Masentaa kun ei saa lapsia ja elämästä puuttuu kokonaan elämän tuoma sisältö! Lapsettomuus taas johtuu lääkkeistä. Olen ihan yksin ilman tukea ja ulkopuolista apua, ystäviä, ym, kaikki vaan aina viitsii valittaa omista ongelmistaan mulle ja luulee että olen vahva, eikä tätä ole jatkunut ihan lyhyelti vaan ihan mun nuoruuesta asti. Mitä mä voin enää tehdä, mitä kivaa sisältöä keksin nyt vihdoinkin elämääni kun rohkeus toteuttaa on niitä aina puuttunut yksin?
Tarvitsen iloa, iloisia asioita elämääni, kaikki pitää vaan aloittaa alusta, pohjalta.
Miten saan oman miehen mukaan, mitä me keksitään ees joskus?
Mitä mun mies voisi tehdä, ideoita? Miten saan hänen "reviiriään" laajemmaksi ja normaaliksi kun yksinolo ja sulkeutuneisuus?
Miten saan sitten lapsen, koska olen ns "sairas" yhteiskunnan silmissä kun en niitä omiakaan lapsia maailmaan helposti saa, niin sekin raskailla hoidoilla alkuun eli, mihin mut hyväksytään "sairaudestani huolimatta" mieheni kans, jollekin lapselle,muutenhan tässä entisestään masentuu jos ne lapsetkin jäävät saamati siinä iässä kun ne viimeist. pitäisi tehdä. Se nyt stressaa eniten toi lapsettomuus tällä hetkellä. Onko lääkärillä oikeutta päättää saako niitä tehdä vai ei? Kertokaas nyt mitä tää "hullu" vois keksiä että elämästä tulisi jotenkin iloisempi, normaali, kun surussa jatkuvasti myllertää niin masentuuhan sitä!! Entäs muu tuki... Mikä tuo elämään avun ja turvan, kuten joku kävisi silloin tällöin piristämässä mieltä kun sosiaalisten tilanteiden pelon takia mun on vaikee toimia yhteiskunnassa toisaalta. Vastailkaa pliis..... ? En jaksa enää energiaa tuhlata jatkuvaan itkuun ja yksin oloon ja avuttomuuteen. Positiivisia vastauksia, kiitos! ps. Luulen että moni muukin sais avun täsätä viestistä, joita "hiertää" samat ongelmat!
Tarvitsen iloa, iloisia asioita elämääni, kaikki pitää vaan aloittaa alusta, pohjalta.
Miten saan oman miehen mukaan, mitä me keksitään ees joskus?
Mitä mun mies voisi tehdä, ideoita? Miten saan hänen "reviiriään" laajemmaksi ja normaaliksi kun yksinolo ja sulkeutuneisuus?
Miten saan sitten lapsen, koska olen ns "sairas" yhteiskunnan silmissä kun en niitä omiakaan lapsia maailmaan helposti saa, niin sekin raskailla hoidoilla alkuun eli, mihin mut hyväksytään "sairaudestani huolimatta" mieheni kans, jollekin lapselle,muutenhan tässä entisestään masentuu jos ne lapsetkin jäävät saamati siinä iässä kun ne viimeist. pitäisi tehdä. Se nyt stressaa eniten toi lapsettomuus tällä hetkellä. Onko lääkärillä oikeutta päättää saako niitä tehdä vai ei? Kertokaas nyt mitä tää "hullu" vois keksiä että elämästä tulisi jotenkin iloisempi, normaali, kun surussa jatkuvasti myllertää niin masentuuhan sitä!! Entäs muu tuki... Mikä tuo elämään avun ja turvan, kuten joku kävisi silloin tällöin piristämässä mieltä kun sosiaalisten tilanteiden pelon takia mun on vaikee toimia yhteiskunnassa toisaalta. Vastailkaa pliis..... ? En jaksa enää energiaa tuhlata jatkuvaan itkuun ja yksin oloon ja avuttomuuteen. Positiivisia vastauksia, kiitos! ps. Luulen että moni muukin sais avun täsätä viestistä, joita "hiertää" samat ongelmat!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi helvetti, jos sulla on vaikeaa, et kykene kasvattamaan lasta kunnolla. Miksi tuoda lapsi tähän maailmaan vain sen takia, että tekee sairaan äidin olosta paremman ja itse joutuu vain kärsimään? Lapsesta tulee heikko, vajaa, hän ei kykene oppimaan kunnolla, koska et voi opettaa, et voi tehdä kaikkea mahdollista, koska olet sairas. Lapselle tulee todennäköisesti myös masennus, hänestä tulee epäsosiaallinen, merkityksetön, hän ei tule saamaan mitään sen kummempaa aikaan tässä maailmassa. Tulee vain olemaan ja kuolemaan.
Millainen lääkitys, paitsi ehkäisylääkitys, aiheuttaa lapsettomuutta?
Itse sairastan toistuvaa depressiota, lapsia minulla on kaksi, kumpikin syntynyt tähä sairausaikanani. Me, puolisoni ja minä päätimme jaksanko raskaudet, yövalvomiset ym., toki raskautta suunniteltaessa keskustelin sekä gynekologini, hoitavan psykiatrin ja pediatrin kanssa tilanteestamme.
Minulle ei oikein avautunut viestisi, anteeksi.
Käytkö psykoterapiassa? Oletko saanut depressioosi ja sos.fobiaasi apua, lääkityksestä tai muusta?
Onko puolisosikin masentunut?
Toivon mukaan tilanteesi muuttuu valoisampaan suuntaan!
Anteeksi typo; siis tänä sairausaikanani.
Lapset ovat jo päiväkodissa, itse olen työelämässä pitkän tauon jäleen.
Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, saatko tehdä lapsia vai ei. Se on vaan omalta kannalta "helpottava" juttu jos arvioit, että jaksatko hoitaa lapsia yösyöttöineen jne.? Onko sinulla tukiverkosto mistä saat apua? Monta asiaa kannattaa ajatella loppuun asti ennenkuin lasta kannattaa haaveilla.
Se mitä tulee tuohon lääkkeisiin niin minulla on mt-sairaus ja lääkitys itsellä ja 2 lasta. Ja hyvin olen pärjännyt elämässä heidän kanssa. Eli se siitä mitä muut sanoo siitä lasten teosta "sairaana".
Jos ajattelet, että kuviot on valmiina perheelle niin hakeudu lapsettomuushoitoihin. Se on varmaan ensimmäinen teko.
Kyllä vaan, synnytetään ne lapset tähän maailmaan epäsosiaallisiksi, kiusatuiksi, syrjäytyneiksi ja masentuneiksi. Viisasta touhua. Jos surkeammat ihmiset lopettaisi lasten teon, tulisi maailmasta parempi. Se on niin typerää, kun niitä tehdään vain sen takia, että tekee mieli, vaikkei pysty kunnolla kasvattamaan.