Högögöö!! Nyt kun olen nukkunut peräti kaksi päivää yhteenputkeen, niin muistini ja kielenkantani ovat sen verran terävät, että jaan teidän kanssanne pienen tarinan.
Tapahtuipa kerran kaaaukana ihmisten keskuudessa, Mönnikkälässä, sillä tavalla ettei missään muualla voisi tapahtua näin:
Mönnikkälässä eli Nöpsö-niminen taikapupu, joka tunnettiin kauneudestaan ja viehkeydestään. Hänellä riitti kosijoita, mutta yksi heistä oli kaikkein periksiantamattomin: Saku Sammakko. Vaikka Saku yritti ja yritti osoittaa Nöpsölle, että hänen tunteensa ovat aidot ja suuret, niin Nöpsö ei koskaan lämmennyt. Vaikka Nöpsö pitikin Sakua suloisena, niin silti hän pelkäsi kuollakseen tämän isää. Mitä jos tuosta pappapahasta tulisi hänen appiukkonsa? Mitä jos Sakusta tulisi samanlainen vanhetessaan? Ja olihan pelko kieltämättä aivan aiheellinen, sillä Ruben "Rupi" Sammakko oli ruma, kärttyisä ja ennen kaikkea katkera. Vaikka metsän jumalat eivät olleet siunanneet Rubenia kauneudella tai jalolla mielenlaadulla, niin hänellä oli yksi kyky, jota ei ollut kenelläkään muulla Mönnikkälässä: hän kykeni tuottamaan myrkkyä selkänahoissaan. Myyrkyn voima oli sellainen, että se joko huumasi tai tappoi - milloin mitenkin.
Eräänä päivänä sitten Rupi päätti panna lopun Sakun kosima-aikeille. Hän pisti palvelijansa hakemaan porkkanoita taipaleen takaa ja kastamaan niitä hetkisen myrkyttämässään kotilammessa. Tällä kertaa myrkyn määrä oli tarkoitus pysyä pienenä, jolloin porkkanat olisivat huumaannuttavia. Katsokaas, Rupi oli sopinut ystävänsä, metsän keisarin, kanssa tuovansa taikapupun hänen hoviinsa, jossa tämä sai tehdä Nöpsölle mitä halusi. Willy Bossu junior oli nuori, mutta sairaalloisen mieltynyt ruokaan ja naaraisiin. Sanottiinkin, että Ruben Sammakko oli ollut metsän todellinen hallitsija Willy Bossu seniorin kuoltua vuosikymmen sitten metsästäjän ansaan. Willy junior oli ensitöikseen tehnyt Rubenista valtakunnan kirstun haltijan, sillä oli liian laiska hallinnoidakseen. Ruben halusi Sakun vievän porkkanat Nöpsölle. "Saku, tiedän että olen kammottava näky, mutta sinä olet minun poikani ja haluan sinun saavan sen mitä haluatkin. Vie nämä porkkanat Nöpsölle ja sano hänelle, että ne ovat isältäsi. Ehkä tämä lahja saa hänet miettimään, onko metsässä minusta liikkuvat huhut totuudenmukaisia lainkaan."
"Isä, ne ovat totta..."
"Ehkä haluan osoittaa katumusta, parantaa tapani."
"..."
"Vie ne nyt. Haluan tukea sinua kosima-aikeissasi ja tiedän, että saat pakkeja minun takiani. Vie ne, niin Nöpsö tietää etten ole hänelle paha."
Ehkä Nöpsön olisi kannattunut epäillä Sakun isää, sillä pian tämä oli Willy Bossun hovissa.
"Hoh hoh! Kohta tuo lutka saa sisäänsä täytteen. *röh* Hoho!"
"Kuningas, sammokonreitenne, olkaa hyvä!"
"Mmm... Tänään onkin oikein kunnon orgiat! Hoho! *röh*! Hoho!"
Kuningas söi sammakonreitensä ja joi keijuviinaa. Sitten hän otti Nöpsön syllinsä.
jatkuu
Tapahtuipa kerran kaaaukana ihmisten keskuudessa, Mönnikkälässä, sillä tavalla ettei missään muualla voisi tapahtua näin:
Mönnikkälässä eli Nöpsö-niminen taikapupu, joka tunnettiin kauneudestaan ja viehkeydestään. Hänellä riitti kosijoita, mutta yksi heistä oli kaikkein periksiantamattomin: Saku Sammakko. Vaikka Saku yritti ja yritti osoittaa Nöpsölle, että hänen tunteensa ovat aidot ja suuret, niin Nöpsö ei koskaan lämmennyt. Vaikka Nöpsö pitikin Sakua suloisena, niin silti hän pelkäsi kuollakseen tämän isää. Mitä jos tuosta pappapahasta tulisi hänen appiukkonsa? Mitä jos Sakusta tulisi samanlainen vanhetessaan? Ja olihan pelko kieltämättä aivan aiheellinen, sillä Ruben "Rupi" Sammakko oli ruma, kärttyisä ja ennen kaikkea katkera. Vaikka metsän jumalat eivät olleet siunanneet Rubenia kauneudella tai jalolla mielenlaadulla, niin hänellä oli yksi kyky, jota ei ollut kenelläkään muulla Mönnikkälässä: hän kykeni tuottamaan myrkkyä selkänahoissaan. Myyrkyn voima oli sellainen, että se joko huumasi tai tappoi - milloin mitenkin.
Eräänä päivänä sitten Rupi päätti panna lopun Sakun kosima-aikeille. Hän pisti palvelijansa hakemaan porkkanoita taipaleen takaa ja kastamaan niitä hetkisen myrkyttämässään kotilammessa. Tällä kertaa myrkyn määrä oli tarkoitus pysyä pienenä, jolloin porkkanat olisivat huumaannuttavia. Katsokaas, Rupi oli sopinut ystävänsä, metsän keisarin, kanssa tuovansa taikapupun hänen hoviinsa, jossa tämä sai tehdä Nöpsölle mitä halusi. Willy Bossu junior oli nuori, mutta sairaalloisen mieltynyt ruokaan ja naaraisiin. Sanottiinkin, että Ruben Sammakko oli ollut metsän todellinen hallitsija Willy Bossu seniorin kuoltua vuosikymmen sitten metsästäjän ansaan. Willy junior oli ensitöikseen tehnyt Rubenista valtakunnan kirstun haltijan, sillä oli liian laiska hallinnoidakseen. Ruben halusi Sakun vievän porkkanat Nöpsölle. "Saku, tiedän että olen kammottava näky, mutta sinä olet minun poikani ja haluan sinun saavan sen mitä haluatkin. Vie nämä porkkanat Nöpsölle ja sano hänelle, että ne ovat isältäsi. Ehkä tämä lahja saa hänet miettimään, onko metsässä minusta liikkuvat huhut totuudenmukaisia lainkaan."
"Isä, ne ovat totta..."
"Ehkä haluan osoittaa katumusta, parantaa tapani."
"..."
"Vie ne nyt. Haluan tukea sinua kosima-aikeissasi ja tiedän, että saat pakkeja minun takiani. Vie ne, niin Nöpsö tietää etten ole hänelle paha."
Ehkä Nöpsön olisi kannattunut epäillä Sakun isää, sillä pian tämä oli Willy Bossun hovissa.
"Hoh hoh! Kohta tuo lutka saa sisäänsä täytteen. *röh* Hoho!"
"Kuningas, sammokonreitenne, olkaa hyvä!"
"Mmm... Tänään onkin oikein kunnon orgiat! Hoho! *röh*! Hoho!"
Kuningas söi sammakonreitensä ja joi keijuviinaa. Sitten hän otti Nöpsön syllinsä.
jatkuu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hovin ulkopuolella Saku mietti katkerana, minne Nöpsö oli mahdannut kadota. Hän olikin niin katkera kaikesta, että hänen selkänsä kostui. Koskaan ennen ei ollut käynyt näin. Kun hän nousi selältään makuuasennosta, nurmi hänen allaan oli ruskea ja kuollut. Oliko hänestä tulossa niin kuin isänsä?
Sillävälin Rupi oli iloisempi kuin koskaan. Se tuntui oudolta, Ruben oli yleensä aina katkera kuin lampensa. Nyt kaikki oli hyvin: Nöpsö oli poissa, niinkuin myös typerä veljenpoika Aku. Miten kaiken vihan jälkeen voikin tulla näin onnelliseksi?
Kuinka omituista, tylsää...
Saku meni isänsä luokse, joka uiskenteli lammessaan onnellisena mutta typerän näköisenä. "Mikä sinulla on? Mik..." (!!!!!) Saku ymmärsi, että nyt hänen isänsä oli oikeasti tehnyt jotain sellaista, mitä ei koskaan aiemmin ollut tapahtunut. "Isä! MITÄ TEIT NÖPSÖLLE?!"
"Minä? Mitä MINÄ olisin tehnyt?"
Vihan puuskassa Saku ui isänsä luokse ja kuristi tätä.
"Poika, poika... älä nyt isääsi" Saku koristi yhä kovempaa. Viha oli niin voimakas, että hänen sileä ulkokuorensa alkoi muuttua myrkyn vaikutuksesta rumaksi. Ei, hän ei halunnut olla kuin isänsä. Tappaja. Saku hellitti otteensa ja sanoi isälleen: "Vie minut Nöpsön luo!"
Isä hymyili vienosti, ikään kuin olisi jossain panssarisydämessään ollut aavistuksen ylpeä pojastaan. "No, hyvä on. Mene Bossun hoviin. Pääsetköhän hengissä ulos? Tietääkseni sikakuninkaamme on perso siloposkisille sammakoille!"
Saku lähti. Juoksi ja läähätti pian Willy Bossun edessä.
"No on se p*rkel kun ei saa mitään RAUHAA!!!" (kuningas)
"Tulin tänne hakemaan Nöpsön!"
"Hih ihihiii *röh* Tuon lutkan? Ehei, kyllä se on nyt minun daami se. Hoho! *röh Hoho!"
Sitten Saku keksi.
"Ehkä minäkin voisin sitten olla pikku lutkasi? Voisit nuolla minua. Tiedäthän, olet perso nuorille siloposkisille sammakoille?
"miTÄ?! Kaikkea sitä kuuleekin! Hih ihiii! *röh* Ehkä minä eniten tykkään sinunlaisistani vatsantäytteenä. Mutta. Kyllähän minä pienen nuolaisun, koemaistiaisen voisin tehdä. Tule tänne."
"Ette varmasti pety"
"*röh* Tämähän kääntyi huvittavaksi! "Ette varmasti pety" "Voisit nuolla minua" HOHOHOOO *RÖH* HOHOO!"
Kuningas nuolaisi Sakua joka paikasta. Saku hymyili, vaikka inhosi kuningasta syvältä sydämestään. Inhosi tämän naurua, hävyttömyyksiä, riettautta, ihraista turkkia...ja sitä miten tämä puhutteli Nöpsöä.
"Hyi p*rkeLE!!! Sinähän olet kamalan makuinen. Minulla on kuitenkin nälkä, joten KEITTÄJÄT IRROTTAKAA YKSI JALKA TUOSTA SAMMAKOSTA JA KEITTÄKÄÄ SE!!"
Nyt oli paha. Nyt oli paha. Sakun jalka irrotettiin keitettäväksi. Saku oli niin vihainen, ettei kyennyt itkemään tai vähäänkään äännähtämään jalkaa irroitettaessa.
"No, sinäpä olet hiljainen. Leikitkö urhoollista? Ehkä minun pitäisi tehdä sinusta ritari? hoho! *röh*
Kuningastakin alkoi naurun hiljenemisestä päätellen väsyttää omat juttunsa.
"Tässä sammakonkoipenne, olkaa hyvä"
"*röh* hohoo! *röh* hohoo!"
Kuningas söi, mutusteli, näytti hullulta
"Ikinä en ole syönyt tällaista. En ikinä! Aina sitä kokee uutta."
Pohjattomaan vatsaansa kuningas nieleskeli paloja, kunnes oksensi.
"p*rkeLE!!!"
Pian kuningasta oli hoitamassa joukko hänen orjiaan. Väentungoksessa Saku meni nukkuvan Nöpsön luokse. Otti tämän syliinsä ja juoksi. Tai olisi halunnut juosta.
Yhtäkkiä Ruben Sammakko oli paikalla.
"Saku, ainoa poikani! Hmm.. Anteeee... Antaa olla, tule!"
"Mitäs isä?"
"Tulin katsomaan, oletko vielä hengissä. Tajusin, että olet minun poikani. Minun..."
"...poikani, ja koska olen poikasi niin hyväksyt suhteeni Nöpsön kanssa."
"..."
"Isä?"
"Kyllä kyllä"
Myöhemmin metsään saapui suru(/ilo)- uutinen: Willy Bossu oli kuollut vatsatautiin. Metsän lääkärit olivat myöhemmin avanneet kuninkaan vatsan ja löytäneet sieltä kultaa vaikka millä mitoin. Tästä syystä Willyä alettiin kutsumaan Willy "Säästö" Bossuksi. Rahat jaettiin kaiken metsänväen kesken ja Saku sai sen lisäksi Nöpsönsä. Sakun isäkin yritti totutella itseään uudelaisiin tunteisiin katkeruuden sijaan ja oli jopa muuttanut pois myrkyttämästään lammesta. Motivaatiota hän sai lisää siitä, että huomasi ulkomutonsa alkavan komistua. Metsässä huhuttiin jopa, että Ruben oli löytänyt naaraan. Kuka tietää.
Hyvää Uuttavuotta! T. Männi Mönninkäinen
Arvoitusten arkku. Joulu kulki, jännä ketju.
Ystäväni K.K. ilmestyi unessa ja sanoi: "Mehdässä tammien, pähkinäpensaiden..."
"Mitä siellä metsässä on?" ihmettelin.
"...Olento pörröhäntäinen odottaa sinua odottaa."
"Missä sellainen metsä on?"
"Katso Atlaksesta. Sinähän se kartat tunnet ja kenties metsätkin."
"Affenanmaa on kaukana. Mutta Turku, Kaarina..."
"Mutta mikä eläin se Pörröhäntä on?"
"Pörröhäntä ei ole eläin, muttei ihan ihminenkään. Samanlaista häntää, ääntä ei ole kellään." Sitten K.K. katosi.
Tarkistin fb:n ja erikoinen yksityisviesti - joku tosiaan tarjoaa Kaarinasta mulle sellaista vuokra-asuntoa.