olen paniikkihäiriöinen ja masentunut. nyt sitten
iski viikonloppuna niin kauhea ahdistus, etten
ymmärrä tällaista olevankaan. mikä avuksi?
kaapissa on vain alproxia, paniikkikohtauksiin.
otin muutaman ja niin tokkurassa, että koko
viikonloppu nukuin ja silmät ei pysyneet auki.
sekava olo. hain saikkua ja vasta torstaina
aika mielent.tstoon lääkärille. miten kestän siihen asti? täristää, en mahdu kroppaani vaan
olo niin levoton ja tuskainen.
voiko tästä selvitä hengissä... onko kellään neuvoa,hätääntynyt ja tuskainen kyselee.
iski viikonloppuna niin kauhea ahdistus, etten
ymmärrä tällaista olevankaan. mikä avuksi?
kaapissa on vain alproxia, paniikkikohtauksiin.
otin muutaman ja niin tokkurassa, että koko
viikonloppu nukuin ja silmät ei pysyneet auki.
sekava olo. hain saikkua ja vasta torstaina
aika mielent.tstoon lääkärille. miten kestän siihen asti? täristää, en mahdu kroppaani vaan
olo niin levoton ja tuskainen.
voiko tästä selvitä hengissä... onko kellään neuvoa,hätääntynyt ja tuskainen kyselee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä voi selvitä. Ihminen on siitä kovin kummallinen laite että se kyllä venyy ja paukkuu ja siedättyy monen moiseen paskaan maailmassa.
Se kyllä ahdistaa aikansa mutta sitten helpottaa. Lääkkeet ei oikein tee muuta kun siirtää "heräämistä" joskin myös auttaa kun oikein vituttaa. Maailma on pahapaikka, ei helvetti mutta täältä näkee sinne.
Tsemppiä.
Koskaan ei olla niin alhaalla ettei pääsisi vielä alemmaksi... Naura niille.
=)
SERVO
Jos oikein pahaksi ja sietämättömäksi pääsee, niin ainahan voi mennä terveyskeskukseen tai iltaisin, öisin ja viikonloppuisin vaikka sairaalan päivystykseen - tai miten nyt kunnassasi on järjestettykään lääkärille pääsy.
Tosin jos katsovat, ettet ole akuutissa itsemurhavaarassa (tai vaarallinen muille), ja sinulla on ensi torstaiksi aika mielenterveystoimistoon, voi olla että saat vain
mukaasi lääkkeitä/reseptejä.
kiitos teille, kommenteistnne! Olo edelleen
hirveä,jalat niin levottomat.tuskaa koko olo.
Odotan vain että saisin kokoajan nukkua. Se helpottaa hetkeksi, kun ei tarvi ajatella.
Se vain että lapseni kärsivät. Äiti ei jaksa
ei pysty. En kykene keskittymään, auttamaan
läksyissä.´Melu häiritsee. Sietokyky O:ssa.
Olen ottanut alproxia o,5mg pieniä murusia
n.3-4krt päivässä. Se vie tärinän,mutta ei sisäistä tuskaa.En tiedä jaksanko.Pystynkö.
Kuka haluaa tällaisen vaimon,äidin?
Pelkään etten tokene, ja että romahdutan myös
taloudellisen elämämme,jos jään pitkälle saikulle. Olen niin täynnä hätää, ja tuntuu
ettei maailmassa ole mikään mikä auttaisi.
Pelkään myös,että jos menisin osastolle, niin
olo vain huonontuisi.Paniikkini on sellainen,
että kammoan outoja ja yksinäisyyttä.
Miksi tämän elämän täytyy vielä koetella
näin. Kun en jaksa puhua en kirjoittaa.
Mulla alkoi keväällä kans suunnaton ahdistus. Ajatukset olivat samanlaisia kuin sulla. Minä aloitin cipralex lääkityksen ja terapian. Lääkityksen alussa olo oli todella tuskainen mutta se helpottui parissa viikossa. Otin alussa rauhoittavia lisäksi esim. iltaisin että pystyin nukkumaan.
Nyt olo on ihan hyvä. Lääkkeitä syön edelleen. Terapian lopetin tällä viikolla. Paljon sain käsiteltyä asioita kesän aikana terapiassa. Se oli minulle suureksi avuksi.
Älä vaadi itseltäsi liikaa. Ole se mikä olet. Itke kun tuntuu siltä. Anna tunteiden tulla älä pidä niitä sisälläsi. Voimia sinulle olen hengessä mukana. Huomenna sulla on onneksi se aikakin jo.