Mietin vaan tässä että kumma juttu, mitä enemmän ihastuu, niin sitä enemmän löytää itsestä niitä vikoja ja samalla antaa toisessa niitä anteeksi. Lopulta itsetunto on niin nollissa, ettei mitään saa aikaiseksi, kun se toinen on jotain niin ihmeellistä ettei kannata edes yrittää.
Vikojen etsiminen itsestä
aamuista pohdintaa
14274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minusta on alkanut tuntua siltä että mun vikani on se että minä ylipäätään tunnen, tunnu on vahingollinen ja toivon, etten koskaan olisi tullut tänne niitä ruotimaan.
merkitävämpää kuin olla täällä ole se miten on ruotinut? en ainakaan itse osaa nähdä pahana että täällä kirjoittaa tuntemuksistaan kunhan tekee sen hyvällä maulla ja asiallisesti.?
koen kirjoittamisen terapeuttisena ja hyvänä asiana,myös täällä kirjoittamisen, se voi tietyllä tavalla selkeyttää asioita ja jäsentää niitä, en myöskään näe tätä pahana, ainakaan omalla kohdalla en ole kokenut noin, tosin oma tunteeni ei ole vahingollinen
kuten sinä koet omalla kohdallasi olevan, ehkä ero voi olla siinäkin. miksi kenenkään kirjoittelu täällä olisi vahingollista kun pysyy omassa asiassaan ja välttää ylilyönnit.
Kyllä juuri näin siinä kävi.
Asia kerrallaan, nekin pienet asiat joita pidin hyvinä itsessäni, olivatkin huonoja, vääriä, joutavia hassutuksia. Ne tuli todistettua siinä yksi kerrallaan.
Silti yritin - yritin ja yritin, että hän luottaisi - edes vähän ja jos minussa olisi sittenkin jotain hyvää....
Kunnes tuli aamu - jolloin meinasin oksentaa oman huonouteni ulos.
Kyllä se seinä tuli vastaan, vaikka kaukana olikin.
Eikä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtautua siitä tunteesta.
Myönsin tappioni ja sanoin näkemiin, mitä kohteliaimmin.
Jos joku inhoaa minua noin paljon, niin enhän minä halua kiusata häntä läsnäolollani sen enempää.
Mä en edelleenkään tajua miten tuo pääsi kehittymään tuollaiseksi?
Täältä katsottuna ymmärrän syyn ja seurauksen, mutta en tajua edelleenkään miksi mä päästin sen tuohon pisteeseen.
Ja samalla suren, oliko tuo minun taidonnäyte miten rakastetaan?
Mä en tule mihinkään tulokseen, joka helpottaisi mun oloa.
Joten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Olen vain erehtyväinen ihminen.
Niiden huonojen kohtien paikkaaminen vei aikaa.
Hyvä aloitus... pitäkää ihmiset huolta sydämestänne. Teillä on vain yksi sydän.
Hyvää ja kaunista elämää, oikeasti.
Mä olen niin ruma ettei kukaan mies voi mun näköiseen ihastua, eihän kukaan ennenkään ollut millään tavalla kiinnostunut minusta. Joten mun ei edes kannata mitään yrittää tällä ulkonäöllä.
Olet tainnut "unenpöpperössä" kirjoittaa.
Mitä oikeasti tarkoitat?
Kannattaa muista että se toinen ei ole millään tavalla ihmeellinen.
Kyl, mutta
aloitus on hyvä huomio siitä miten rakastuminen ja suhde vaikuttaa omaan minäkuvaan.
mietit hyvin, se on kumma tunne ja juttu, minkä todella kovasti ihastuessaan voi kohdata itsessään.
ihastumisen kohdetta katsotaan ns.ylöspäin. ihaillen.
ja kovasti ihastuneena kun katsotaan ns.ylöspäin
sitä tuntee itsensä huonommaksi joka osaalueella.
normaali inhimillinen reaktio, järjellä aateltuna.
monikohan täänkin ymmärtää.
eli pienoinen alemmuuden tunne ja silloin ei tosiaankaan saa mitään aikaan.
Suhteessa annetaan ja saadaan. Suhde menee kaiken muun edelle ja siihen ei päästetä mitään väliin eikä varsinkaan etsitä mitään väliin. Se ei vaan sinulta onnistunut. Pidit minua vähäpätöisimpänä ja muiden jälkeen. Miksi en enää halunnut elää tunteitani todeksi? No koska hylkäsit jälkeläisesi pikkuhiljaa mutta varmasti. Kuka nainen haluaisi elää miehen kanssa joka kohtelee lapsiaan kaltoin. Vain samanlainen nainen ja minä en ole sellainen.
voiko täällä anonyymin viestin peusteella päätellä kuka kohtelee lapsiaan kaltoin ja kenellä meistä edes on lapsia??
sivusta vaan tämmöstä kummastelen, kovin pitkälle vietyjä oletuksia täällä tehdään.
Aloittaja laittaa oman kokemuksensa ja vastaajat (tässäkin ketjussa) tuovat esille oman pohdinnan omasta kokemuksesta.
Ei täällä kukaan (tässä ketjussa) ruodi aloittajan asiaa.
Tää on vähän niin kuin vertaistukea ja täällä näkee/ kuulee toisen kokemuksia.
Jos joku kirjoittaa sinä- minä muodossa, se tarkoittaa sitä että kirjoittaja eläytyy niin omaan asiaansa ja kertoo omasta kokemuksestaan.
Tuo on aivan totta. Pitäisi ajatella, että hänkin on vain ihminen ja tuntee samalla tavalla kuin muutkin. Omassa päässä sitä rakentelee suotta esteitä.