Viitsiikö joku asiaa tunteva valaista miksi Bruce Lee alkoi taistella vahva puoli edessä? Eikös jun fan/jkd harjoittelijat taistele nykyäänkin vahva puoli edessä, mitkä ovat perusteet, tai periaatteet näin taistellessa? Eikös perinteisesti heikko puoli edessä taisteleva saa enemmän voimaa esim. takakäden(vahvemman käden) suoraan lantion kierrosta?
vahva puoli edessä
vasuri
243996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos taistelet miekalla, pidätkö sen itsesi ja vihollisen välissä, vai kaukana selkäsi takana? Entä pamppua tai puukkoa?
Karrikoidut kysymykset, mutta siinä vastaus piilee. Bruce Lee alkoi ihmetellä miksi miekkailussa vahvempi käsi (miekkakäsi) pidetään edessä, ja miksi filippiiniläisissä lajeissa myöskin on näin.
Sitten hän tajusi pari asiaa:
1. Jos henkesi on kyseessä, on parempi pitää vahvat puolesi vastustajaa kohden.
2. Miksi asettaisit vahvan puolen ekstravahvaan asemaan, ja heikentäisit entisestään heikkoa puoltasi,
kun voit sen sijaan vahvistaa heikkoa puolta (saat "leftikseenkin" tyrmäyspowerin jos lyöt sillä takaa) ja
saat vahvemman kätesi (joka on jo tyrmäysvahva) nopeammin käsille. Näin sinulla on kaksi tyrmäyskykyistä
lyöntikättä ja niistä nopeampi, tarkempi ja vahvempi on niin lähellä vastustajaa jo lähtökohtaisesti että tämän
on vaikea sitä torjua.
Ja vielä
3. Näissä "vahva edessä" lajeissa on erilainen taktiikka. Niissä ei mennä perinteisen "karatetyylin" torjunta-vastaisku taktiikalla, vaan siirrytään yhtäaikaiseen vastahyökkäykseen.
Edellisessä taktiikassa ensin torjut heikolla väistäen tai perääntyen ja sitten tulet meren aallon lailla uudelleen vastahyökkäykseen "ladatulla" vahvalla kädellä.
Jälkimmäisessä taktiikassa lähdet suoraan hyökkäystä vastaan lyhintä reittiä iskien vahvalla kädellä, ja siinä samalla käytät eteenpäin liikkeessä mukana kulkevaa heikkoa takakättä hyökkäyksen sivuunohjaukseen ja TRAPPING-tekniikoihin.
Herra Lee vain taisi unohtaa, että miekka on hieman eri asia kuin nyrkki.
Lisäksi miekkailussa yleensä oletetaan, että myös vastustajalla on miekka joten asetta tulee pitää senkin takia etukädessä ja miekan käsittely nyt vain on helpompaa sillä dominantilla kädellä.
Tässä vahva puoli edessä filosofiassa ei kuitenkaan ole mitään vikaa mutta tuo on huono peruste.
Tosiasia on se, että lyömällä on kovin vaikea vahingoittaa toista ihmistä ellei hae silmiä/kurkkua.
Tästä syystä tarvitset kaiken lisävoiman siihen aseeseen jota käytät eli jos hakee tyrmäystä niin vahva puoli takana ei ole huono asia.
IP-tilanteita ajatellen kysymys ei ole kovin relevantti koska sinun pitää osata toimia kumpi tahansa puoli edessä.
Lee pysty tyrmäämään etukädellään. Siksikin hän suosi tätä "vahva puoli edessä" -asentoa.
BTW Finger jab olivat Leen keskeistä arsenaalia.
Veikkaampa, että joku on miettinyt aika tarkastikkin näitä juttuja, ettei niitä ihan helposti päälaelleen käännetä :)
Lee varamasti pystyi tekemään tuon tyrmäyksen.
Andy Hug pystyi tekemään tyrmäyksiä kirvespotkuilla.
Kumpikaan noista asioista ei juurikaan lohduta tällaista ihmistä joka tuollaisiin saavutuksiin ei kykene...
Monasti kamppailumaailmassa kuulee kuinka "se ja se ja sen opettaja pystyy tekemään tän."
Se on ihan hienoa, maailmassa on ihmisiä jotka ovat todella lahjakkaita ja taitavia. Mutta kysymyksen kuuluukin kuulua, että pystynkö minä itse siihen?
muuten tähän keskusteluun, mutta kommentoin vain tuota sinun yhtä lausetta hieman. Nimittäin olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä lyömällä voi vahingoittaa toista ihmistä ja vieläpä oikein reilusti pystyykin. Sulla taisi tulla joku kirjoitusvirhe vai?. Onko jossain itsepuolustuspalaverissa sovittu, että asia on näin vai mistä olet kaapannut näin vankkoja tosiasioita? Pitäähän sitä nyt vähän omiakin aivoja käyttää vai?
Vuosien varrella on tullut nähtyä mm. karatesalilla jo pelkästään näitä ns. vahinkotapauksia, joita silloin tällöin sattuu kun kohelletaan.
Esim. leukaluu/luustot ja hammaskalusto siinäsivussa on halkaistu rankemmalla tavalla,
yhden lyömällä suoritetun käden katkaisun olen nähnyt (lukko lyöntiyhdistelmä),
puhumattakaan pienemmistä vahingoista mm: lukuisia nenän uudelleen muotoiluja jne.
Sitten kun taotaan nyrkillä oikein tarkoituksella ja urakalla sattuu varmaan jo vähän pahempia tapauksia vai mitä luulet. No tähän tulee varmaan jotain IP-seminaareissa kerrottua paskaa vastaväitteeksi, mutta kerron jo etukäteen, että olen tätä mieltä lyömisestä ja sillä siisti. Eli lyömällä voi vahingoittaa ihmistä ja se on kaiken lisäksi helppoa.
Tarkoitus oli pysä ihan objektiivisellä kannalla tämän asian suhteen.
Henk.koht. molempi parempi. Jälkimäiseen (retoriseen) kysymykseen: mikä sulle parahiten passaa :)
Kyllä se niin on, että yhdellä etukäden lyönnillä pystyy helposti tyrmäämään, jos osuma ja ajoitus on tarkka. Ei tarvitse edes kovaa lyödä. Karatessa nähty ja koettukin itse kerran. Lyhyt ja löysältä näyttänyt osuma leuan sivuun tiputti itseni muutamaksi minuutiksi ihmetteleen, mikä maa ja valuutta.
Kake, karate
En ole Leen seuraajia, mutta olen ymmärtänyt perustelun olevan se, että kamppailussa etukäsi on se, joka tekee suurimman osan työstä. Se on koko ajan liikkeellä ensimmäisenä ottamaan vastaan hyökkäykset ja lähtemään niihin. Siksi olisi viisainta valita tähän tehtävään se paras ase. Muistelen, että Lee sai tämän idean asetaidoista, joissa usein asekäsi, joka on tietenkin se vahvempi, on usein edessä.
Itse ottelen mielellään puolustuskannalla ollessani oikea puoli edellä, koska useimmat torjunnat tulevat etukädellä. Hyökkäyskannalla ollessani luotan sitten taas vasemman puolen edessäoloon, jotta saan oikean käden voimaiskut käyttöön. Lisäksi vastustajaa häiritsee, kun vaihdan puolta välillä.
Toisaalta, koska etummainen käsi tosiaan on aina ensimmäisenä vastaanottamassa hyökkäykset, voisi olla perusteltua käyttää siihen heikompaa handua. Torjuva käsi saattaa olla torjunnan jälkeen käyttökelvoton, jos hyökkääjä käyttää jotain astaloa tai puukkoa. Silloin on kovasti bueno jutska, että toimintakykyinen käsi on myös se vahvempi.
Jokainenhan tietenkin treenaa tyylillään, mutta pitäisin hyvänä lähtökohtana sitä, että omat hyökkäys-ja puolustustekniikat toimisivat riippumatta siitä, miten vastustaja hyökkää tai puolustautuu.
Itsepuolustus- tai katutappelutilanteessa kun ei välttämättä ole aikaa tai tarpeellista alkaa pohtia otteluasennon vaihtamista. Jos olet tottunut kamppailemaan vasen käsi edessä, silloin luonnollisesti kamppailet aina niin. Sillä, lyökö tai tarttuuko vastustaja juuri sinulle sopivalta puolelta, ei pitäisi olla juurikaan merkitystä.
Luonnollisesti tekniikoiden harjoitteleminen molemmilta puolilta on hyvää treeniä koordinaatiokyvylle ja kehonhallintakyvylle, mutta itseisarvona se ei mielestäni ole tarpeellinen. Ja silloinkin kun heikomman puolen tekniikoita treenataan, tulisi niiden olla "alisteisia" paremmalle puolelle. Siis esim. jatkona tai hämäyksenä jossakin tekniikkakombinaatiossa.
Kamppailu-urheilussa tietenkin otteluasennon vaihtaminen on kilpailutaktiikkaa ja voittamisen väline sinänsä, mutta keskivertoharrastajalle ja itsepuolustukseen keskittyvälle molempien puolien 50/50 treenaus on mielestäni ajanhukkaa.
Molempien puolien reenaaminen on pitkällä aikavälillä terveellisempää. Kehosta tulee tasapainoisempi kokonaisuus.
"Itsepuolustus- tai katutappelutilanteessa kun ei välttämättä ole aikaa tai tarpeellista alkaa pohtia otteluasennon vaihtamista."
Niinpä niin. Jos satut syystä tai toisesta olemaan vahva kylki vastustajaa kohti, ei välttämättä ole aikaa ryhtyä vaihtamaan asentoa, kun pitäisi jo toimia. Tällöin on hyvä, jos olet harjoitellut molemmin puolin.
En vieläkään ymmärrä miksi minun pitäisi puolustautujana sovittaa tekniikkaani vastustajan tyyliin sopivaksi. Jos nyt ajatellaan hyökkäyksenä aivan tavallista baariheijaria päätä kohti, niin ei oma torjuntani muutu miksikään vaikka minulla olisikin heikompi kylki edessä.
Ja sitäpaitsi, kuinka kauan mielestänne kuluu aikaa yhden askeleen ottamiseen? Siinähän se puoli sitten viimeistään taas vaihtuu paremmaksi. Kamppailutilanne kun kai harvemmin on ohi yhdellä täydellisen puhtaalla kaiken vastustuksen lopettavalla tekniikalla. Ennen hyvääkin tekniikkaa tapahtuu tasapainon hakemista, mahdollisista omista osumista toipumista ja ennen kaikkea vastustajan puolustautumista ja vastaan pyristelyä.
Siinä jos sitten alkaa vielä pohtia mahdollista "oikeaa" tekniikkaa ja tuon "oikean" tekniikan vielä oikeampaa suorituspuolta, ollaan kovasti hakoteillä.
Luonnollisesti se vaatii kovaa treeniä, mutta kamppailutilanteissa pitäisi selvitä luonnollisella reagoinnilla ja salilla opituilla omilla kamppailuvälineillä.
Korostan jälleen kerran sparritreenin ja soveltavan itsepuolustussparrauksen merkitystä tässäkin asiassa. Tuo ikivanha ajattelutapa jossa kikka A:ta tarjotaan ainoaksi ratkaisuksi hyökkäys B:hen, on vain omiaan aiheuttamaan lamaantumista stressitilanteissa.
Miklu:
Olet tietenkin oikeassa, en tarkoittanutkaan että huonomman puolen tekniikoita ei harjoiteltaisi lainkaan. Kyllähän järkevä ja kokonaisvaltainen treeni kattaa molempien puolien tekniikoita jo ihan pelkän toimivuuden takia. Hehheh, hieman kärjistäen voisikin pohtia seuraanvanlaista pystykombinaatiota: vasen suora - vasen koukku - vasen uppari- ja ehkäpä vielä perään toinen vasen suora. Sitten koko pätkän voisi viimeistellä vasemmalla kiertopotkulla...
Vuosikausien toispuolinen junnaaminen todellakin aiheuttaa kropassa epätasapainoa. Itsekin tunnen erään menestyneen potkunyrkkeilijän, jolla oli toinen puoli kehosta koko ajan jumissa, muistaakseni kyseessä olivat eritoten toinen pohje ja olkapää.
Mutta tuossakin tapauksessa kyse oli kilpailuun tähtäävästä pitkään jatkuneesta todella kovatempoisesta harjoittelusta, ei siis kaksi kertaa viikossa kuntoilevasta harrastajasta.
Luulisin, että se torjuntasi on kovasti erilainen, jos baariheijari tai mikä tahansa hyökkäys tulee yllättäen oikean kylkesi puolelta, kuin jos se tulisi vasemman kylkesi puolelta.
"Siinä jos sitten alkaa vielä pohtia mahdollista "oikeaa" tekniikkaa ja tuon "oikean" tekniikan vielä oikeampaa suorituspuolta, ollaan kovasti hakoteillä."
Juuri näin. Ei pitäisi olla tarvetta pohtia tai edes vaihtaa sitä asentoa "oikeaksi", vaan pystyä toimimaan luontevasti kaikista asennoista. Myös vahva puoli edellä.
"Luulisin, että se torjuntasi on kovasti erilainen, jos baariheijari tai mikä tahansa hyökkäys tulee yllättäen oikean kylkesi puolelta, kuin jos se tulisi vasemman kylkesi puolelta. "
Vaan kun ei ole.
"Juuri näin. Ei pitäisi olla tarvetta pohtia tai edes vaihtaa sitä asentoa "oikeaksi", vaan pystyä toimimaan luontevasti kaikista asennoista. Myös vahva puoli edellä. "
Pointtini on se, että minun kamppailuni ei vaihda puolta, tuli hyökkäys miltä puolelta tahansa. Tietenkin esim. tarttumishyökkäykset voivat selkeästi tulla joko "väärältä" tai "oikealta" puolelta, mutta en minä puolustautuessani ajattele tekeväni mitään vasemmalta tai oikealta.
Se, että pystyy toimimaan "luontevasti kaikista asennoista" ei vaadi 50/50 treeniä, vaan ainoastaan ja paljon pelkkää treeniä. Eiväthän esim. nyrkkeilijätkään harjoittele väärä puoli edessä, ja siitä huolimatta he pystyvät lyömään melkoisen napakasti mistä asennosta tahansa.
Miten pystyt torjumaan samalla tavalla oikealta ja vasemmalta kyljeltä tulevan hyökkäyksen? Käsiesihän täytyisi vaihtaa paikkaa, jotta se olisi mahdolista. Kuvailehan hieman tätä maagista torjuntaa.
Juurikin tarttumishyökkäys voi tulla oikealta tai vasemmalta. Tai vastustaja voi hyökätä suoraan sivulta tai takaviistosta iskulla. Tai voit joutua ottamaan askelen väistääksesi tai tarttuaksesi. Tai potkun jälkeen voi puoli vaihtua.
Minusta on hyvin kummallinen ajattelutapa, että treenaamalla pelkästään yhdeltä puolelta oppisi paremmin toimimaan molemmilta puolilta, kuin jos treenaisi molemmilta puolilta. Itseasiassa minusta siinä ei ole järjen häivää.
Mitä nyrkkeilyyn tulee, niin nyrkkeilyssä harvoin hyökätään vaikkapa yllättäen takaa kuristusotteella, vaan vastustaja on aina edessä.
"Miten pystyt torjumaan samalla tavalla oikealta ja vasemmalta kyljeltä tulevan hyökkäyksen? Käsiesihän täytyisi vaihtaa paikkaa, jotta se olisi mahdolista. Kuvailehan hieman tätä maagista torjuntaa. "
On tainnut jäädä otteluharjoitukset vähän vähemmälle?
Mikäli lyönti tulee minusta katsoen vasemmalta, nostan vain koukistetun vasemman käsivarren kiinni vasempaan korvaan. Mikäli taas oikealta, nostan oikean käden. Jalkojen asennolla ei ole tällöin mitään väliä ja pää tulee takuulla suojatuksi. Kyllähän sinun pitäisi tietää, että omaan harjoittelutaustaani eivät pahemmin toimimattomat maagiset torjunnat kuulu.
"Minusta on hyvin kummallinen ajattelutapa, että treenaamalla pelkästään yhdeltä puolelta oppisi paremmin toimimaan molemmilta puolilta, kuin jos treenaisi molemmilta puolilta. Itseasiassa minusta siinä ei ole järjen häivää. "
Olenhan jo muutaman kerran tainnut sanoakin, että totta kai molempia puolia tulee treenata, mutta on turha pyrkiä tasapuolisuuteen kätisyyksien välillä. Heikomman puolen tekniikat ovat "alisteisia" paremmalle puolelle. Mutta tärkein väittämä on edelleen se, että pätevälle yhden puolen ottelijalle on aivan sama kummalta puolelta hyökkäys tulee. Hyökkäys blokataan niinkuin on totuttu, ja tämän jälkeen toimitaan omien mallien mukaan. Oma peli ja oma pääty, noin kansanomaisesti jääkiekkotermejä käyttäen...Siis mielummin hallitaan yksi puoli kunnolla kuin kaksi puolta puolivillaisesti.
"Juurikin tarttumishyökkäys voi tulla oikealta tai vasemmalta. Tai vastustaja voi hyökätä suoraan sivulta tai takaviistosta iskulla. Tai voit joutua ottamaan askelen väistääksesi tai tarttuaksesi. Tai potkun jälkeen voi puoli vaihtua."
Tämä kaikkihan kuuluu normaaliin kamppailuun niin kehässä kuin kadullakin. Joudutko sinä siis jatkuvasti miettimään kumpaa puolta pidät edessä jos vastustaja perääntyy tai väistää? Tai jopa murehtimaan kun joudut mahdollisesti käyttämään huonomman puolen tekniikkaa? Entä jos vastustaja hyökkääkin hyppytakakiertovolttipotkulla? Jokaiseen hyökkäykseen ei voi, eikä edes kannata harjoitella juuri tiettyä vastaliikettä.
Olisiko ehkä parempi opetella ensin vaikka vain se toinen puoli?
"Mitä nyrkkeilyyn tulee, niin nyrkkeilyssä harvoin hyökätään vaikkapa yllättäen takaa kuristusotteella, vaan vastustaja on aina edessä."
No, tuo nyrkkeily oli tarkoitettu esimerkiksi koskien pelkkää pystyottelua.
Toki voimme tässäkin käyttää esimerkkinä vapaaottelijoita. Jos hyökkäyksenä on tuo mainitsemasi kuristus takaapäin, niin tuskinpa vaikka vasuri vapaaottelija uhraa sekuntiakaan sille ajatukselle, että kummaltakohan puolelta pitäisi vapautuminen suorittaa. Hän vain kamppailee itsensä otteesta irti sen enempää "oikeista" oppikirjatekniikoista välittämättä.
Jokainenhan meistä on vapaa treenaamaan ja ottelemaan niinkuin haluaa, itse vain pidän keskivertoharrastajalle tehokkaampana tapana opetella selviämään ja "tappelemaan" yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. Vyökoevaatimukset ja tekninen kikkailu kun eivät saisi syrjäyttää pääasiaa..
Entä jos treenaa kumpaakin puolta yhtä paljon? Alussa sen jotenkuten taidon hankkimiseen voi mennä enemmän aikaa, mutta eikö pidemmän päälle siittä ole hyötyä?
Varsinkin painilajeissa tuntuisi todella oudolta, jos ei osaisi tehdä esim heittoa kummaltakin puolelta yhtä hyvin. Rajoittaa taitoja minusta aivan huimasti, jos ei osaa tehdä heittoja kuin toiselle puolelle.
Keskivertoharrastajan pääprioriteetti ei välttämättä ole itsepuolustus. Mutta itsepuolustusharjoittelussakin tuntuisi todella oudolta minusta, jos esimerkiksi otteista irtautumisia opeteltaisiin vain toiseltapuolelta. Mutta joo. Saahan sen jotenkuten taidon nopeammin kun treenaa vain itselleen vahvemmalta puolta. Itse silti (ainakin painilajeissa) suosittelisin tekniikkaharjoittelua molemmilta puolin yhtä paljon. Jos vaikka treenaa jotain lonkkaheittoja niin vuorotellen molemmilta puolin niin hyvä tulee.
Painilajeja minäkin aikas pitkälle olen treenannut.
Lainaanpa itseäni:
"Luonnollisesti tekniikoiden harjoitteleminen molemmilta puolilta on hyvää treeniä koordinaatiokyvylle ja kehonhallintakyvylle, mutta itseisarvona se ei mielestäni ole tarpeellinen. Ja silloinkin kun heikomman puolen tekniikoita treenataan, tulisi niiden olla "alisteisia" paremmalle puolelle. Siis esim. jatkona tai hämäyksenä jossakin tekniikkakombinaatiossa."
Ja vähän vielä lisää:
"Kamppailu-urheilussa tietenkin otteluasennon vaihtaminen on kilpailutaktiikkaa ja voittamisen väline sinänsä, mutta keskivertoharrastajalle ja itsepuolustukseen keskittyvälle molempien puolien 50/50 treenaus on mielestäni ajanhukkaa."
Urheilu ja urheilukamppailu ovat tietenkin oma lukunsa. Tätähän en ole missään vaiheessa kieltänyt.
Suomalaista subbaripainia pitkään läheltä seuranneena voin väittää, että 50/50- ottelijoita ei kyllä löydy kuin kourallinen. Mutta näillä prosenteilla kikkailu on vain hellyyden osoittamista pilkulle, tottahan toki tekniikoita tehdään kilpaurheilussa molemmilla käsillä ja molemmilta puolilta.
Jos tekniikka tehdään kokonaan eri raajalla, niin ei se minusta enää samanlainen tekniikka ole.
"Kyllähän sinun pitäisi tietää, että omaan harjoittelutaustaani eivät pahemmin toimimattomat maagiset torjunnat kuulu."
Minulla ei ole aavistustakaan, kuka olet, joten en tunne harjoittelutaustaasi.
"Tämä kaikkihan kuuluu normaaliin kamppailuun niin kehässä kuin kadullakin. Joudutko sinä siis jatkuvasti miettimään kumpaa puolta pidät edessä jos vastustaja perääntyy tai väistää? Tai jopa murehtimaan kun joudut mahdollisesti käyttämään huonomman puolen tekniikkaa?"
No en. Mutta se johtuu siitä, että olen treenannut molemmilta puolilta. Jos en olisi treenannut vaikkapa takajalan kiertopotkua niin, että oikea kylki on edessä, en voisi tehdä takajalan kiertopotkua oikea kylki edessä, vaan tilanne jäisi hyödyntämättä, kun olisin "väärin" päin.
". Jos hyökkäyksenä on tuo mainitsemasi kuristus takaapäin, niin tuskinpa vaikka vasuri vapaaottelija uhraa sekuntiakaan sille ajatukselle, että kummaltakohan puolelta pitäisi vapautuminen suorittaa. Hän vain kamppailee itsensä otteesta irti sen enempää "oikeista" oppikirjatekniikoista välittämättä."
Mutta tämä edellyttää sitä, että hän on harjoitellut paljon kuristuksesta vapautumisia molemmin puolin. Ei pelkästään niin, että kuristus tulee vain oikealla tai vain vasemmalla kädellä. Jos harjoittelee aina niin, että kuristus tulee samalla kädellä, tulee ongelmia, kun matsissa se tuleekin eri puolelta.
En kyllä ymmärrä mitä haet. Itse pidän itsestäänselvyytenä että tekniikoita treenataan molemmin puolin. Mielellään vielä siten että se kumpi puoli tuntuu vaikeammalta niin sitä treenataan enemmän. Pelkästään ja koordinaatiokyvyn ja kehonhallinnan parantumisen kannalta tuo kannattaa(niinkuin itsekin sanoit), puhumattakaan huomattavasta edusta matsissa. Tottakai se vaatii toistoja paljon, mutta sitä varten käydään treeneissä.
Mutta tämä siis paininäkökulmasta. Mitään nyrkkeilyä esim ei ole tullut kokeiltua. Joten en osaa sanoa onko siinä kuinka kannattavaa treenata molemmin puolin yhtä taitavaksi.
Mitä tulee itsepuolustukseen niin en näe mitään syytä jättää toisen puolen treenaamista vähemmälle, jos ei ole joku kiire saada jotenkuten taitoa. Pidemmän päälle siitä tulee jokatapauksessa olemaan hyötyä. Toki myönnän että nykyään ip tuntuu tarkoittavan sitä että mennään salille pari kertaa ja siinä pitäisi jo jotain oppiakin. Mutta itse lähinnä nauran tuollaiselle.
"Jos tekniikka tehdään kokonaan eri raajalla, niin ei se minusta enää samanlainen tekniikka ole."
Taisin sanoa, että torjuntaani ei vaikuta se, kumpi jalka minulla on edessä. Ja tuo otteluasennon puolihan tässä on ollut puheenaiheena.
Tuo sinun ajatusmallisi on siis aivan samanlainen kuin joillakin perinteisillä ip-lajeilla. Jollain foorumilla joku juuri laski lajinsa käsitekniikoita tyyliin :"oikean käden suora päähän, oikean käden suora vartaloon. Jee, siinä aluksi jo kaksi tekniikkaa!"
Siis tuossakin ylempänä mainitsemassani torjunnassa tekniikan tekotapa ei muutu otteluasennon vaihtuessa, ja se on mielestäni erittäin tärkeää sujuvan kamppailutaidon kannalta.
"Itse ottelen mielellään puolustuskannalla ollessani oikea puoli edellä, koska useimmat torjunnat tulevat etukädellä. Hyökkäyskannalla ollessani luotan sitten taas vasemman puolen edessäoloon, jotta saan oikean käden voimaiskut käyttöön."
Näin sinä tuolla ylempänä sanoit. Mielestäni tuo ei kerro molempien puolien tasapuolisesta hallinnasta. Lähinnä se kertoo siitä, että sinulla on vielä vahvasti opettelemista ihan pelkästään toisen kyljen edessä pitämisestä.
Katsos kun vasurilla voi potkaista vaikka ottelisikin vasen kylki edessä. Melkoisen harvinainen taitaa tuo sinun tyylisi kehissä olla?
Jos kehässä on kaksi oikeakätistä vasen kylki edessä ottelevaa pystyottelijaa, niin väittäisinpä näiden voittopuolisesti torjuvan vasemman käden lyönnit oikealla kädellä ja oikean käden lyönnit vasemmalla kädellä. Siinä kun on mm. se etu, että suorien blokkauksen jälkeen on ikäänkuin "ulkopuolella". Tuollainen mainitsemasi yhden käden torjuva miekkailu ei varmastikaan ole paras mahdollinen lyöntikombinaatioiden torjuntaan?
"Mutta tämä edellyttää sitä, että hän on harjoitellut paljon kuristuksesta vapautumisia molemmin puolin. Ei pelkästään niin, että kuristus tulee vain oikealla tai vain vasemmalla kädellä. Jos harjoittelee aina niin, että kuristus tulee samalla kädellä, tulee ongelmia, kun matsissa se tuleekin eri puolelta. "
Tässä nyt taitaa sitten viimeistään tulla seinä vastaan. Me puhumme näköjään aivan eri asioista aivan eri taustatiedoilla. Koita hetkeksi vapautua tuosta tekniikka A vastaan hyökkäys B -ajattelustasi.
Ei vapariseuroissa (ainakaan meillä Turusssa) opeteta mitään kikkoja kuristuksista vapautumiseen. Tukalista tilanteista vapaudutaan soveltamalla niinkuin omalle kropalle ja omille teknisille taidoille parhaiten sopii. Siis suosimalla sitä omaa parempaa puolta...
Ymmärrä nyt jo, että tuo tekniikka A vastaan tekniikka B on täysin sinun omaa kuvitelmaasi. Älä tunge sitä minun suuhuni - se maistuu pahalta.
"Näin sinä tuolla ylempänä sanoit. Mielestäni tuo ei kerro molempien puolien tasapuolisesta hallinnasta. Lähinnä se kertoo siitä, että sinulla on vielä vahvasti opettelemista ihan pelkästään toisen kyljen edessä pitämisestä. "
Ei välttämättä kannata tehdä kovin syväluotaavia arvioita otteluista pelkästään tekstin pohjalta. Tuo, mitä kirjoitin, on tietenkin jälkikäteistä analyysia siitä, mitä sparratessa tapahtuu. Pääsääntöisesti lähden ottelemaan vasen kylki edellä - olen siis oikeakätinen - mutta tilanteen jälkeen ja tilanteen loppupuolella olen usein oikea kylki edellä, mikäli homma on edennyt niin, että olen ollut lähinnä ottavana osapuolena. Tästä sitten saatan ottaa vastustajan seuraavankin hyökkäyksen vastaan oikea edellä, mutta hyökkäykseen lähtiessä vaihtuu yleensä vasen edelle jossain vaiheessa.
"Melkoisen harvinainen taitaa tuo sinun tyylisi kehissä olla?"
Johtuu varmaan siitä, että olen harjoitellut mitään kehälajia noin kuukauden ja muita lajeja 14 vuotta. Ei varmaan mikään ihme, ettei taitoni ole optimoitunut kehäotteluun ihan vielä. Siitä olen samaa mieltä, että jos treenaa matsiin, kannattaa treenata pääsääntöisesti paremmalle puolelle.
"Melkoisen harvinainen taitaa tuo sinun tyylisi kehissä olla?"
Oma mokani, henkilökohtaisuuksiin ei ollut tarkoitus mennä.
Olen kohtuullisen valmis tämän keskustelun osalta, toivottavasti kuitenkin osa pointeistani tuli ymmärretyiksi oikein.