatriassa pyritään johdonmukaisesti addiktoimaan ihmiset elinikäisesti lääkkeisiin, jotka tutkitusti usein tuhoavat heidän aivojaan ja aiheuttavat lukuisia oheissairauksia ja ongelmia (ns. "sivuvaikutukset"). Itsensä kehittämiseen ja henkiseen kasvuun ei useinkaan kannusteta, vaikka se olisi monille ensisijaisen tärkeää henkisen tasapainon ja toimintakyvyn kannalta. Ei mikään ihme että monet ovat tyytymättömiä. Monet psykiatriset hoitomuodo ( esim. sähköshokkihoidot, myrkylliset kemikaalit, kansalaisoikeuksia loukkaava vapaudenriisto) sotivat ihmisten intutiivista itsesuojeluvaistoa vastaan ja niiden pakkotuputtaminen luonnollisesti loukkaa yksilön omanarvontuntoa ja voi jopa traumatisoida henkilön pitkäksi aikaa.
kälj: tekstisi on korutonta kertomaa, mutta faktaa alusta loppuun. Lääkärit eivät ole muuta kuin isojen lääkejättien huoria. Ja hoitajista, usea pitää ammattiaan pelkkänä suojatyöpaikkana. Ja monella hoitajalla on tämä "mä olen vaan töissä täällä" asenne. Valta maistuu ja kelpaa. Mutta vastuusta luistetaan.
Herää kysymys miksi viranomaiset (STM, Valvira) Eivät puutu asioihin. Ovatko pihalla kuin lumiukot koko touhusta? Vai antavatko asioille hiljaisen hyväksyntänsä?
Olen kyllä erimieltä tuosta asiasta. Itse kun kävin ensimäistä kertaa lääkärin luona sosiaalisten tlilanteiden pelkojen vuoksi, niin lääkäri oli ensin haluton määräämään lääkkeitä. Kun sitten sain taivuteltua lääkärin lääkkeiden kannalle niin hän katsoi ihan Pharmaca Fennicasta (ammattilaisten lääketietokirja) sopivia lääkkeitä eikä ollut minkään lääketehtaan lääkkeiden markkinoija.
En oikein ymmärrä mihin tuo kanta perustuu että lääkärit olisivat jotain lääketehtaiden taloudellisten etujen ajajia. Lääkärit ovat kuitenkin ammattilaisia jotka saavat palkkansa ihan muualta kuin lääkevalmistajilta ja uskon että ajattelevat aina ensisijaisesti potilaan etua. Sehän on jo lääkärinkoulutuksen etiikassa luvattu. Ei minulle yksikään lääkäri ole kyllä väkisn tyrkyttänyt mitään lääkettä, itse on ihan pitänyt pyytää.
Olen saanut apua kohta 20 vuotta yhteiskunnalta sairauteeni. Sairaalahoito on muuttunut, psyk. erikoissairaanhoitajia ei enää ole, vaan osastoilla päivystää osaamiseltaan vaihtelevaa porukkaa, naama kiinni ruudussa. Sairaalaan pääsee tiukan paikan tullen, 18 eur/vrk.
Osaaminen (tutkimus) on 20 vuodessa harpponut eteenpäin. Lääkäreitä kiinnostavat julkiset virat vähän, ja päivystäminen vielä vähemmän. Ei-akuuttipuolelle tuntuu löytyvän lääkäreitä. Yksityislääkärit tekee mitä pyytää ja julkisella puolella korjataan aih. vauriot. Terapia on kallista, Kela on tukenut minua, en voi valittaa, mutta kysyntä taitaa olla vain kasvanut niistä ajoista kun Kela-tukea sain. Sain myös erikoiskorvattavuuden, olen siitä kiitollinen.
Diagnostiikkaan lienee tulossa uutta (DSM-V) - ilmentää sitä miten vaikeaa homma on ollut, ja tulee olemaan.
Lääkkeitä kehitetään, koska ovat rahasampoja. Hätä ei lue lakia ja hinnat on sen mukaisia. Itseäni hirvittää syödä lääkettä, joka on ollut alle 10 v markkinoilla, mutta minkäs teet.
Oma asenteeni lääkäriä kohtaan on aina vaikuttanut. Positiivisella asenteella molemminpuolinen ymmärrys on parantunut. Aina ei jaksa.
Ihmiset valittaa myös somaattisten sairauksien hoidosta Suomessa.
5 senttiä