Elämäsi suuri rakkaus

työkaverin kanssa. Samalla alalla töissä mutta nykyisin eri yksiköissä. Ei ole meidän suhdetta haitannut koskaan. Päinvastoin. Enemmän siitä hyötyä on ollut.

työpaikallakaan koko ajan yhdessä olla. Töitä siellä tehdään. Eri asia tietysti on, jos olette ns. työpari ja teette kaiken yhdessä. Vapaa-ajallakin kummallakin on varmasti myös omia harrastuksia. Jos vähänkään tuntuu, että kiinnostusta on molemmin puolin, niin älä hyvä ihminen ainakaan saman työpaikan takia jätä tilaisuutta käyttämättä. Työpaikkaakin voi aina vaihtaa, mutta sopivaa ihmistä onkin paljon vaikeampi löytää.

Olisi varmaan ihanaa :)

En tahtoisi miehen kanssa olla samassa duunissa. Tai sit sillä pitäisi olla hyvä maine, ei mikään naisten naurattaja. Toki jos on fiksu muut sopivasti huomioon ottava ja omaa naistaan rakastava mies, miksi ei.

No mun ajatukset on ainakin koko ajan työkaverissa, vaikka ei seurustella enkä ole uskaltanut puhua tunteistani hänelle. Työt kuitenkin hoituu ja uskoisin, että hoituisi samoin, jos oltaisiin yhdessä. Ollaan molemmat luonteeltakin sen sorttisia, että tuskin kukaan edes huomaisi, jos tapailtaisiin ;)

Parhaimmillaan se on jännittävää ja ihanaa seurustella työkaverinsa kanssa, mutta riidan tullessa tilanne voi kääntyä ihan helvetiksi. En välttämättä suosittelisi.

Ehdottomasti kannattaa käyttää tilaisuus, koska tosiaan työpaikkaa voi aina vaihtaa, mutta sopivaa ihmistä onkin paljon vaikeampi löytää. Ja jos/kun ootte varmaan molemmat fiksuja, niin en usko että tilanteesta onnistutte helvettiä saamaan aikaiseksi, siinä on kuitenkin molemmilla yhtälaiset riskit ja eiköhän kumpikin käsittele erimielisyydet mieluiten jossain muualla kuin töissä. Ajattele mikä tragedia, jos se olisikin sun elämäsi rakkaus ja jättäisit ottamatta selvää. Vielä vuosien jälkeenkin miettisit entä jos...

Jos minulta kysytään, työpaikka ei ole ollenkaan huono paikka ihmissuhteiden ja jopa parisuhteiden solmimiseen. Siellä yhteisen "sorvin ääressä" oppii toista tuntemaan ensin samaa duunia tekevänä ihmisenä eikä tuttavuudesta tule samaa vauhtia ns romanttissävyistä kuin jossain muussa ympäristössä, kun on "tarkoituksella" tavattava toista.

Tapasin mieheni yli 15 vuotta sitten, kolmantena työpäivänäni uudessa työpaikassa. Työskentelimme eri osastoilla, mutta hänen tehtäviinsä kuului käynnit omalla osastollani. Melko nopeasti noteerasin hänet hauskaksi ja puoleensa vetäväksi tyypiksi... "Sattumalta" tapasimme vapaallakin baarissa - mies selvitti kautta rantain, missä kävin ja alkoi "ilmestyä" minua tanssittamaan silloin tällöin. Varsinainen suhde alkoi töissä, kun päädyimme työskentelemään saman projektin parissa, siinä tuli juteltua kaikenaista tauoilla ja yhteisillä ruokatunneilla ja positiivinen käsitys toisesta vahvistui päivä päivältä. Mies on sanonut jälkeenpäin, että kyllä hän sen "tiesi" jo alunperin, että meistä pari tulee, minulla vain kesti hieman pidempään.
Nykyään olen eri työpaikalla, mies jatkaa vanhassa duunissa edelleen. Joskus tulee muisteltua noita aikoja samalla "verstaalla" ja mitä kissa ja hiiri-leikkejä leikimmekään...

Sanoisin että se on ikäkysymys.
Nuorempana ei ehkä ihan niin hedelmällistä kuin myöhemmälläiällä.
Aina elämässä kuitenkin on jotain muutakin, ettei kuitenkaan olla ihan 24/7 yhdessä.
Kokeilla voi ja muuttaa sitten tilannetta jos niin katsoo parhaaksi.

Ehdottomasti hyvä. Työt töissä ja suukot ja hellyys kotona. Ihanaa.

En alkaisi samassa työpaikassa olevan kanssa suhteeseen, liikaa hankaluuksia tiedossa. Ehkä jos eri osastolla niin sitten, omassa tapauksessani ei olisi mahdollista. Kuormasta ei syödä. Toisaalta tiedän pareja, jotka ovat samassa työpaikassa. Riippuu varmastikin työstä ja sen toimenkuvasta. Ja parista.

Tilaisuus pitää käyttää! Ainoa riski on, että jossain vaiheessa tulee raivoisa ero. Silloin saattaa työpaikallakin olla hel..etti iri, ellette molemmat ole järki-ihmisiä.