Olen hiljainen hiljattain eronnut päälle 40v nainen. Peiton alla oli hyvin vilkasta mieheni kanssa, kunnes aloin odottaa yhteistä lastamme. Raskaushormonit tekivät minusta hyvin halukkaan, mutta mieheni ei enää koskenutkaan minuun. Selitti että pelkää vahingoittavansa lastamme! Niinpä jouduin käymään sormella seuraavat 9 kk. Kun toivuin synnytyksestä, seksielämä alkoi, mutta ehkä vain pelkkänä velvollisuutena hänen puoleltaan. Tulin uudelleen raskaaksi, mikä päättyi keskenmenoon. Tämän jälkeen kävin sterilisaatiossa, koska koin olevani melko iäkäs äidiksi. Seksiä sain muutaman kerran vuodessa, lähinnä kun hän oli krapulassa, alkoholia hän nautti melko runsaasti. Pidän itsestäni huolta, en ole rupsahtanut tai muuta sellaista. Eräänä aamuna heräsin känni-illan jälkeen vieraan nuoremman miehen viereltä. Hän oli komea, hyvin varusteltu, eikä pihdannut "aarrettaan". Minua kuitenkin vaivasi pettäminen niin paljon, että noin viikon kestäneen valvomisen & sp-testeissä käymisen jälkeen tunnustin miehelleni hairahdukseni. Hän kumma kyllä kiihottui kuulemastaan ja nai minua koko yön kunnolla.Tämän jälkeen alkoi pihtaus. Selibaatti jatkui edelleen mieheni kanssa ja humalapäissään hän haukkui minut kaikille tutuille ja tuntemattomillekkin epämääräsillä nimityksillä. Ihmettelette varmaan, miksi jaksoin jatkaa hänen kanssaan. No selvin päin hän oli hyvä isä lapsellemme ja ihan siedettävä kumppanikin, lukuunottamatta a-seksuaalisuuttaan. Lapsemme kanssa on näet ollut rankkaa, hän on ns. erityislapsi, valvotti muunmuassa monta vuotta, ennen kuin sai sopivan lääkkeen vaivaansa. Mieheni alkoi käydä myös väkivaltaiseksi minua kohtaan. Aloin myös juoda ns tajun kankaalle viikonloppuisin ja pari kertaa heräsin myös jonkun vieraan nuoremman miehen vierestä. En miettinyt enää kuin valheellisia selityksiä, että pääsisin selville vesille. Tässä umpiossa eläessäni ja mieheni torjumana itsetuntoni oli nollassa ja elämäni keskipiste ja voimanlähde yhteinen aurinkoinen lapsemme. Katsoin elämääni ikään kuin ulkopuolelta, jotta jaksoin. Viimeiset pari vuotta nukuimme eri vuoteissa. Mieheni juominen yltyi yhä. Hän oli entistä väkivaltaisempi ja lopulta sain jostain voimia eroon. Niin alkoi hapuilu uuteen elämään ja asioiden järjestely. Päivä päivältä voimaannun ja olen saanut aitoa elämäniloa. Mutta matkaa on vielä siihen, että voisin ottaa elämääni uuden miehen vakituisesti. Luottamus miehiin on valitettavasti kärsinyt kolauksen. En tiedä kuuluuko tarinani "selibaatti" palstalle, mutta haluan viestittää muille samassa tilanteessa eläville naisille, että lähtekää huonosta suhteesta itsenne tähden. Ja lapset eivät ole myöskään syy (tekosyy) jäädä roikkumaan huonoon liittoon, päin vastoin lapset kärsivät kodin huonosta tunnelmasta.Mitä menetin ; monta hyvää seksuaalista vuotta, vapauteni, osittain fyysisen terveyteni (käsi ei tule koskaan kuntoon, hampaat ovat osin implantteja. Minun "lähes" selibaattini, jos itsetyydytystä ei lasketa, kesti yli 7 vuotta. suhteeni melkein 10v.
Minun tarinani
Naimatar
3139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskettava tarina johon voin samaistua. Mieheni oli ihan samanlainen.
Pettäminen on aina väärin. Hienoa, että sinulla oli rohkeutta tunnustaa tekosi, mutta siinä vaiheessa, kun mennään pettämislinjalle niin itse en ainakaan pystyisi jatkamaan suhdetta. Jos tekisi mieli pettää niin tekisi mieli varmasti lopettaa jo suhdekkin. Lopettaisin varmasti suhteen ennen kuin alkaisin "pettämään" eli ensin ero ja sitten toisille "apajille". Kuitenkin koskettava tarina ja toivon pelkkää hyvää sinulle.
Otan osaa, vaikken tiedäkään miten tarinasi liittyy kullin kokoon.