Etsiskelen n. 38-48-jalkaista purjevenettä, nimenomaan pitkien matkojen matkapurjehdukseen (oltava sopiva mm. pallonkiertoon perhemiehistöllä 2 aikuista 2 pientä lasta). Materiaali mieluiten teräs (mutta hyväkuntoinen, kunnolla tehty pohjatyö), mutta ainakin vanhempi laatuvene ja vahvempitekoinen grp saattaisi käydä myös. Mielellään keskiavotila, joka mahdollistaa tilavan ja seisomakorkeudeltaan riittävän takahytin kunnon parivuoteella, mutta avotilan oltava riittävän kokoinen ainakin 4 hlö ruokapöydälle ja isommankin porukan sundowner-istuskeluille, samalla suojaisa (roiskeilta, sateelta), mutta kuitenkin ilman vaihduttava mukavasti (avattavia luukkuja?). Paljon säilytys- ja varastotilaa. Hyvä ja toimiva pentteri, työtasoja, reilun kokoinen jääkaappi pikkupakastin, 1-2 vessaa, suihku, 2-3 hyttiä, joista yksi vanhempien isompi hytti ja lisäksi kahdelle lapselle joko isompi yhteinen kahden punkan hytti tai erilliset hytit. Turvallinen valtameriylityksille, mielellään pitkäkölinen, jonka peräsinkään ei ihan helpolla vahingoitu esim. törmäyksestä valaaseen vauhdissa tai ankkurin pettäessä koralliriutoille ajautumisista. Tukeva ja turvallinen vene, jonka ei tarvitse voittaa mitään kisoja, mutta tarjota toimiva koti 4 hlö perheelle. Eikä meillä ole miljoonia laittaa haisemaan, joten kohtuuhintainenkin, vaatimuksiin nähden... Vene voi sijaita periaatteessa ihan missä tahansa maapallolla, melkein mieluumminkin lähtisimme reissuun jo valmiiksi lämpimästä ilmastosta, mutta sijainnilla ei siis niin väliä! Ehdotuksia, linkkejä?
Matkapursi hakusessa
haaveettodeksi
621309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kiitos hyvin perustellusta kysymyksestä! Minäkin haeskelen suunnilleen samanlaista. Katsotaan, mitä asiantuntijat ehdottelevat.
Tässä!
http://www.blocket.se/stockholm/Fantastisk_stalbat_for_dromseglingen_51280118.htm?ca=11&w=3
http://www.scandimarine.com/se/objekt/segelbatar/stalketch-16m~56/
bara "jolle-känsla" saknar, men man kan inte få allt
Selkeästi eriteltyyn ja perusteltuun kysymykseen on mukava vastata. Teräsveneiden kohdalla voidaan puhua kahdesta valmistukseen liittyvästä kategoriasta: 1) ruostesuojauksen suhteen on kaksi ratkaisevaa eroa eli teräsveneet ennen epoksiaikaa ja teräsveneet, jotka jo valmistusvaiheessa on hiekkapuhallettu ja ruostesuojattu epoksimaalein. Joissakin on käytetetty sinkkiepokseja ja sen päällä liotinvapaata epoksia primer-kerroksiin.
2) itserakennetut vs. tunnettujen teräsvenetelakoiden rakentamat.
Käytännössä ero näkyy hinnassa. Tunnettujen suunnittelijoiden piirtämiä ja teräsvenetelakoiden rakentamien, asiallisesti ruotsesuojattujen hinta on yleensä huomattavasti korkeampi. Tietysti varustelutaso vaikuttaa hintaan. Lopullisissa kustannuksissa voit silti hyötyä, jos löydät valmiiksi valtamerille varustetun yksilön.
On tietysti makuasia, kenen teräsvenesuunnittelijan veneseen haluat päätyä. Spesifikaatioitasi vastaavia ovat muutamat hollantilaisen Dick Koopmansin piirtämät.
http://www.dickkoopmans.nl/uk/
Harkitse myös "centerbord"-malleja. Mahdollisuus päästä riuttojen suojaamiin ankkuripaikkoihin voisi puoltaa matalaa syväystä.
Panen tähän yhden esimerkin Koopmans 40 veneestä, jollaiseen venetyyppiin itse ihastuin omalla pallonkierrollani. Veneen nopeus yllätti, koska olin kuvitellut teräsveneitä melko hitaiksi.
http://www.boatshop24.co.uk/advert/folmer-rijs-nederland-koopmans-40-nl/40346704
Valtameripurjehduksesta en mitään tiedä, mutta missä tuossa veneessä on tarkoitus nukkua kulussa?
Koska Koopmansin veneet eivät taida olla tuttuja kovin monille, joten kerron taustaa. Dick Koopmanseja on kaksi, isä ja poika. Molemmat suunnittelevat ammatikseen valtameriveneitä ja kummallakin on myös vankasti omaa valtamerikokemusta, siksi meripunkat kuten muutkin isä ja poika Koopmansien sisustusratkaisut lienevät käytännön kokemusten perusteella syntyneitä. Koopmans junior on voittanut Koopmans-veneillä kahdesti Round the Britain & Ireland Racen, Ostarissa tullut kerran kolmanneksi, matkapurjehduksia hänen kerrotaan tehneen mm. Huippuvuorille ja Tahitille.
Samoin nykyisin venesuunnittelusta elääkkeelle jäänyt isä Koopmans on kokenut valtameripurjehtija, joka on suunnittelemillaan veneillä purjehtinut mm. Etelämantereelle.
Itse olen palloa kiertäessäni tutustunut kahteen Koopmans 40 veneeseen, s/y Ikinoo ja s/y Jori, joissa kummassakin oli mielestäni mallikelpoiset meripunkat ja erittäin tukevan tuntuiset rakenteet.
80-luvun alussa satuin Visbyssä tapaamaan Sentjin-nimisen Koopmans-veneen, jonka omistaja oli purjehtinut kahdesti maailman ympäri. Jo ikääntynyt kippari oli loukannut selkänsä yksinpurjehduksessa, kun vene oli mennyt ympäri Kap Hornin luona. Siitäkin Koopmansveneestä, johon kylkinaapurina sain ystävällisen vierailukutsun, jäi mieleen korkealaitaiset meripunkat.
Voi hyvinkin olla, että myynti-ilmoitusten esitekuvista ei näe meripunkkia. Meripunkkien laidat voivat olla alaslaskettuina patjojen alla. Tuskinpa ne puuttuvat Koopmans-veneistä, ellei sitten omistaja ole jostain syystä tilannut one-off -sisustusta ilman meripunkkia.
Kiitoksia, itsekin olen havainnut, että Hollannissa valmistetaan hyvännäköisiä ja varsin merikelpoisen oloisia matkapursia. Tämä Koopmans vaikuttaa ihan harkitsemisen arvoiselta vaihtoehdolta - tosin tuo myynnissä oleva yksilö näyttäisi olevan alumiinia, ei terästä.
"- tosin tuo myynnissä oleva yksilö näyttäisi olevan alumiinia, ei terästä."
Eihän se alu-runkoinen yksilö tietenkään ollut ainoa myynnissä oleva Koopmans-vene!
Mietipä sitä, että etsisit netistä useita itseäsi kiinnostavia vaihtoehtoja ja lähtisit tutustumaan niihin. Lennä esim. Amsterdamiin ja vuokraa auto. Yhdessä päivässä saat käsityksen, mistä on kysymys. Ammattimaisen yacht surveyorin, venekatsastajan, käyttäminen kuntotutkimukseen ja hinta-arvioon ennen ostopäätöstä on yleistä "merenkulkumaissa". Olisiko esim. näissä itseäsi kiinnostavia teräsrunkoisia?
http://www.devalk.nl/nl/jachtmakelaardij/200709/KOOPMANS-40.html
http://www.theyachtmarket.com/static/boatman__koopmans_1.html
http://www.rightboat.com/search?manufacturer=Koopmans
Miten olis Vindö 40? Joskus muinoin siitä joku täällä kyseli...
Juu mutta se ei ole 38 - 40 jalkain
Sulla todennäköisesti on jo tuollainen vene käytössäsi ! Eikö niin ? Hyvin tiedät vaatimuksesi veneeltä ?
mulla on ollut vene, mutta se ei täyttänyt noita vaatimuksia, siksi etsiskelen. aiemmat kokemukset ovat saaneet miettimään, mitä veneeltä haluaa, vaikka vaatimuslista tulee tuskin koskaan olemaan ihan lopullinen, aina sitä keksii jotain uutta uusien kokemusten myötä. jos mulla olisi jo tuollainen vene, olisin paraikaakin jossain ihan muualla kuin tällä palstalla! :-)
Hyvin muotoiltu kysymys , mutta epäilempä että sinulla jo taitaa olla tuollainen kuvaamasi vene itselläsi tai sitten haaveilet vain , eikä haaveilussa mitään pahaa ole ! Eikö niin ? Hyvää tulevaa kesää odotellessa. Moi.
Onko alumiini poissuljettu vaihtoehto, alumiinista tehdään myös paljon valtamerikelpoisia veneitä, ja alumiinilla on tiettyjä etuja teräkseen verrattuna.
Esim ranskassa Ovni ym.
Tilanteesi on epärealistinen. Jos lapset ovat nyt pieniä ja yhä kyselet sopivaa venettä, kestää 5-7 vuotta löytää ensin vene, opetella sen tavat kunnolla, varustella se, uskaltaa ottaa lopputili vaimon kanssa ja lopulta lähteä. Lapset ovat lähdön hetkellä jo koululaisia ja siteitä kotimaahan ei silloin enää ole mahdollista heiltä katkaista. Kukaan isä ei ole niin itsekäs, eikä varsinkaan äiti.
Ota aikalisä ja mieti lähtö hetkeen, jolloin lapset ovat täysi-ikäisiä ja lähdet sitten joko vaimosi kanssa tai yksin. Siihen mennessä vene on hankittu, treeniä seilattu 20000 mpk. ja rahoitus reissulle säästetty. Älä kuitenkaan odota ainakaan paljon yli viidenkympin, koska ihminen muuttuu iän myötä aremmaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Eläkkeellä et saletisti enää lähde minnekään ja lähellä eläkeikää et raaski irtisanoutua, koska lasket eläketappion määrän.
Hommaa joku pursi nyt, jos vielä ei sellaista ole ja elä perheesi ehdoilla ruuhkavuodet. Treenaa perheen kera ja yksin. Veneen valtamerikelpoisuudella ei tässä yhteydessä ole merkitystä. Mitä asuttavampi, sitä mieluummin muu perhe tulee mukaasi.
Jokin projektin saatat saada aikaiseksi, mutta maailmanympäripurjehdusta pikkulasten kanssa et tule tekemään.
Ei kaikkien elämä ja ajatus kulje nyt ihan noinkaan. Monia lapsiperheitä purjehtii tälläkin hetkellä maailman merillä ihan onnellisesti, lasten ikähaarukka ihan pienistä teini-ikäisiin asti (ei se toki kaikille sovi, mutta osalle ainakin ihan mainiosti!). Satun tuntemaan läheisesti muutaman sellaisen perheen, enkä ikinä tuomitsisi vanhempina itsekkäiksi, päin vastoin. Lapsille olisi vaikea kuvitella antoisampaa elämää, ja kaikki tapaamani matkapurjehdusperheiden lapset ovat olleet hyvin onnellisen oloisia, iloisia, hyvin käyttäytyviä, sosiaalisia ja kaikin puolin fiksuja lapsia. Tietysti kouluikäisille kotikoulun pitäminen vaatii vanhemmilta paljon, mutta yleensä myös antaa paljon (jälleen kerran, ei ole kaikkien heiniä). Osa sukulaisista ja tuttavista kauhisteli, kun omat vanhempani veivät minut ja sisarukset lapsina kesken koulun pitkiksi ajoiksi ulkomaille, mutta en itse kokenut kärsineeni siitä mitenkään, päin vastoin, eikä myöskään koulunkäynti kärsinyt, vaan oppimäärät hoidettiin kunnialla, ja sittemmin tie vei lukion kautta yliopistoon. Kyllähän monet lapsiperheet joutuvat säännöllisesti muuttamaan eri paikkakunnille ja ulkomaille vanhemman työn perässä, ovatko hekin sitten itsekkäitä?!
Ylipäänsä minua häiritsee tällainen ajattelu, ettei muka asioita voi tehdä kuin tasan tarkkaan yhdellä ainoalla tavalla, ja kaikkien pitää mahtua samaan muottiin. "Lapset ovat lähdön hetkellä jo koululaisia ja siteitä kotimaahan ei silloin enää ole mahdollista heiltä katkaista." Olen eri mieltä. Matkapurjehdus ei myöskään mitenkään automaattisesti katkaise siteitä, kunhan vapauttaa ihmisen vähän pidemmälle, löysää liekaa. Maailman näkeminen ja kokeminen matkapurjehduksen kautta on valtavan hieno lahja lapselle. Ne, jotka tätä epäilevät ja syyttävät vanhempia itsekkyydestä, montako matkapurjehtijaperhettä tunnette henkilökohtaisesti, montako tällaisen karmean kohtalon kärsinyttä lasta tunnette?
Kaikkia ei myöskään se lopputilin ottaminen pelota. Talous voi olla kunnossa, joko omien ansioiden kautta, perintöjen tai muiden järjestelyjen ansiosta, ettei sitä tarvitse murehtia. Merimailejakin saattaa olla jo takana ihan riittävästi "treeniksi". Eiköhän edellytykset ole olemassa, jos tosissaan näiden suunnitelmien kanssa on. Miksi odottaa lasten täysi-ikäistymistä, jos haaveena on nimenomaan purjehtia maailman meriä perheenä, lasten ja vaimon kanssa?
Puolustaisin hieman "lieden suojatanko?":n näkemystä. Onko kyse pelkästään omasta unelmastasi, sinun ja vaimosi unelmasta, vai koko perheen unelmasta ?
Alle 10 v lasten kanssa voisin harkita lähteväni pitkälle purjehdukselle, jos kaikki sitä haluavat. Ja tietävät, mihin ovat ryhtymässä. Mutta luontoäiti on luonut murrosiän ajaksi, jolloin irtaannutaan omista vanhemmista. Joillekin lapsille se tulee voimakkaampana, toisille lievempänä. Ensinmainittujen kanssa pienessä veneessä eläminen voi pidemmän päälle olla todella rankkaa. Siihen vielä opetusvelvollisuuus päälle, niin reissusta ei välttämättä nauti kukaan.
Venenetin mukaan 61 suomalaisvenettä on tehnyt pallonkierron. Niistä mahdollisesti jossain on ollut ydinperhemiehitys, mutta ei muutamaa useammassa, jos lainkaan.
Karibiankierroksilla lapsia on mukana toisinaan, mutta siinä ollaankin vuoden sapattivapaalla, ei vuosien irtiotossa reaalimaailmasta. Karibiankierros sopivasti ajoitettuna onnistuu lapsiperheeltä ihan hyvin.
Sapattivapaa on jo sekin kova panostus, irtisanoutuminen ja vuosien irtiotto Suomesta on epärealistinen haave pienten lasten perheelle. Tunnen Suomesta muutamaksi vuodeksi työn perään lähteneen perheen. Lapsilla on kova ikävä Suomeen välillä ja vanhemmat kokevat vieneensä isovanhemmilta isovanhemmuuden. Nämä lapset sentään ovat kouluopetuksessa kohdemaassa, eivät jumissa veneessä ja irti maailmasta.
Jos et ole ottanut vuosien sapattivapaata, et tiedä miltä irtisanoutuminen tuntuu. Minä olen sen aikanani tehnyt ja tiedän fiilikset. Tiedän myös asian taloudelliset vaatimukset kaikkinensa. Pienten lasten reilut kolmikymppiselle isälle ei ole kertynyt kylliksi ylimääräistä rahaa kunnon veneeseen ja matkakassaan. Ja jos on, niin merimaileja ei ole kertynyt tarpeeksi, jotta kaikki kalleimpansa uskaltaisi vastuulisesti mukaan ottaa.
Jos lapsia on kaksi, ainakin toinen heistä tulee kokemaan reissun lähinnä rangaistukseksi. Tästä taas aiheutuu vaimon kyllästyminen reissuun ja viimeistään Panamasta saatkin jatkaa yksiksesi.
Älä suotta pakota perhettäsi kanssasi samaan muottin, koska kerran sellainen sinua häiritsee. Reissuun sitten myöhemmin ja niiden kanssa, jotka itse pyytävät päästä mukaasi.
Koska suurin osa Venenetissä listatuista suomalaisista pallonkiertäjistä ei ole lapsiperheitä, se on lapsiperheelle epärealistinen haave?!
Lapsiperheitä purjehtii vaikka kuinka paljon pitkin maailman meriä, osa enemmän tai vähemmän aikataulutetulla pallonkierrolla, osa ilman selkeää aikataulua ja suunnitelmaa, osa tekee Karibiankierrosta tai jotain muuta valitsemaansa pätkää. Osa sapattivapaalla, osa irtisanoutunut töistä, osalla joku diili työhönpaluusta, osa myynyt firmansa tms ja nauttii omaisuuden tuotoista tarvitsematta miettiä mahdollista työelämään paluuta, osa onnistuu reissun päälläkin tienaamaan - kaikissa hommissa kun ei tarvitse istua toimistossa 8 h viitenä päivänä viikossa. Jollekin on saattanut tipahtaa syliin riittävä perintö. Kaikkien ei tarvitse tehdä töitä rahan takia. Miksi se olisi mahdotonta tai epärealistista suomalaisperheelle?
Sen voi tietysti mieltää ns. irtiotoksi "reaalimaailmasta", mutta elämää sekin vain on, ja maailma on vähintään yhtä todellinen matkapurjehtijallekin. Pikemminkin oravanpyörässä juokseminen voi vieraannuttaa todellisuudesta, siis oikeasta todellisuudesta.
"Jumissa veneessä ja irti maailmasta"?! Yhtä hyvin voisi ajatella, että "jumissa luokkahuoneessa ja irti maailmasta" tai "jumissa kerrostalolähiön kopperossa ja irti maailmasta".
Se, miten lapsi asian kokee, on yksilöllistä, ja sitä on paha lähteä kenenkään etukäteen arvailemaan. Jos ei tunnu hyvältä, niin pääseehän mereltä aina pois ja takaisin kuivalle maalle. Tuntemattomien arvailut siitä, että lapset kärsivät tai vaimo kyllästyy, olisivat harvinaisen typerä syy olla lähtemättä. Tokkopa kukaan perhettään väkipakolla tuollaiseen reissuun saa, eiköhän se perhe ihan vapaaehtoisesti - kenties jopa innoissaan - ole mukaan lähdössä. Saattaa toki käydä niinkin, että mies on se, joka ensimmäisenä kyllästyy. Mutta saattaa käydä myös niin, että koko perhe tykkää ja nauttii, ja kiireetön yhdessäolo, aito läsnäolo, yhdessä tekeminen ja oppiminen onkin kaikille mieluisaa ja aiheuttaa yllättävää onnellisuuden tunnetta. Ei voi tietää, jos ei edes kokeile.
Omien kokemusten puutteessa voi tietysti tutustua muiden kokemuksiin, siis sellaisten, jotka ihan oikeasti ovat olleet lasten kanssa pitkillä purjehduksilla:
sv-totem.blogspot.com
http://www.sailblogs.com/member/tyee3/
http://www.yachtmollymawk.com/
http://www.ellsay.ca/the-route
saltyginger.blogspot.com
mvemilygrace.blogspot.com
www.svkamaya.blogspot.com
osoblanco64.blogspot.com
Olen samaa mieltä nimimerkin "ettämitäs" kanssa. Kokemusta ei kyllä ole kuin "karibian kierroksesta". Mekin pidettiin "venekoulua" ja eihän se aina herkkua ollut kun oppilas ja opettaja eivät niin motivoituneita olleet (varsinkin uusi paikka jota piti päästä tutkimaan!). Olimme varautuneet siihen että yksi luokka joudutaan uusimaan, mutta sitäkään ei tarvinnut tehdä! Tänä jouluna kateltiin yhdessä vanhoja reissukuvia ja yhä edelleen lapselta saatu palaute lämmittää.
Jos saadaan projekti kasaan, lapsi on halukas osallistumaan uudelleenkin!
Eli kyllä ne yhteiset kokemukset ovat hienoja, ei siitä mihinkään pääse! Nykyään on kaikenmailman sairauksia "tarjolla". Niitä ei kannata jäädä odottamaan, JOS on mahdollisuus! Tietenkin kaikkien pitää perheessä haluta lähteä!
"Ettämitäs" filosofoi oikein. Kyllä perheet satamissa pikkulasten kera yleensä ovat olleet onnellisen näköisiä ja tasapainoisia. Ranskalaisilla on ilmeisesti lapsille jokin etäkoulusysteemi kun vanhemmat pitivät lapsille sittlådassa koulutuntia. Puberteetti-ikäiset saattavat olla vaikeampia kun monia ei juuri siinä iässä purjehdus kiinnosta ja harrastustoimintaa tai notkumista jengeissä kavereiden kanssa ei ole tarjolla. Vierestä seurattuna näyttää musiikin kuuntelu ja netin näpyttely olevan suosittua.
Alkuperäiseen matkavenekysymykseen muutama kommentti. Tuuletus luukkujen kautta onnistuu vain rajoitetusti. Tropiikissa sadekuurojen vuoksi ja reissussa kelin vuoksi luukut joutuu pitämään kiinni ja tuuletus nykyisissä massaveneissä on olematon. Matkaveneessä se tulee olla järjestetty esim 4x dorade. Toinen aloituksessa esiin tuleva asia on leveät bunkat. Ne ovat kivat satamassa. Reissussa leveä bunkka on ongelma ja oikea leveys on hartialeveys.
Itse valitsisin aloittajan lähtökohdista Swan46. Köli/ peräsin/ materiaali- vaatimukset eivät tosin täyttyisi.
Eivät ehkä täytä kaikkia vaatimuksia, mutta vanhat suomalaiset laatuveneet Swan ja Baltic ovat mainioita meriveneitä, myös valtamerille. Niissä on meripunkkia riittämiin ja ovat turvallisia perhekäytössä. Joku Swan 41, 44 tai isompi tai Baltic 38, 39, 42 tai isompi. Laatuveneitä jotka kulkevat merenkäynnissäkin.
Kuitenkin yksin joudut reissun lähteämään niin S&S 34 riittänee
http://en.wikipedia.org/wiki/S&S_34
Riitihän se Jessicallekin
http://en.wikipedia.org/wiki/Jessica_Watson
Varmasti S&S 34 on merikelpoinen ja sen meriittilistalla on muitakin non-stop purjehduksia kuin Jessica Watsonin julkisuusprojekti. Kisamenestystäkin on runsaasti. Äskettäin päättyneessä Sydney-Hobart -kisassa näkyi taas olleen yksi S&S 34, joka tosin keskeytti (syytä en tiedä).
Matkapurtena tuon kokoluokan S&S-veneessä on huono puoli se, että veneeseen on aika hankala sijoittaa riittävän isoja vesi- ja polttoainetankkeja. 34:n alkuperäiset tankit ovat turhan pienet pitkiä matkapurjehduksia ajatellen. Alunperin Olin Stephens taisi suunnitella veneen avomerikisoihin, joissa mm. Morning Cloud menestyi (silloisen Engl.pääministerin vene).
34ft vene on kaukana hyvin laaditusta ketjun avauksesta. Eikä muutoinkaan ole riittävää volyymiä neljän hengen valtameriveneeksi.
Kuution vesitankki ja 600 litraa naftaa. Vesikoneet lähinnä höpöjä ja epäluotettavia. Tuuligenu ja nafta-aggrekaatti. Aurinkopaneelit jos tykkää nysvätä pikkuampeerien parissa. Tikkaat mastoon. Kunnon kone, johon pätevä naftasuodatus. Tuplaurainen keulaprofiili ja kaksi spiirapuomia.
Älä osta jonkun ranskalaisen tms. finaaliin seilaamaa peltivenettä. Ongelmia loputtomasti. Erityisesti korroosiossa ja sähköissä, oikeastaan kaikessa.
Vanha Hr tai Najad voisivat olla sopivat tuollaiseen matkaan. Niillä voi ja kehtaa seilata täälläkin. Suolamerissä vuosikymmenet vettyneet Swanit viisainta unohtaa. Rungot on rokolla jokseenkin jokaisessa.
Peräsin kannattaa tehdä uusiksi jossain lasikuituläträämössä. Alkuperäiset loppuunvettyneitä ja voi irrota akelista. Taliboxi hyvä olla, purjevenevetolaite on heppoinen ja riskitekijä muutenkin.
Varmista koneen laponeston toiminta ja käytä konetta taajaan merelläkin. Ufoakut turhia, tavalliset riittää, toimii eikä maksa paljon. Meripunkka alas ja keskiveneeseen. Puheyhteys istumalaatikkoon siitä, uskaltaa paremmin nukkua. Ei tarvitse herätessä käydä ylhäällä katsomassa onko ruorimies tallessa.
Joku halpa ranskis käy myös. Halpa ja pääset pari vuotta aikaisemmin liikkeelle. Vakuutus halvempi kuin kalliissa veneessä. Voi jättää kaskot pois kun tarpeeksi halpa vene ja vanha. Ranskalaisissa kannattaa käyttää jotain suomalaista sähkömiestä katsomassa sitä puolta edes hiukan kuntoon. Italialaisissa tosin vielä olennaisempaa laitella sähköt kuntoon. Kannattaa katsoa ja oppia samalla.
70 metriä kettinkiä ja manuaalinen vinssi. Sähkövinssi tuo sähkövikoja ihan skandeissakin.
Kaasun avuksi sähkölevy, mutta oltava vastuspohjainen, vanha. Uudet ottaa täyttä tehoa ja aikaa katkotaan. Vanhan voi kääntää kuutoselta neloselle jos laiturissa sulakkeet paukkuu. Sähkölevy säästää kaasua eikä kuumenna sisätiloja kaasun lailla.
Harjoittele haavojen ompelua ja omaksu ensiapua. Satelliittipuhelimella saa neuvoja, mutta jotain siankamaraa on hyvä olla tikannut etukäteen. Saa tuntumaa.
Sinne vaan reissuun. Somalian kierrät etäältä niin hyvin se menee.
Siinäpä jutunkertoja! Onko veneesi joku näistä? http://venenetti.fi/uutiset/pallon-kiertanyt-nyt-61-suomalaisvenetta
"Opsaikko" kertoo juttuja, joista ainakin puolet on minun arvion mukaan puppua kuten vesikone, saildrive vs taliboksi, sähköliesi, manuaalivinssi jne. Yhteen asiaan puuttuisin nimittäin KAASU. Alkaa kyllästyttää kun joka maassa on eri pullot ja Espanjassa jopa eri pullot mantereella ja Kanarialla kun Disa ja Gepsa eivät täytä toistensa pulloja. Nytkin veneessä 4 pulloa ja 2-3 regulaattoria. Onko kenelläkään kokemuksia dieselkäyttöisestä uuniliedestä?. Alkoholi- ja petrooliliesiä olen käyttänyt enkä niihin palaa mutta dieselin käyttö poistaisi kaasupullo-ongelman.
Omalla reissullani törmäsin samanlaisiin kaasuongelmiin, jotka vain pahenivat Panaman kanavan jälkeen. Tahitin Papeetessa kaasufirmalla oli vaikeuksia saada yhtäkään alumiinipulloani täyteen vaikka otin mukaan muovipussillisen erilaisia adaptereita. Siihen asti jenkkistandardin alumiinipullo oli ollut helpoin täyetttävä (regulaattori letku piti vaihtaa, pelkkä adapteri ei riittänyt). Uudessa-Seelannissa jopa eurooppalaisen alu-pullon täyttö onnistui helposti, mutta alumiininen Caravan-pulloni piti ennen täyttöä koeponnistaa ja leimata eikä sitä ollut lupa käyttää heidän alueellaan. Alumiininen jenkkipullo kelpasi ilman ongelmia. Kumma muuten, ettei edes EU:n alueella ole yhtenäistä nestekaasujärjestelmää.
Itse olen lopulta siirtynyt brittiläiseen Taylor-petroolihellaan, koska kerosiinia (suomeksi petroolia) saa kaikkialta maailmasta. Petroolihellan käytössä on tietysti omat rituaalinsa, joita on noudatettava - niinkuin hyvin tiedät.
Refleks-kamiinassani oli keittolevy ja tunnen dieselkaminan sytyttämisen. En jaksa uskoa, että dieselhellan käyttö voisi olla yhtään yksinkertaisempaa kuin kamiinan tai petrolihellan. Eikö diesel-nesteen syttymislämpötila ole korkeampi kuin petroolin? Matkaveneessä hellan käytön olisi oltava sähköstä riippumatonta.
Suomen kielen petrooli, englannin parafin, kerosiini (ilmailutermi vaikkei nyt olisikaan JET A1) , lamppuöljy ja diesel lienevät varsin lähellä toisiaan. Käykö Tayloriin sama soppa kuin dieselmoottoriin? Tämä on villakoiran ydin. Optimukseen piti aina olla oma polttoainetankkinsa ja se on sitten oma riesansa hankkia/säilöä öljylampun, perämoottorin, hellan ja dieselin nesteet.
Diesel ja petroli eivät ole hyvin lähellä toisiaan. Petroliahan on käytetty Otto-moottoreissa bensiinin rinnalla. Diesel tuskin syttyy petroolille tarkoitetussa laitteessa. Petrooli soveltuu sisätiloissa poltettaviin laitteisiin (lämmittimet, lamput ja liedet) melko puhtaiden pakokaasujen ansiosta. Diesel ei siihen sovellu.
Koska ankkuripeli mainittiin, niin kannattaa vilkaista SY Iriksen blokia. Siinä on taisteltu Lewmarin vehkeen kanssa. Muutenkin asiallinen bloki!
http://www.kauaspois.fi
Kyllä markkinoilta löytyy dieselkäyttöisiä lämmittimiä (esim. Wallas) ja helloja (esim. Dickinson). Petrooli eli paraffin (esim. Taylor) on tavallisempi. Kerosiini on moottoripolttoaineena niin lähellä dieseliä, että ilmavoimien "vesibensaa" väärinkäytettiin dieselajoneuvoissa-Pohjois Suomessa ja lämmitettiin mökkejä. Saattsaisi palaa Taylorissakin kosaka joka tapauksessa paineistetaan ja esilämmitetään. Siis onko dieselin käytöstä kokemuksia?
Kerosine on "lähellä" dieseliä, leimahduspisteeltään yms.
http://en.wikipedia.org/wiki/Kerosene
kerosene=paraffin (engl)=petroli suomeksi
Ei ole leimahduspisteeltään lähellä dieseliä.
Tietysti löytyy dieselkäyttöisiä lämmittimiä, mutta ne on suunniteltu juuri dieselille ja niissä on aina pakoputki ulos. Petroolivehkeissä taas on yleensä avoliekki ja pakokaasut tulevat sisätilaan. Joissain petrolivehkeissä saattaa toki olla pakoputkikin, kuten Wallaksen lämmittimissä, jotka eivät taatusti toimi dieselillä (siis petrolilämmittimet). Yleensä ne ovat hyvin herkkiä juuri oikealle petroolilaadullekin.
Moottoripolttoaineena petrooli on dieselin ja bensiinin. Se syttyy liian herkästi dieselmoottoriin ja liian huonosti bensiinimoottoriin. Vanhanaikaisissa moottoreissa sitä on voinut sekoittaa molempiin. Bensiiniin halvempana ja dieseliin pakkaskestävyyttä parantavana. Moderneissa moottoreissa sitä ei voi laittaa kumpaakaan.
Jos on paljon asiasta kiinnostusta, kannattaa lukea tämä: http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&ved=0CEwQFjAD&url=http://www.nesteoil.fi/binary.asp?GUID=3F441077-0CBF-4DA9-8BB9-3802AD9C5E0E&ei=z0XJUrXLN-aQ4ATVhoCoBg&usg=AFQjCNH6doAhgDl1GXlaOoNxdMHn8W-jqQ&bvm=bv.58187178,d.bGE&cad=rja
Seppomartti, vastaan siltä osin kuin tunnen Refleksin kaminan ja sen keittolevyn. Diesel kaminaa ja liettä varten tarvitaan noin 10 cm läpimittainen savutorvi, jonka sijoittaminen voi tuottaa "tavanomaisessa" lasikuituveneessä ongelmia. Savutorvessa pitää olla hyvä veto, jotta kamina ( liesi) toimii. Savutorvi on sijoitettava kannen yläpuolella niin, ettei purjeet osu siihen. Dickinsonin dieselhellassa on sama systeemi kuin Refleksissä eli savutorvi ja kiinteä asennus. Manuaalin mukaan Dickinson-hellan esilämmitys kestää 5-10 min. Omaa kokemusta minulla ei siitä ole, vain Refleksistä.
http://www.dickinsonmarine.com/stoves.php
http://www.dickinsonmarine.com/Manuals/Diesel-Heater-Manual-2011-2.pdf
http://www.refleks-olieovne.dk/default.asp?PageNumber=1561
Wallas-hella toimii tietääkseni petroolilla eikä dieselillä ja vaatii toimiakseen myös sähkövirran.
Sähköttömät petrolikäyttöiset liedet, kuten Taylor, eivät vaadi savuhormin asennusta ja siksi ne voidaan asentaa "keinuviksi".
Jos suunnittelet nestekaasuhellan korvaamista dieselkäyttöisellä, mieti ensin kuinka sen asennus savutorvineen on käytännössä toteutettavissa. Jos aiot purjehtia kylmillä latitudeilla, ehkä hyvä ratkaisu voisi olla keittolevyllä varustettu dieselkamiina (jonka voi pitää käynnissä vaikka kuukausia) ja nestekaasuhellan säilyttäminen.
Reflex dieselkäyttöinen kamiina on ollut kerran. Toista kertaa ei tule. Savupiipusta tuli mustia rasvaisia hiutaleita, mitkä sotki kannen ja purjeet.
Iiriksen ankkuripeliongelmiin viitaten, todella harmillista, miten sitä voisi etukäteen varmistaa, ettei tule ostaneeksi sutta ja sekundaa täyteen hintaan?
http://www.wallas.fi/index.php?id=289
Kai tämä nyt jollain on jo käytössä? Voisitteko kertoa kokemuksista?
Muutaman sähköisen ankkurivinssin purettuani sanoisin, että niistä on yllättävän paljon harmia, etenkin suolaisissa vesissä. Suolavesi menee vääjäämättä vinssin koneistoon ja mädättää sen.
Yksinpurjehduksessa voi olla tilanteita, joissa pitäisi samanaikaisesti nostaa tai laskea ankkuria ja ohjata. Muuta syytä hankkia sähkövinssi en keksi.
Jos sähkövinssin kuitenkin ehdottomasti haluaa, ainakin sen ohjaus kannattaa järjestää langallisella kaukosäätimellä, jonka pistoke on sisällä keulakajuutassa. Mikään keulakannelle asennettava sähkökytkinasennus ei nimittäin kestä merivettä.
Kannattaa myös muistaa, että harva keulaboksi on suunniteltu niin, että ankkuriketju laskostuu sinne nätisti ilman auttamista. Jos ei laskostu, keulagasti tarvitaan ankkurin nostamiseen joka tapauksessa, ja silloin hän voi samantien myös käyttää ankkuripeliä.
Tutulla on tuollainen löpöuuni Aquadorissa. Epäluotettava ja meluava härpäke.
Tästä aiheesta on aikaisemminkin keskusteltu. Yhden manuaalisen jälkeen nyt on kolmas sähkövinssi menossa. Paras ratkaisu on tosiaan kun vinssin sähkömoottori ja säätökapulan kytkin ovat sisätiloissa. Oma kapulani otetaan tarvittaessa keulakannelle keulaluukusta. Langatonkin varmaan toimisi. Toistaiseksi tämä on toiminut 7 vuotta ahkerassa käytössä ilman ensimmäistäkään häiriötä. Kun sähkömoottori ja kytkin ovat märässä ulkotilassa niin häiriöt ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja sähkömoottorin kohtaloksi herkästi koituu hiilien vaihto tms ensimmäinen huolto, missä alkuperäinen vesitiiviys tuhotaan. Manuaalista en koskaan enää hanki. Oli niin toivottoman hidas, että lahjoitin pois vaikka toki tiedän, että kaikki sähkölaitteet veneessä ovat lyhytikäisiä.
Manuaalinen on tosiaan hidas. Äkkiäkös sen kuokan kiskoo ylös vaikka paljain käsin, jos ollaan muutaman metrin syvyydessä, mutta toisinaan voi joutua ankkuroimaan 20 metrin syvyyteen, ja siitä lähdettäessä tulee kyllä kunnon vinssiä ikävä!
Taylor on sen verran herkkä peli, että vahvasti epäilyttää dieselin käyttö siinä. Vähintäänkin haisee vene dieseliltä. Ja dieselin pakokaasut haisee pahalta. Taylorin sytyttäminen petrolillakin on sen verran hankalaa, että saisiko siinä muka dieselin palamaan? Jos kerran olet valmis ottamaan taylorin, miksei sitten petroolia?
Joku on asiaa pohtinut ennenkin lämmittimen suhteen:
www.ybw.com/forums/archive/index.php/t-114526.html
Ei tuosta mallista, mutta perheestä löytyy yksi HT-vene, jossa on wallaksen valopetrolihella, siis samantapaista ideologiaa kuin kaikissa näissä Wallaksissa, ettei liekkiä näy vaan on vain hellataso (ja sen sulkemalla siitä tulee lämmitin). Hieno laitehan se on, joten miksei sellaista laittaisi yhdeksi levyksi ja jättäisi kaasuhellalle vain yhden hellalevyn? Jos maailman meriä kiireettä purjehtisi, voisi käytellä valopetrolia pääsääntöisesti tai olisihan siitä vähintään kaasuhellan varajärjestelmäksi.
Kyllähän se kuulostaa aika ikävältä ajankäytöltä, että rannassa kaasun hankintaan menee mahdottomasti aikaa.
Seppomartilla on vahva mielipide, mutta toisenlaisiakin on.
Itselläni oli n. 20 vuoden ajan sähkövinssejä ja pari yllättävää ongelmaa juuri silloin kuin ei pitäisi .
Ensimmäinen takaisku johtui korroosiosta, joka paitsi mykisti sähkömoottorin myös jumitti vinssin niin, ettei sitä voinut käyttää edes käsin (vinssi oli toiminut blähtöstamassa normaalisti).Toinen sattui Isla Isabelalla (Galapagoksella) kuohuvien riuttojen lähellä. Sähkövinssin ketjupyörä halkesi kesken noston.
Nykyinen S-L 555 manuaalivinssi on ollut hyvä omassa käytössäni enkä tunne tarvetta takaisin sähkömoottorivinssiin. Jos hankin sähkövinssin, etsisin sellaista, joka tarvittaessa toimii tehokkaasti myös manuaalisena ja on rakenteeltaan robusti (vinssikammella veivattavat sähkövinssit eivät mielestäni ole sellaisia).
Tässä on “puolueettomia” näkökohtia ankkurivinssin valinnasta:
http://www.captfklanier.com/articles/art28.html
Simpson-Lawrence Seatiger 555 olisi varma ja koettu manuaalivinssi, jota ei valitettavasti valmisteta enää. Jos sellaisen sattuu löytämään käytettynä, kannattaa harkita.
http://www.youtube.com/watch?v=3hYan23Ovaw
Videossa käytetään jakoavainta kahvana, mutta alkuperäinen kahva on noin metrin pituinen.
Tässä esitellään Lofransin manuaalivinssin käyttöä
http://www.youtube.com/watch?v=64IP8U_n29U
Rolf Bjaelke ja Deborah Shapiro ovat purjehtineet Northern Light veneellään n 250 000 mpk ja ankkuroineet alueilla, jossa ulkopuolista apua on vaikea saada. He olivat päätyneet manuaaliseen ankkurivinssiin (sekin S-L Seatiger 555). Samanalainen S-L manuaalivinssi on mm. suomalaisveneessä Tinja, joka teki 10 vuoden reissun Japanin, Alaskan ja Kap Hornin kautta.
Tässä linkissä on yhteenvetoa Northern Lightin purjehduksista:
http://www.northernlightsail.se/northern_light.html
Ei siis kokemattomien vinssivalintoja.
Tuo Lofransin video on hyvä. Aivan samat manuaalitoiminnot on myös Lofransin sähkövinssissä, voi samalla lailla laskea vapaasti ja samalla lailla pumpata ylös, vieläpä tuolla samalla kapulalla, joka tulee vinssin mukana. Samat on manuaaliset toiminnot, oli sitten se riisuttu malli (pelkät manuaalitoiinnot) tai normaali esim Lofrans Tigris, joka minullakin on. Ankkurin pudotan tavallisesti kuten videossa, siis "manuaalivinssinä", mutta ylös en viitsi pumpata, nousee mukavammin nappia painamalla. Olen kyllä kokeillut manuaalitoimintoa, on aika raskas homma pumpata 24 kg ankkuri 10 mm ketjuineen 20 m syvyydestä. Pienen veneen 15 kg ankkuri 8 mm ketjulla ja matalasta vedestä olisi kai manuaalisenakin Ok.
Se on oikein hyvä, että on vastakkaisia mielipiteitä kun omani. Ei ole tarkoitukseni julistaa yhtä ja ainoaa totuutta. Toisaalta alkaa yli 50 v purjehtineena liikaakin käsitykset luutua asoihin mitä haluaa ja mitä ei.
Olen nyt tottunut valopetrooliin taylorin kanssa, enkä haluaisi sen lisäksi kaasupommia veneeseen. Se on jompi kumpi.
Venemestarissa 2/2014 ilmestyi juuri sähkö-ankkurivinssien vertailutesti. Erikoinen testitapa vetää jeeppiä ylämäkeen, mutta syntyihän sillä tuloksia. Jos hankinta on mielessä, kannattaa hankkia lehti tai artikkelinkin saa netistä halvalla lehden sivuilta.
Vastaus tulee vähän myöhässä, mutta kirjoitellaan nyt kuitenkin, jos joku aiheeseen törmää myöhemmin.
Kokemukset laitteesta ovat ristiriitaisia. Tein vähän plus-miinus-listaa:
Todella helppokäyttöinen (silloin kun toimii)
Ei avoliekkiä
Yksi ja sama polttoaine koko veneessä (pääkone, lämmittimet, liesi)
Ei nestekaasua veneeseen
(Kiertoilma)uuni todella toimii, veneessä pystyy leipomaan! On niitä pullia paistettu kaasu-uunissakin, mutta yleensä paloivat pohjasta ja jäivät päältä raaoiksi. Ei enää.
Uunin lämpötilaa pystyy säätämään paremmin kuin kaasu-uunissa
Uunissa valo yms. hienouksia joihin ei veneessä ole tottunut
-- Vaatii sähköä toimiakseen
-- Reilusti hitaampi kuin kaasuhella
-- Vain yksi "oikea" keittolevy, toinen levy on "lämpimänäpitolevy" jonka alta ykköslevyn palokaasut virtaavat, sitä ei siis voi säätää erikseen
-- Toisinaan toimintahäiriöitä, esim. jos jostain syystä sammuu tai sammutetaan väärin, alkaa kaikki valot vilkkua kuin jenkkiläisessä joulukuusessa, ja manuaali pitää kaivaa esiin jotta osaa resetoida laitteen ennen uutta käynnistystä
-- Keinuripustus hölmösti toteutettu, laite on selvästi suunniteltu ensin moottoriveneisiin ja sitten väkisin muunnettu keinuvaksi
-- Laitteen asennus keinuripustukseen, pakoputket, etc. vievät tolkuttomasti tilaa
-- Huonoja teknisiä ratkaisuja, esim. sähköjohdon liitin irtoaa merenkäynnissä helposti
-- Kallis hankintahinta
Jokainen voi noista arvioida, mitkä seikat ovat omassa käyttötarkoituksessa enemmän tai vähemmän tärkeitä. Oma mutu-tuntuma on, että laite sopisi paremmin moottoriveneeseen kuin purjeveneeseen. Ja purjeveneessä ehkä moderniin perhepurteen, jossa varmasti sähköä riittävästi saatavilla... En suosittelisi pallonkiertoon kenellekään.
Yhdyn Seppomarttiin. Osa Opsaikkon mielipiteistä oli mielestäni puppua. Kyllähän maailmalla näkee monia veneitä alle kouluikäisten lasten kanssa. Ehkä heidät on helpompi viedä veneellä pallon ympäri kuin teini-ikäiset. Tietenkin, jos voi lähteä matkaan alle viiskymppisenä, se on parempi. Minä opettelin purjehtimaan köliveneellä vasta 48 vuotiaana ja kiersin yksin pallon Uuden-Seelannin ja Kapkaupungin kautta 63-73 vuotiana ja se on vähän liian myöhään, vaikka kyllä kahdeksankymppisiä seiloreita voi tavata. Tosin enimmäkseen he vaan asuvat veneessään ja purjehtivat harvoin, jos ollenkaan. Veneitä sulle kyllä löytyy. Onhan nyt venenetissäkin sulle ehkä 2 sopivaa venettä. Toisesta pyydetään liikaa. Kyllä alle 100.000:lla pitäis saada teräsvene sun tarpeisiin. Mun vene ei täytä sun kriteerejä. Se on paremminkin yhden tähden hotelli tai ns. packpackers pursi.
www.snoopy.fi
Nettiveneestä löytyy yllättäen vene, joka sopii spekseihisi kuin nakutettuna.Ilmoituksen linkin takaa löytyy bloki, jossa on erittäin paljon tietoa itse veneestä ja myös sen käytöstä maailmanympäripurjehduksilla. Hyvää oppia kaikille asiasta kiinnostuneille.
Venehän on jo kovin vanha, mutta jutun perusteella erinomaisessa kunnossa. Tavaraa ja varustusta riittää kaikenlaisiin tarpeisiin ja itse venehän on rakenteeltaan ja laadultaan varmasti pallonkiiertoon sopiva. Itseä askarruttaisi lähinnä kaksi asiaa. Onnistuuko veneen one-off -tyyppisiin ja itse toteutettuihin ratkaisuihin perehtyminen ulkopuolisena riittävän hyvin, jotta pystyy ne hanskamaan ja huoltamaan tosipaikassa? Ja onko hinta kohdallaan verrattuna samasta rungosta jatkojalostettuun Nauticat 43:een, joita saa uudempina ja huomattavasti vähemmän käytettynä halvemmalla? Miten hintaan vaikuttavat varustuserot ja erilainen sisustusratkaisu kansisalonkeineen?
http://www.nettivene.com/purjevene/swan/541421
No kappas! Olen joskus aiemmin lukenut heidän blogiaan ja seurannut matkantekoa. Eivät näköjään jaksaisi enää purjehtia paattia Eurooppaan. Meille sopisi kyllä mainiosti, että vene on valmiiksi lämpimissä vesissä ja pitkiin purjehduksiin varustettu ja hyväksi havaittu. Uskoisin, että one-off-tyyppisiin itse toteutettuihin ratkaisuihin pystyy perehtymään ja varmasti myyjä siinä on valmis perehdyttämään, luultavasti hyvinkin pilkuntarkasti ja perusteellisesti, jos blogin perusteella yhtään osaan arvata. Voisi olla harkitsemisen arvoinen. saattaahan hinnassakin olla vähän tinkivaraa..
On tullut itsekkin seurattua Scorppion blokia. Veneestä on varmaankin pidetty huolta ja luulisin että perehdytys veneeseen on kattava! Jos itsellä olisi toinen tilanne (€) , niin harkintaan menisi. Varmaankin tuulta pitää olla että liikkuu, mutta varmaankin pelittää kun sitä on liikaakin. Asumisfasiliteetit varmaankin kohdillaan. Olen hieman kateellinenkin ollut, että miten tuota cruisingia on noin pitkään pyöritetty. Silti kalliita remontteja tehty baattiin ja"kesäloma" vuosittain mökillä saimaalla! Varmaan on sattunut jotenkin "huonommat kortit"hanskaan itselle! Mutta ei silti, hyvä että edes joku näyttää mallia miten oikein cruisataan kun ryhdytään!
uusissa venelhdissä myytävänä Roberts 44, tosin hintaa ei ole ilmoitettu. Itse lähtisin mieluiten vaikkapa sillä. Vaikuttaa pomminkestävältä..
Sadoista haaveilijoista sittenkin hyvin harva koskaan uskaltaa toteuttaa unelmiaan.
Hamnen.se:n sivuilta katselin ruotsalaistytön haastattelua. Hän oli kavereittensa kanssa tehnyt reissun vanhalla Albin Vegalla ja matkakulut pysyivät pieninä - videosta selviää keskimääräiset kuukausimenot.
Tässä linkki tuohon haastatteluun, jossa ensin tarinoidaan 100kn vauhdista pikaveneillä:
http://www.hamnen.se/batar/batfolk/vurpor-i-100-knop-och-runt-jorden-i-vega.html
Edistyykö tämä projekti?
Ei terästä, mutta Amel 54 ja Amel Super Maramu ovat aika pidettyjä pitkän matkan pursia, kaikki sellaisten omistajat vaikuttavat harvinaisen tyytyväisiltä veneeseensä. Helppo hallita vaikka kaksin tai yksinkin, mutta tilaa myös vierailijoille ja lapsille. Sellaisen hankkisin, jos olisi varaa.
Onhan ne Amelit hienoja ja kalliita …….
Royal Cape Yacht Clubin satamassa tapasin Amelin omistajan, joka ei ainakaan sillä hetkellä ollut kovin tyytyväinen veneeseensä. Kapkaupungin edustalla sen keula oli sattunut pyyhkäisemaan kalastustroolarin kylkeä sillä seurauksella, että yli puoli metriä keulan lasikuitua murtui mol. kyljistä ja kannesta. Masto ei onneksi mennyt, vaikka etustaagin rusti löystyi.
Kekustelun avaajan haave teräsveneestä on tämänkin esimerkin mukaan perusteltavissa.
Ei kai se ole venemerkin vika jos kippari on tyhmä?
Sama kun haukkuisi volvoa huonoksi autoksi kun se meni ruttuun puuhun törmätessä.