Muuttiksen pyynnöstä kopioitsen tänne. Tällä kertaa Lutherin kirjasta "Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Lutherin Walitut teokset 2,ss. 11-185. kuopio 1910"
"Tahdomme tällä kertaa pysyä yksinkertaisessa lasten-uskossa (suomeksi: katekismuksessa), jossa sanotaan: Minä uskon yhden pyhän, kristillisen kirkon, pyhäin yhteyden. Uskontunnustus selittää siis meille selvästi, mitä kirkko on, nimittäin pyhien yhteys, se on sellaisten ihmisten, jotka ovat kristityitä ja pyhiä, joukko eli kokous; se on kristillinen, pyhä joukko eli kirkko."
"Maailmassa on nyt monenlaisia kansoja; mutta kristityt muodostavat erikoisen, valitun kansan, joka ei ole pelkkä ecclesia, kirkko eli kansa, vaan sancta, catholica, christiana, se on kristillinen pyhä kansa, joka uskoo Kristukseen ja jota kutsutaan siitä syystä kristilliseksi kansaksi, ja jolla on Pyhä Henki, joka sitä päivä päivältä pyhittää, ei ainoastaan syntein anteeksi-annolla, jonka Kristus on hankkinut (kuten antinomistit tyhmyydessään luulottelevat), vaan myöskin syntien poispanemisella, poishiomisella ja kuolettamisella, josta syystä heillä onkin pyhän kansan nimi. Pyhä, kristillinen kirkko on siis samaa kuin kristitty ja pyhä kansa, tahi koko kristikunta. Vanhassa Testamentissa käytetään nimitystä Jumalan kansa."
"Ensiksi voimme tuntea pyhän kristikansan siitä, että sillä on Jumalan pyhä sana. Vaikka tässä kohden voikin olla suuria eroavaisuuksia (1. Kor. 3:12 - 13). Toisilla on Sana aivan puhtaana, toisilla ei aivan puhtaana. Niistä, joilla se on puhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustuksellle kultaa, hopeaa, jalokiviä; niistä, joilla se on epäpuhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle heiniä, olkia, puuta, mutta tulevat kuitenkin autuaiksi ikään kuin tulen läpi, josta jo edellä on puhuttu enemmän kuin tarpeeksi. Tämä on se pääasia ja suuri pääpyhäkkö, jonka johdosta kristillistä kansaa sanotaan pyhäksi. Sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mihin se saa koskea, niin se on itse Jumalan pyhyys, Room. 1:16: Se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi; ja 1. Tim. 4:5: Jumalan sanan ja rukouksen kautta tulee kaikki pyhitetyksi. Sillä Pyhä Henki johtaa sitä itse ja voitelee eli pyhittää kirkon, se on kristillisen pyhän kansan, sanalla eikä paavin voiteluöljyllä, jolla paavi voitelee tahi pyhittä sormet, vaatteet, puvut, astiat ja kivet. Sillä sellaiset menot eivät suinkaan opeta meitä rakastamaan Jumalaa, uskomaan, ylistämään ja olemaan hurskaita. Koristelkoot he vain matosäkkiä vihkiöljyillä ja pyhyydellä minkä voivat, lopulta tuo matosäkki kuitenkin hajoaa ja mätänee."
"Tahdomme tällä kertaa pysyä yksinkertaisessa lasten-uskossa (suomeksi: katekismuksessa), jossa sanotaan: Minä uskon yhden pyhän, kristillisen kirkon, pyhäin yhteyden. Uskontunnustus selittää siis meille selvästi, mitä kirkko on, nimittäin pyhien yhteys, se on sellaisten ihmisten, jotka ovat kristityitä ja pyhiä, joukko eli kokous; se on kristillinen, pyhä joukko eli kirkko."
"Maailmassa on nyt monenlaisia kansoja; mutta kristityt muodostavat erikoisen, valitun kansan, joka ei ole pelkkä ecclesia, kirkko eli kansa, vaan sancta, catholica, christiana, se on kristillinen pyhä kansa, joka uskoo Kristukseen ja jota kutsutaan siitä syystä kristilliseksi kansaksi, ja jolla on Pyhä Henki, joka sitä päivä päivältä pyhittää, ei ainoastaan syntein anteeksi-annolla, jonka Kristus on hankkinut (kuten antinomistit tyhmyydessään luulottelevat), vaan myöskin syntien poispanemisella, poishiomisella ja kuolettamisella, josta syystä heillä onkin pyhän kansan nimi. Pyhä, kristillinen kirkko on siis samaa kuin kristitty ja pyhä kansa, tahi koko kristikunta. Vanhassa Testamentissa käytetään nimitystä Jumalan kansa."
"Ensiksi voimme tuntea pyhän kristikansan siitä, että sillä on Jumalan pyhä sana. Vaikka tässä kohden voikin olla suuria eroavaisuuksia (1. Kor. 3:12 - 13). Toisilla on Sana aivan puhtaana, toisilla ei aivan puhtaana. Niistä, joilla se on puhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustuksellle kultaa, hopeaa, jalokiviä; niistä, joilla se on epäpuhtaana, sanotaan, että he rakentavat perustukselle heiniä, olkia, puuta, mutta tulevat kuitenkin autuaiksi ikään kuin tulen läpi, josta jo edellä on puhuttu enemmän kuin tarpeeksi. Tämä on se pääasia ja suuri pääpyhäkkö, jonka johdosta kristillistä kansaa sanotaan pyhäksi. Sillä Jumalan sana on pyhä ja pyhittää kaiken, mihin se saa koskea, niin se on itse Jumalan pyhyys, Room. 1:16: Se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi; ja 1. Tim. 4:5: Jumalan sanan ja rukouksen kautta tulee kaikki pyhitetyksi. Sillä Pyhä Henki johtaa sitä itse ja voitelee eli pyhittää kirkon, se on kristillisen pyhän kansan, sanalla eikä paavin voiteluöljyllä, jolla paavi voitelee tahi pyhittä sormet, vaatteet, puvut, astiat ja kivet. Sillä sellaiset menot eivät suinkaan opeta meitä rakastamaan Jumalaa, uskomaan, ylistämään ja olemaan hurskaita. Koristelkoot he vain matosäkkiä vihkiöljyillä ja pyhyydellä minkä voivat, lopulta tuo matosäkki kuitenkin hajoaa ja mätänee."
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Missä nyt kuulet tai näet saarnattavan sellaista sanaa, sitä uskottavan, tunnustettavan ja sen mukaan elettävän, siellä voit epäilemättä uskoa olevan myöskin Eccelesia sancta catholica’n, se on kristillisen pyhän kansan (1. Piet. 2:9), vaikka siinä olisikin vain harvoja jäseniä. Sillä Jumalan sana ei palaja tyhjänä takaisin, Jes. 55:11, vaan sen täytyy saada vähintäin neljännen osan maa-alasta."
"Toiseksi tunnetaan Jumalan kansa, eli pyhä kristikansa pyhästä kasteen sakramentista, että nim. se oikein opetetaan, uskotaan ja nautitaan Kristuksen säädöksen mukaan. Sillä kaste on julkinen merkki sekä kallis ja pyhä aarre, jonka kautta Jumalan kansa tulee pyhitetyksi. Sillä kaste on uuden syntymisen pyhä peso Pyhän Hengen kautta (Tit. 3:5). Pyhä Henki pesee meidät siinä synnistä ja kuolemasta ikään kuin Jumalan Karitsan viattomalla ja pyhällä verellä. Kun sellaisen merkin huomaat, niin tiedä, että siellä on välttämättä kirkko eli pyhä, kristillinen kansa."
"Kolmanneksi voimme tuntea Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan siitä, että se pitää, uskoo ja nauttii pyhän alttarin sakramentin Kristuksen säädöksen mukaisesti. Sillä sekin on Kristuksen jälkeensä jättämä julkinen merkki ja kallis aarre, jonka kautta hänen kansansa tulee pyhitetyksi ja tunnustaa julkisesti itsensä kristityksi, samoin kuin se sen tekee sanan ja kasteenkin kautta. Äläkä eksy kyselemään, miten pyhä henkilö sakramentin jakaja on, yksi- vai kaksivaimoinenko j.n.e. Sillä sakramentti ei ole sen, joka sen toiselle ojentaa, vaan sen, jolle se ojennetaan, vaikkei antaja itse sitä nauttisikaan. Ainoastaan se joka nauttii sakramentin, saa siitä koituvan siunauksen."
Neljänneksi tunnemme Jumalan kansan eli pyhät kristityt julkisesta avainvallasta. Se tietää, kuten Kristus säätää Matt. 18:15 - 16, että jos kristitty rikkoo, niin on häntä nuhdeltava, mutta jollei hän paranna itseänsä, on hänet sidottava synteihinsä ja erotettava seurakunnasta. Jos hän taas tekee parannuksen, on hänet vapautettava. Siinä on avainvalta. Sillä missä Jumalan kansaa ei ole, siellä ei ole avaimia, ja missä ei ole avaimia, siellä ei ole Jumalan kansaa. (Tyhmelinin huomautus: toisaalla Luther antaa kaikille kristityille luvan avaintenvaltaan)
Viides kirkon ulkonainen tunnusmerkki on siinä, että kirkko vihkii eli kutsuu toimiinsa kirkonpalvelijat, tahi että sillä on virkoja, jotka se täyttää.Määrätylle henkilölle on sellainen toimi uskottava, ja yksin hänen on sallittava saarnata, kastaa, antaa synninpäästöä ja jakaa sakramenttejä; kaikkien muitten täytyy siihen tyytyä ja mukautua. Ja missä ikään tätä näet, siellä totisesti on Jumalan kansa, pyhä kristikansa olemassa. Mutta totta kyllä on, että Pyhä Henki on tässä kohden eroittanut vaimot, lapset ja oppimattomat ihmiset, ja valitsee ainoastaan kykeneviä mieshenkilöitä tähän virkaan (paitsi hätätilassa), kuten pyhä Paavali eri paikoissa epistoloitaan kirjoittaa, että piispan tulee olla opettavaisen, nuhteettoman, yhden emännän miehen.
Kuudenneksi tunnemme ulkonaisesti pyhän, kristillisen seurakunnan rukouksesta, Jumalan julkisesta kiittämisestä ja ylistämisestä. Sillä kun missä kuulet ja näet rukoiltavan psalmeja ja hengellisiä lauluja Jumalan sanan ja oikean uskon mukaan; edelleen missä julkisesti teroitetaan mieliin uskontunnustus, kymmenet käskyt ja katkismusten opetukset, tiedä, että siellä varmasti on Jumalan pyhä, kristillinen kansa.
Seitsemänneksi tunnemme ulkonaisesti pyhän kristillisen kansan pyhän ristin pyhyydestä, se on siitä, että se tullakseen päänsä, Kristuksen, kaltaiseksi kestää kaikki onnettomuudet ja vainot, kaikki kiusaukset ja pahan (kuten Isä meidän rukouksessa pyydämme) perkeleen, maailman ja oman lihan puolelta, sisällisesti murheellisena, pelonalaisena, kauhistuneena, ulkonaisesti köyhänä, halveksittuna, sairaana ja heikkona. Ja syyn tähän täytyy olla ainoastaan sen, että kristikansa pysyy lujasti Kristuksessa ja Jumalan sanassa ja kärsii siis Kristuksen tähden, Matt. 5:10: Autuaita ovat ne, jotka minun tähteni vainoa kärsivät. Heidän täytyy olla hiljaisia, kuuliaisia, valmiita hengellään ja omaisuudellaan palvelemaan esivaltaa ja jokaista ihmistä, kellekkään vääryyttä tekemättä.
Näiden seitsemän pääasian lisäksi on enemmänkin ulkonaisia merkkejä, joista tuntee pyhän, kristillisen kirkon, nimittäin - katsoen siihen että Pyhä Henki auttaa meitä myöskin Mooseksen toisen taulun mukaan - kun Pyhä Henki auttaa meitä sydämestämme kunnioittamaan isää ja äitiä, ja vanhempia puolestansa kasvattamaan lapsia kristillisesti ja itse elämään kunniallisesti; kun me kuuliaisesti ja uskollisesti palvelemme ruhtinaitamme ja hallitsijoitamme ja olemme heille alamaiset, ja kun hallitsijat puolestansa rakastavat, hoivaavat ja suojelevat alamaisiansa. Edelleen, kun emme ole nurjamielisiä ketään kohtaan, emme kanna vihaa, kaunaa, kateutta ja kostonhalua lähimmäisiämme vastaan, vaan mielellään annamme heille anteeksi ja lainaamme heille, autamme heitä ja annamme heille hyviä neuvoja. Kun emme ole epäsiveellisiä emmekä juomareita, ylpeitä, pöyhkeilijöitä, komeilevia, vaan siveitä, puhtaita, raittiita, ystävällisiä, suloisia, lempeitä ja nöyriä; emme varasta, ryövää, kisko korkoja, ahnehdi, määrää liian korkeita hintoja, vaan olemme laupiaita, hyväntahtoisia, tyytyväisiä, osaaottavaisia; emme ole kavalia, valheellisia, valapattoja, vaan totuudellisia, uskollisia ja kaikkea muuta sellaista, kuten pyhä Paavali meille oivallisesti opettaa. Sillä sentähden me tarvitsemme Decalogin, ettemme ainoastaan lain kirjaimesta saisi tietää, mitä olemme velkapäät tekemään, vaan että myöskin siitä näkisimme, miten pitkälle Pyhä Henki on meitä pyhiensä joukossa saanut viedä ja miten paljon meiltä vielä puuttuu, ettemme tulisi liian varmoiksi ja ajattelisi jo tehneemme kaikkea. Ja siten lakkaamatta kasvaisimme pyhityksessä ja yhä enemmän tulisimme uudeksi luontokappaleeksi Kristuksessa; kuten sanottu on Crescite ja Abundetis magis (1. Tess. 4:1).
"Nyt tiedämme siis varmasti, mitä, missä ja mikä pyhä, kristillinen kirkko, se on, pyhä kristillinen Jumalan kansa on; ja täysin varmat olemme siitä, ettemme ole voineet tässä kohden erehtyä. Kaikki muu, paitsi nämä asiat, voi erehtyä ja erehtyy varmaan, kuten osaksi saamme kuullakin."
"Jos taas ilman Jumalan käskyä vaikkapa oikein haarniskoituna pyhiinvaeltaisit p. Jaakopiin tahi antaisit kartusilaisten, paljasjalkaisten ja saarnaajaveljien ankaralla elämällään kiduttaa itsesi aivan kuoliaaksi voittaaksesi sielullesi autuuden, mitä apua tuosta kaikesta olisi? Sillä Jumala ei tiedä mitään sellaisesta, vaan ainoastaan paholainen ja sinä olette ne keksineet erityisiksi sakramenteiksi ja pappissäädyiksi. Ja vaikkapa voisit kantaa taivaan ja maan hartioillasi ansaitaksesi autuuden, olisit kuitenkin kadotettu, ja se, joka nosti oljenkorren (jos Jumala sellaista olisi käskenyt), sen työ olisi suurempi kuin sinun, kantaisitpa vaikka kymmenen maailmaa hartioillasi. Minkätähden? Jumala tahtoo sanallensa kuuliaisuutta, hän tahtoo, että hänen sakramenttejään käytetään, hänen kirkkoaan kunnioitetaan, silloin hänkin tekee tien helpommaksi ja on laupiaampi ja lempeämpi kuin osaisimme anoakaan. Sillä 2. Moos. 20:3:ssa sanotaan: Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni; samoin sanotaan Matt. 17:5:ssa Häntä kuulkaa, eikä ketään muuta."
"Tämä riittäköön kirkosta. Enempää ei siitä voi puhua, poistamatta siitä kaikkia menoja. "
Lyhennelmä oli siis Lutherin kirjasta. Kokonaan tekstin voi ladata leeviläisten sivulta:
http://www.koistinen.se/Kirkolliskokouksista ja Kirkosta 1539.htm
Kiitoksia tyhmeliinille. Siinä on meille kaikille opiksi ja ojennukseksi.
Jotenkin tämä Lutherin teksti on ristiriidassa L.Koistisen edustaman lestadiolaisuuden kanssa. Hehän aikanaan lähtivät etsimään autuutta
pukemalla naisensa esiliinoihin ja miehet piippu suuhun. Lestadiuksen
alkuperäisissa saarnakartoissa käytetty ryötti lapinkieli oli heillä elämän ohjenuorana, per'seet pas'kat huo'rat, huorimiesten huo'rien rintoihin
kohdistuvat puristelut, jne. Viinaporvarit jumarit, ... jne.
Kiitos tyhmelin, Jumala sinua ja perhekuntaasi siunatkoon ja kaikesta pahasta varjelkoon.
Tuossa Lutherin tekstissä on todella paljon oppimista.
Minunkin mielestäni on vähintäinkin kummallista että heiltä löytyi tämä teksti.
Tuo on kyllä todella hyvä ja lohduttava sana Veli Lutherilta, ettei meidän tule uskoa ihmisoppeihin. On valtava juttu, kun tuon kristiyn vapauden oikein ymmärtää.
" kuis se noin kirjotti "
Ei se ole jotenkin vaan varmasti : L KOISTINEN , on Leeviläinen .....
Mutteri lähelläkäöän sitä Leeviläisyyttä joka oli Mooseksen aikoina
Heistä Silloin tehtiin Pappeja, Jotka JUMALA antoi puheet ja ajatukset
ja kun Aaroni ja pojat väsyivät , JUMALA teki 250 Uutta Pappia . .
L.Koistinen johtaa ,E:Mäkelän kanssa , poppoota ( n.295 as. )
se ei vole suuren suuri , mutta se on Jäärän jäärä siksi he lähti
Junalla Lappiin (ruotsin ), ja ainoa eväs oli , että oppikaa Raamattu .
Ja kun tulee Kutsu , tulette silloin , tänne etelän , .
Mutta ei yhtään alkuperäistä LLL:n saarnakarttaa ole heilla, ei yhtään.
Heillä oli vain , vanhoja kirjoja Postilloja joita he dikkas , mikä on se
alkuperinen Saarna kartasto ? Kysyn vain , jotakin siitä tiedän...
ja siksi ei pidä vastaaman, ihan mitä vain ...
" hyvää tekstiä ,"
Niin on olen samaa mieltä, ja siitä vielä kirjoitamme monia viestejä .
Kun vain ehdimme , senhän me tiesimme ettei tule Uskoa Ihmisoppiin
sanokoon ja kirjoitytakoon kuka vaan , me uskomme Jumalan sanaan
ja se piträä olla sellainen ettei siihen ole väärää oppia sullottu mukaan
Toiseksi, siinä ei saa olla , mitään kunnia kysymysta, eikä koetusta saada
Jumalan sanan oppia muuttaa, toiseksi kuin se Raamatussa on,. Sillä
silloin se menee ihmisopiksi. Ja tätä on kuultu liikaakin ..Ei Lutherilta
vaan vatikaanin Paavilta.