Nuorempi, 24v nainen ihastunut 35-vuotiaaseen mieheen. Jaa että mitä??
Mä en tiedä mitä tekisin, kun musta tuntuu, että mun pääni räjähtää.. Pari muutakin paikkaa siinä sivussa.
En haluais ees myöntää sitä itselleni, että voin ihastua suhun, koska tiedän, että sulle se ei ole muuta kuin "imartelevaa". Mut en oikeen tiiä, miten kampeisin itteni uloskaan tästä? Ehkä auttais, jos näkisin sut romanttisissa merkeissä jonkun toisen kanssa?
Joka kerta, kun katson sua, kuvasta, mun sisällä kiertää perhoset. Livenä se oli vielä pahempaa. Ja se on sellasta rauhallista, ei pelottavaa.
Ihailen sua päästä varpaisiin. Sun työtä, sosiaalisuutta, lempeyttä, ajattelua.. En nosta sua ylemmäs vaan nään sut niikuin olet. Ja siitä just pidän. Ja sehän mua pelottaa. En oo kenestäkään voinut sanoa niin.
Mun tekee mieli juosta karkuun ja lujaa. Vielä kun itse oot viitannut siihen suuntaan, että oot nyt mielummin sinkkuna. Ja pelkäät et ripustaudun.
Mut en tiedä, en mä kahlita haluais, koska se veis pois sen kaiken, mihin ihastuin. Mut ehkä haluaisin olla sulle semmonen, kenen luo tullaan vapaaehtosesti.
Mut ehkä se ei sit toimi silleen. Meillä.
No, kai tää joskus loppuu tääkin tunne. Alkais puoltoist vuotta riittää? :D
Mä en tiedä mitä tekisin, kun musta tuntuu, että mun pääni räjähtää.. Pari muutakin paikkaa siinä sivussa.
En haluais ees myöntää sitä itselleni, että voin ihastua suhun, koska tiedän, että sulle se ei ole muuta kuin "imartelevaa". Mut en oikeen tiiä, miten kampeisin itteni uloskaan tästä? Ehkä auttais, jos näkisin sut romanttisissa merkeissä jonkun toisen kanssa?
Joka kerta, kun katson sua, kuvasta, mun sisällä kiertää perhoset. Livenä se oli vielä pahempaa. Ja se on sellasta rauhallista, ei pelottavaa.
Ihailen sua päästä varpaisiin. Sun työtä, sosiaalisuutta, lempeyttä, ajattelua.. En nosta sua ylemmäs vaan nään sut niikuin olet. Ja siitä just pidän. Ja sehän mua pelottaa. En oo kenestäkään voinut sanoa niin.
Mun tekee mieli juosta karkuun ja lujaa. Vielä kun itse oot viitannut siihen suuntaan, että oot nyt mielummin sinkkuna. Ja pelkäät et ripustaudun.
Mut en tiedä, en mä kahlita haluais, koska se veis pois sen kaiken, mihin ihastuin. Mut ehkä haluaisin olla sulle semmonen, kenen luo tullaan vapaaehtosesti.
Mut ehkä se ei sit toimi silleen. Meillä.
No, kai tää joskus loppuu tääkin tunne. Alkais puoltoist vuotta riittää? :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.