Tässä mietin, että kaikki se mitä olen tehnyt sisintäni kuunnellen, on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Olen tämän ennenkin tiennyt, mutta vasta nyt se on oikeasti kolahtanut tajuntaani. Siksi täällä(kin) häntä vielä kaipaan, kun se vain tuntuu oikealta. Minusta vain tuntuu siltä, että ei ole oikein luovuttaa. Tiedä sitten miten käy, mutta olen päättänyt tässäkin seurata sisintäni.
Etsikää oman elämänne
punainen lanka
497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen kahden vaiheilla. järjen ihminen joka elää tiukasti jalat maassa. teen ratkaisuni aina lopulta tosi asioiden pohjalta. vaistoni sen sijaan huutaa välillä toista. huutaa että ratkaisuni on virhe. Minulla on usein ristiriita kuunnellako jotain ääntä sisälläni vai järkeä joka pohjautuu faktoihin. usein valitsen faktan ja metsään on mennyt.
Nyt mietin erään miehen kohdalla toiminko niinkuin aina eli faktojen pohjalta. (silloin vain unohdan koko ihmisen)
vai toiminko niinkuin vaisto sanoo. (vaisto väittää että minun pitäisi kysyä haluaisiko hän tavata minut treffi mieles.)
faktoihin perustuen olen rakentanut toimintani tähän asti. olenko tehnyt virheen? sitä kyselen..
Seuraa vaistoasi. Se on minun neuvoni. Mitä menettäisit? Korkeintaan hetkeksi pahoittaisit mielesi tai olisit nolo, jos hän kieltäytyisi kutsustasi. Mitä siitä sitten. Eikö se ole pienempi paha sen rinnalla mitä voit saada, jos uskallat kuunnella vaistoasi ja hän vastaakin myöntävästi ;)
Järjellä ei ole tekemistä päätöksessäni, että ikävöin. Se tuntuu oikealta.
Sitä en tiedä, miten kauan tilanne jatkuu, mutta se ei huoleta. Jatkukoon. .
Hän on minulle koko loppuelämäni arvoinen. Voin hyvin, kun ajattelen.
lanka, enpä tiedä, mutta erityisen kummallisiin keskusteluihin on joututunut, kun tänne saiteille on tullut eli pois, pois...otetaan nyt vaikka yksinhuoltaja, lulee olevansa sekatyömies, kyllä, sitä hän oikeasti onkin muutaman vuoden jälkeen. : )