Palautathan mieleesi päivän, jona suunpielesi nousivat kohti taivasta kuin kyyhky, kun katsoit tuijottavia silmiäni. Kun punastuit kättemme tavatessa ojentaessasi kynää, muistathan meidät?
Ja kuten myrskyävä aallokko vei uimataidottoman kalastajan pojan, jonka isä jäi iäkseen suremaan rannalle, vei kohtalo minulta rakkaani, sinut. Meidät on ajettu erilleen;
sinä olet kuin villikaritsa, laumastaan erotettu. Sillä vaikka luulet rakastavasi toista, on kotisi kainalossani, ja kun uskottelet itsellesi miten kykenet rakastamaan toista, kaivaa mielesi perukoita tunne. Se sanoo- Vierelläsi on mies joka ei vastaa häntä joka sai naamasi punoittamaan kuin sopivan kypsä tomaatti pienellä kehulla, hän, joka loistatti kasvojasi kuin liilan kevätyön -jossa tuuli kutittaa niskaasi-, kirkkaan taivaan tähti.
Mutta tee kuten olet jo päättänyt, mene minne menet. En unohda, en hylkää sinua. Sinun muistosi elää sydämmessäni ja kun kyynelehtien palaat erosi jäljiltä, oli se sitten huomisen leutona talvipäivänä tai hamassa tulevaisuudessa, olen onnellinen, sillä sen jonka menettää, paluuta arvostaa.
Ja välitän sinusta niin, että jos tämä on aitoa rakkautta ja löydät hänestä tuen maalliseen vaellukseesi kuin ankkuri sitoo laivaa, olen valmis vaikka vihkimään teidät; sillä vaikka miehesi onkin ällöttävä limanuljaska, on sinun onnesi onneani edellä.
Mutta muista, ja tiedä, sillä tämä on taivaan tosi, että minne oletkaan kulkeva, olen minäkin luonasi, sillä missä olet, sinua seuraa muisto siitä pienestä hetkestä jona koit itsesi haavoittuvaiseksi edessäni. Et koe samaa.
Ja kuten myrskyävä aallokko vei uimataidottoman kalastajan pojan, jonka isä jäi iäkseen suremaan rannalle, vei kohtalo minulta rakkaani, sinut. Meidät on ajettu erilleen;
sinä olet kuin villikaritsa, laumastaan erotettu. Sillä vaikka luulet rakastavasi toista, on kotisi kainalossani, ja kun uskottelet itsellesi miten kykenet rakastamaan toista, kaivaa mielesi perukoita tunne. Se sanoo- Vierelläsi on mies joka ei vastaa häntä joka sai naamasi punoittamaan kuin sopivan kypsä tomaatti pienellä kehulla, hän, joka loistatti kasvojasi kuin liilan kevätyön -jossa tuuli kutittaa niskaasi-, kirkkaan taivaan tähti.
Mutta tee kuten olet jo päättänyt, mene minne menet. En unohda, en hylkää sinua. Sinun muistosi elää sydämmessäni ja kun kyynelehtien palaat erosi jäljiltä, oli se sitten huomisen leutona talvipäivänä tai hamassa tulevaisuudessa, olen onnellinen, sillä sen jonka menettää, paluuta arvostaa.
Ja välitän sinusta niin, että jos tämä on aitoa rakkautta ja löydät hänestä tuen maalliseen vaellukseesi kuin ankkuri sitoo laivaa, olen valmis vaikka vihkimään teidät; sillä vaikka miehesi onkin ällöttävä limanuljaska, on sinun onnesi onneani edellä.
Mutta muista, ja tiedä, sillä tämä on taivaan tosi, että minne oletkaan kulkeva, olen minäkin luonasi, sillä missä olet, sinua seuraa muisto siitä pienestä hetkestä jona koit itsesi haavoittuvaiseksi edessäni. Et koe samaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaunis kirjoitus, kenelle lienee. Eronnut olen, siitä limanuljaskasta...
Tein tieni avoimeksi luoksesi. Ketään muuta en voisi enään kaivata ja rakastaa kuten sinua. Kukaan muu ei saa silmiäni loistamaan, suutani hymyilemään, ihoani janoamaan kosketusta ja läheisyyttä sinulta kuin sinä teet. Olen tässä...sinun omasi....vain sinun...vain sinua varten. Sinun ei muuta tarvitsisi kuin tulla ja pyytää, niin olisin omasi. Minulla ei ole ollut miestä yli 1 ja 1/2 vuoteen. Lähdin tullakseni luoksesi, ollakseni lähempänä...odottaakseni milloin aika on kypsä sinulle ja meille...Rakastan sinua! Voin huutaa sen vaikka koko maailmalle...
Kiitos, se maistui ihanalle: makealle ja karvaalle yhtäaikaa, haikealle, hempeälle niin lämpöiselle ja rakastavalle.
Hänelle tämä:
Kaipaan sinua, niitä pieniä hetkiä, sanojasi täällä.. katsetta...ihan kaikkea sinussa.
Tämä on verrattavissa Jack Nicholsonin loppupuolella olevaan repliikkiin elokuvassa Elämä on ihanaa.. Uskon, että hän on sen myös nähnyt, kun olen saanut sellaisen käsityksen, että pidämme samoista elokuvista ja musiikistakin• ja tietysti huumorimme on kierolla tavalla punoutunut yhteen!
Japadapaduu, what a wonderful message.
Nyt minut valtasi melankolia, ja se ei ole huono asia..
Todella kauniisti kirjoitit. Minä rakastin/rakastan, tunnen sen entistä vahvemmin. Mutta näinä erityisen vaikeina aikoina sinä vetäydyit. En halunnut mitään lupauksia tulevasta, mutta rakkautta ja ystävyyttä kylläkin. Tiedäthän en voisi sinua loukata enkä halua satuttaa. Nyt sydän itkee.
On niin hupaisaa tekstiä, suorastaan notkeaa hunajaa.
Kirjoittajalla on sana hallussaan ja tarkkanäköinen katse. Röntgenkatse, jolla näkee sisimmän. Taisi vastakappalekin aistia tiiviin tunnelman?!
Teksti ei taida olla minulle, mutta kuvattu tunnelma on tuttu - hänen kanssaan.
Kauniit ja todentuntuiset sanat ilahduttavat aina - kaiken muun vastapainoksi.
Hyvää oloa. . . iloa. . . lämpöä.
Näen hahmon hämärässä kiireisenä, uupuneena, huolissaan? minusta, itsestään, unohdetusta rakkaastaan. Kuka hän on? Mitä hän minusta tahtoo?
valkoisessa laatikossa...lahjani sinulle, tärkeälle...