"Ääri-Aabrahamilaisuus" näyttäisi olevan kulttuurin kehityksen katkaiseva oire, joka ilmaantuu, kun on saavutettu tarpeeksi suuri suhteellinen kehityksellinen etumatka muihin kulttuureihin nähden. Tällöin oman kulttuurin kritiiki, joka aiemmin on toiminut kehitykseen pakottavana voimana, saa epäterveitä ja yliampuvia piirteitä. Tietyntyyppisten, ns. aabrahamilaisten ajattelijoiden keskuudessa leviää eräänlainen kilvoittelu oman kulttuurin kritisoimisessa. Ominaisimpana piirteenä aabrahamilaisuudessa on uusi historiantulkinta, jonka lähtökohtana on periaate, että omat esi-isät olivat paljon pahempia kuin muiden. Historiantulkintansa kautta aabrahamilaiset ajattelijat pyrkivät perustelemaan antautumiskäytännön; esi-isien tekojen vuoksi pitkälle kehittyneen kulttuurin täytyy antautua alkeellisempien edessä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri aabrahamilaisuuden leviämisen myötä muuttuu kriittiseksi niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluaisivat suojella hyvää ja pitkälle kehittynyttä, raa-alta ja alkeelliselta. Kehityksen suojelemisesta ja jopa sen puolestapuhumisesta tulee aabrahamilaisen tulkinnan mukaan hyvin paha synti. Kaikenlainen anti-aabrahamilainen kyseenalaistaminen leimataan välittömästi rasismiksi, kyseenalaistaja natsiksi ja holokausti korttia vilautellen perustellaan miksi meidän tulee olla puollustautumatta meitä uhkaavia voimia vastaan.
Ääri-Aabrahamilaisuus - itsetuhon oppi
Kansalainen
1118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mallikas mietelmä.