Hei! Olen 17-vuotias tyttölapsi, joka tuntee itsensä niin kovin yksinäiseksi kaikkein niiden ihmistenkin keskellä, joiden välissä kulkee päivien liukuhihnalla. Kaipaan kovasti sukulaissielua, jonka kanssa jakaa ajatuksia ja tapauksia. Olen kyllästynyt tylsämieliseen pinnallisuuteen, itse rakastan taiteita, kirjoittelua, runoja, syvällisiä keskusteluja, tunnelmia, nuotiotulta, kulttuuria jne. Materialistinen maailma saa mieleni synkäksi, persoonalliset ihmiset saavat minut hymyilemään. En tiedä, onko tämä nyt aivan väärässä paikassa, voi olla... Mutta kuitenkin, jos löytyy muita samalla tavalla tuntevia olentoja, sähköpostilaatikkoni on avoinna viesteillenne.
Osoite on:
[email protected]
P.S: Asustelen pk-seudulla.
Osoite on:
[email protected]
P.S: Asustelen pk-seudulla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pisara, Sirpale-19, Angel ja mitä teitä onkan.
Tunnen itseni ihan tyhmäksi, kun ehdotan, että ottakaa yhteyttä toisiinne. Yksinäiset yhdessä eivät ole enää yksinäisiä ja toisten elämästä voi jotain oppia. Ja aina joskus voi myös antaa jotain kanssaihmisilleen.
Nuori tyttö kaipaa poikaystävää enemmän kuin kaltaisiaan. Vaan kyky ystävystyä ihmisten kanssa on taito siinä missä muutkin.
Aloita helpommasta päästä, itsesi kaltaisista.