Mä kirjoitin sen tuossa äsken TV:n katsomisen ohessa. Lähes selvin päin. Vähän vajaa A4 tuli tekstiä. Olen siihen ihan tyytyväinen. Kaikki enemmän tai vähemmän turhat terapeutit voi sitten täydentää tietoja.
Ihmettelen, etten tunne oikeastaan mitään erikoista. Sain vaan jostain inspiraation kirjoittaa sen viestin valmiiksi. Yhtään itsesääliä en tunne, silmäni eivät kostuneet. Olen itkenyt viimeksi vajaa vuosi sitten. Pitäisiköhän tässä olla huolissaan. En oikein tiedä, onko tämä hyvä vai huono merkki. Ja kumpi on kumpi, onko hyvä vaihtoehto huono vai huono mulle sittenkin se parempi.
Ihmettelen, etten tunne oikeastaan mitään erikoista. Sain vaan jostain inspiraation kirjoittaa sen viestin valmiiksi. Yhtään itsesääliä en tunne, silmäni eivät kostuneet. Olen itkenyt viimeksi vajaa vuosi sitten. Pitäisiköhän tässä olla huolissaan. En oikein tiedä, onko tämä hyvä vai huono merkki. Ja kumpi on kumpi, onko hyvä vaihtoehto huono vai huono mulle sittenkin se parempi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllähän jos kuoleman toiveet ja sen suunnitelu pyörivät mielessä niin pitää tunnistaa, että hälytyskellot soivat. Ihmisellä on ensin ajatus, sitten alkaa toimia sen mukaisesti ja lopulla se saattaa toteuttaa.
Sinulla on varmasti elämä vaikeaa ja koet tarvetta unohtaa, paeta, lipua pois, ja mitä kaikkea. Oletko ottanut asian puheeksi terapeutin kanssa?
Itse en ole koskaan kirjoittanut itsemurhaviestiä, vaikka toivomuksena kuolema on käynyt mielessä, kun elämässä näytti olevan seinä edessä. Moraalini ja vakaumukseni ei kyllä anna mitään mahdollisuutta itsemurhalle.
Ei tuollaisia kukaan lämpimikseen raapustele.
Olet aikalailla samoissa 'fiiliksissä' kuin itse olin itsemurhaa suunnitellessani. En tosin viestiä vielä kirjoitellut, mutta järjestelin elämääni semmoiseen kuntoon että täältä olisin voinut lähteä ilman että olisin aiheuttanut läheisilleni vaivaa.
No sattumien kautta täällä vielä ollaan, mutta ehkä kannattaisi hieman huolestua.
Miten te sitten meinaatte, meinasitte tehdä itsarin?
Olen jonkin sortin ammattilainen tässä asiassa ja helppoja konsteja ei oikeastaan ole.
Tai helppoahan se on jos on tosissaan.
Ranteiden viiltäminen oikeaoppisesti on niin sotkuista hommaa ja siinä voi tulla pieni shokki ja soitat pakosta ambulanssin. Veitsen täytyy olla partaveitsen terävä harmi että skalpelleja on vaikea saada käsiinsä. Anatomisesti parhain paikka avata suuri valtimo on tietty reidessä, sykkeen tuntee voimakkaana joten helppo löytää. Kannattaa tietysti varmuudeksi ottaa jotain verta ohentavaa lääkettä.
Siinä ei siten enä auta shokit ambluanssin tilaaminen hyödytöntä vuotaa kuiviin parissa minuutissa. Vaikka olisit sairaalassa tuskin voi enää pelastaa.
Hirttäytyminen on jotenkin vastenmielistä ja hirvittävän pelottavaa.
Jotkut ajattelee että köysi vaan kattoon ja potkaisee jakkaraa mutta jos olet ollut siinä tilanteessa saattaa tulla äitiä ikävä. Yleensähän hirttäydytäänkin ovenkahvaan jotta saadaan mahdollisuus perua tilanne. Valitettavasti köydet ovat pirullisia ja laadusta riippuen silmukkaa ei saakaan auki ja kuristuu vaikka tarkoitus oli vaan kokeilla. En uskalla edes arvata kuinka moni hirttäytyminen on tapahtunut vahingossa.
Pillerit kannattaa unohtaa jos ei saa käsiin todella vahvaa kamaa kuten morfiinia.
iv:nä tietysti.
Älkää edes viittikö pelleillä alkoholin ja unilääkkeiden kanssa ihan turhaa hommaa.
Hyppääminen korkealta ja hukuttautuminen ei ainakaan tule miulla kysymykseen.
Karmeata ajatellakin.
Minusta pääasia on ettei jätä kovin paljoa sotkua sukulaisen tai ystävän nähtäväksi joten sen vuoksi morfiini on listallani ykkösenä. Kyllähän minä saan sitä jos todella haluan. Hepoon en luota jatkettua roskaa.
Toisena listalla olisi tehdä siisti peti tuonne vessaan viemärin lähelle ja tuikata reiteen suuri neula ja siitä letku viemäriin. Niitä saa ainakin apteekista eikä edes kysellä mihin tarkoitukseen. Olen kuullut että rauhallinen lähtö ja nukuttava.
Häkä on kolmosena sanovat sen olevan helppoa ja tehokasta. Ensin vähän yskittää ja sitten tulee raukea olo ja nukahtaa pois. Tietysti tuo pitäisi tehdä autossa. Entäs jos ei ole autoa?
Olisi aika vaikeaa kun ensin pitää olla lämmitin tai mieluummin pari kolme kappaletta ja teipata vaikkapa vessa teipillä ilmatiiviiksi ja sulkea tietysti ilmastointi.
No kyllä se varmasti toimisi jos tekee huolella.
Vähän aikaa sitten joku päätti ajaa päin rekkaa, oli lehdessä.
Raukkamaista ja valitettavasti minäkin olen sitä yrittänyt mutta väistin viime hetkellä ja rekkakin kävi ojan pohjalla. Syytteitä tuli iso nippu ja ehdollista.
Rekkakuski sanoi että hänellle jäi siitä trauma ja ei ihmekään. Olen puhunut hänen kanssaa puhelimessa tapauksen jälkeen ja pyysin anteeksi. Antoi mutten oikein usko että oli tosissaan mutta en minäkään antaisi.
Sama juttu junan kanssa varmaan epätoivoista kuljettajan yrittää turhaan pysäyttää joutuu vaan katsomaan kunnes tömähtää. Sitäpaitsi taas liikaa sotkua siinähän menee ihan palasiksi.
Jos täräytät itseäsi haulikolla niin taas roiskuu ei hauskaa.
Anteeksi hieman rajusta kirjoituksesta.
Kirje on tietysti jätettävä se on eritäin tärkeä juttu omaisille ja ystäville muuten he joutuvat kysymään loppuelämänsä ajan, miksi?
Eikö tukehtuminen olisi kätevää, eihän se mukavaa ole, mutta eipähän jää minkäänlaista sotkua siivottamaksi.
Yksinkertaisesti teippaat pussin vaikka muovipussin jota saa joka kaupasta suulle/nenänne, vaikka jeesusteipillä kiinni ja sitten odotellaan vaan kuolemaa. Hidastahan se on, mutta taju onneksi lähtee ennen henkeä, joten kyllä se jossain vaiheessa helpottaa? Vähän saman tyyppinen tämäkin on kuin häkä temppu.
Tätä ainakin itse olen pitkään pohtinut, ihan myös tieteellisessä mielessä, että mikä olisi se " helpoin " tapa.
Olen vuosia sitten kirjoittanut, en kuitenkaan onnekseni päätynyt lopulliseen ratkaisuun. Minulla oli suuri kuoleman kaipuu, jopa moni ammatilainenkin on sanonut olevan ihme, että olen näinkin hyvin selvinnyt. Syvällä minussa oli kuitenkin ajatus etten halua jatkaa sukuni "perintöä" siinä mielessä, etten halua mennä oman käden kautta. Koska olen nähnyt sen miten useat ihmiset päätyvät itsemurhaan.
Minusta ei ole asiallista kirjoittaa tekotavoista, jokainen kyllä tietää ne jos siihen on tarvetta.
Olet oikeassa. Aloittaja ei pyytänyt mitään vinkejä ja tekotapoja. Sika karmeaa luettavaa ja palstaa lukevat lapsetkin.
Pyydän anteeksi kirjoitustani.
Voitte ilmoittaa sen ylläpidolle itse en näköjään saa sitä poistettua.
Meni tietysti ohi aiheen mutta tällä palstalla puhutaan niin usein itsemurhasta että ei taida olla uusi asia. Kirjoitin tarkoituksella yksityiskohtaisesti että jotkut voisivat tajuta kuinka järkyttävä asia itsemurha on ja vaikea tehdä.
Anteeksi.
En ole kirjoittanut itsemurhaviestiä ainakaan tässä elämässäni.
just joo ja veturinnkuljettajalle ikuiset traumat.
No enpä oikein usko, että jää. Ei ihmiset oikeasti välitä tuntemattomista ihmisistä niin paljon.
Olin 18v kun yritin itsemurhaa, siis siitä on kauan.
Yritin kahdestikin, toisella reissulla heräsin sairaalassa.
En vaan nähnyt tilanteeseen muuta ratkaisua.
Olin totaalisen lopussa.
Nyt jälkeenpäin ajatellen huomaan, minkä kauhean virheen olisinkaan tehnyt, jos olisin onnistunut.
Jos itse nyt voisin olla auttaja itselleni, kertoisin, että tilanteeseen on moniakin ratkaisuja, kyllä siitä on ulospääsy" muulla tavalla, kuin kuolemalla.
En vain osannut/kehdannut/uskaltanut puhua kenellekään.
Koettakaa jaksaa olla täällä.
Mä kirjotin kerran itsemurhaviestin ennen kuin yritin tappaa itteni.Niin kuin näkyy,elossa ollaan edelleen ja enää en edes halua kuolla Ainakaan kovin vakavasti, välillä tosin tulee sellainen toivoton olo että en jaksaisi enää elää. Olotila on edelleen kauhean vaihteleva, välillä sitä olisi kuolemassa ja joskus jaksaa taas haaveilla uudesta kodista ja kaikesta. Jos tappaisin itteni, ottaisin varmaan jotai rauhottavia ja hyppäisin mereen, se kuulostaa vähiten kamalalta tavalta kuolla.
Kyllä ne ajatukset aina mielessä risteilee. olen vaan melko varma etten koskaan niin tule tekemään. pelko on siihenkin liian suuri. jotain sydänveritulppaahan sitä voi toivoa mutta kai aika turhaan sitten kuitenkin. lääkkeillä kyllä itsekin lähtisin. kipu vaikka olisikin nopeasti ohi on vaan liian karmaiseva ajatus.
Piti lisätä tuohon eilen, vaan sinnikäs soittaja keskeytti :)
En tiennyt silloin, mitä kaikkea elämä eteen vielä tuo,
sillä meitä kaikkia tarvitaan täällä, vaikkemme ole tulevaisuuden selvännäkijöitä.
Uusia haasteita ja asioita, myös niitä, jotka saavat unohtamaan nuo synkät ajatukset ja pois täältä haluamisen, tulee ajan mittaan vastaan.
Kyllä me kaikki olemme niin tarpeellisia, omina itsenämme, ja oma tehtävämme on jokaisella.
On aikoja, jolloin sitä ei millään näe.
Sitten kun katsoo taaksepäin, voi todeta,
että kaikella oli kuitenkin tarkoituksensa.
Ei kukaan ole täällä turhaan tai sattumalta :)
Olen kirjoittanut montakin itsemurhaviestiä, mutta kaikista tuli liian tunteellisia. Tunnen aina tarvetta kirjoittaa koko elämäntarinani, jotta kaikki varmasti näkisivät, millaista paskaa elämäni on ollut. Haluaisin ihmisten tuntevan syyllisyyttä itsemurhastani, mutta niin ettei se olisi ilmiselvää.