"Seuraavassa elämässä"

Jos ei olekaan kuin yksi elämä.Jää se kokematta mitä niin toivoisi.
Paras olisi elää niin ,ettei karma iske kovin seuraavaan elämääm.Tarvis kärsiä edellisen elämän kivuista.

Kohti elämän loppua haluaisi vielä jotain,ja uskon että iän myötä rohkeus kasvaa
kun elämän nälkä.

Totta puhut. Näin tehdään.

Olet oivaltanut karman lain. Se mikä jää kesken tai sovittamatta tässä elämässä tulee seuraamaan sinua seuraavaan. Siksi parasta on rakastaa.

Mä luulen, että tän "ehkä sitten ens elämässä" takana on ajatus siitä, että on olemassa kohtalo tai jotain itseä suurempaa. Itse henkilökohtaisesti uskon sielunkumppaneihin, sieluihin ylipäänsä ja siihen, että maailmassa virtaa energiaa ja energia vetää toista puoleensa, syystä tai toisesta. Mut se, missä tää varmaan sekä itselläni, että monella muulla on saattanut muuttua haitalliseksi, on se, että meillä on kuitenkin vapaa tahto. Emme ole minkään "suuremman" orjia tai heittopusseja. Voimme kehittää itseämme ja tehdä erilaisia valintoja, mutta se vaatii rohkeutta kohdata itsensä ja uskallusta epäonnistua.

Uskon, että kaikki kohtalot sun muut on annettu meille siksi, että meidän ois helpompi elää tätä elämää, KAHLITSEMATTA ketään meidän OMAKSI. Kun ketään et voi omistaa eikä rakkaus viihdy sellaisessa paikassa. Rakkaudettomuus on se, joka tekee meidät onnettomiksi.

Uskon, että tää "kohtalo" on idea, joka on annettu meille, jotta saatais luottamusta itseemme ja asioihin, että kyllä ne tulevat, vaikka ei niiden lahkeessa roikuttaisikaan. Ja samalla se ajatus pakottaa meidät kohtaamaan meidän omat henkilökohtaiset kipumme sekä elämämme kaikkine haasteineen. Ja se, että emme voi hallita kaikkea, saa meidät toimimaan parhaamme mukaan ja TEKEMÄÄN asioille jotain, koska hei - en tiedä mitä on tulossa, mutta haluan jotain. Jos tietäisimme mitä tulee, miksi tavoittelisimme jotain suurempaa? ;) Uteliaisuus, tuo ihmismielen ovela temppu.

Kohtalolla on toinen puoli, se, että joku muu, "isompi", päättää meidän puolestamme, mitä elämässämme tapahtuu. Alamme siis elää sen mukaan, että kaikki muut päättävät puolestamme asioita. Muutumme passiivisiksi, otamme kaiken pahankin itsellemme. Ja lopulta meillä ei ole kuin paha olla, koska olemme kadottaneet itsemme. Emme voi elää toisille tai toisten kautta, toisten elämää. Olemme onnettomia silloin. Siksi koko kohtalo on saanut varmaan "huonot värit". Kun yritämme omistaa jonkun ihmisen tai asian, muutumme ulkoaohjautuviksi, koska joku muu silloin päättää onnestamme. Miksi meidän muuten tarvitsisi omistaa toinen? Jos etsimme onnea enemmän kuin mitään, miksi emme yrittäisi kahlita sitä itsellemme, jos näemme sen jossain muualla kuin itsessämme? Ihminen haluaa onnen, ei omistaa. Kohtalo saa meidät omistamaan, koska pelkäämme menettää. Pelkäämme, että jos emme tartu, se viedään pois. Ja lopulta se viedään kuitenkin pois, koska ketään ei voi omistaa ja "kohtalo" sanoo niin. Koska "kohtalo" on päättänyt, että meidän tulee olla onnettomia ja surullisia. Ja "kohtalo" päättää siksi, että se on jotain itseämme suurempaa eikä meillä ole vapaata tahtoa.

Kuten kaikessa muussakin, niin tässäkin "kohtalolla" on sekä musta että valkoinen puoli. Se voi saada meidät riippuvaisiksi muusta elämästä ja jostain "isommasta" ja viedä vapaan tahtomme. Tai sitten voimme käyttää sen hyödyksi ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät ja jatkaa omaa eloamme tehden itse itsemme onnellisiksi. Ja jotta asia ei jäisi kovin mustavalkoiseksi. Retorinen kysymys, riippuuko suhtautumistapamme itsetunnostamme vai vaikuttaako kuvamme kohtalosta itsetuntoomme?

http://www.youtube.com/watch?v=Q09xun6RI3k

Tai jos taas kun rakastuu niin tuleekin olleeksi hänen huorahtavan tuttunsa kanssa ja puhuneeksi tämän kanssa hänen asioistaan, niin että tämä voi sitten ilkkua hänelle. Itsekin voi sitten haukkua häntä läskiksi.

Niinpä, siksi yritänkin unohtaa.
elääkseni mahdollisimman hyvin itseäni että muita kohtaan.

Ajattelin että miksi nyt, en ole valmis kohtaamaan tätä ihmistä. EN OLE. Joskus myöhemmin, vuosien kuluttua. Sittemmin tajusin että en sen valmiimmaksi tule. Sen olikin tarkoitus mennä niin. Se tuli just oikealla hetkellä.

Totta on.