Olen kärsinyt polven lukkiutumisesta ja sen jälkeisestä kovasta kivusta ja muutaman päivän liikuntakyvyttömyydesä kun lukko-oire on tullut. Polvi on operoitu mujutama vuosi sitten, menee kyllä vieläkin ajoittain lukkoon, mutta tämän jälkeiset kipuroireet ja liikuntakyvytttömyys ovat poissa. Onkohan tämäkin nyt esiin tulleiden tutkimusten valossa turha leikkaus?
Turha polvileikkausko?
Leenukka
4142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Julkisuudessa olleet turhat polvileikkaukset ovat toimittajien yleistys.
Kysehän oli oikeasti keski-ikäisten ja sitä vanhempien potilaiden nivelkulumaan liittyvän degeneratiivisen nivelkierukkarepeämän tähystyskirurgisesta hoidosta. Eli leikattiinpa tai ei, vähän ajan kuluttua molemmat potilasryhmän olivat yhtä tyytyväisiä. Eli kärjistetysti puolet leikkauksista oli turhia, koska lopputulos oli sama.
Tätä tutkimusta ei pidä sekoittaa muihin polvivaivaleikkauksiin.
Tuon uutisoinnin kuultuani tulin samaan johtopäätökseen hoitaja x:n kanssa. Tyyli, jolla asia esitettiin, toki jätti sellaisen käsityksen, että lähes kaikki polvileikkaukset olisivat turhia. Kyllä minä ainakin luotan lääkärin tilannekohtaiseen arvioon. Ja luulenpa, että turhia leikkauksia kyllä pyritään välttämään.
Oma polveni on tähystetty kahdesti, kun urheilussa kolhin polven rustoa. Ensimmäisellä kerralla puhdistettiin, toisella kerralla tehtiin mikrofraktuuroita vaurioalueelle. Syystä tai toisesta tuo vaurioalue ei peittynyt kokonaan, joten ongelmia on edelleen. Viimeisin arvio on se, että tällä on pärjättävä, kun polvessa on jo jonkin verran iän tuomaa kulumaa.
Vaikka leikkaukset eivät ole täysin hyvään tulokseen päätyneet, en pidä leikkauksia "turhina". Meikäläisen kroppa ei vain ole toiminut odotetulla tavalla... jja tulos on siksi pienoinen pettymys. Lääkäri lienee kuitenkin nyt arvioinut, että jakossa leikkaukset olisivat turhia...
Pirkko76:n kroppa on toiminut ihan oikein.
Mikrofraktuuratekniikallakaan ei saada aikaan uutta rustoa, vaan vain rustoa muistuttavaa arpea luun päälle, etteivät luut vallan hankaisi kivuliaasti toisiaan vasten. Joillekin tuosta tekniikasta on hyväkin apu, riippuu ihan siitä millä kohdalla polvinivelessä vauriokohta sattuu olemaan.
Ja tuo edellisessä kommentissa kirjoittamani ei ole johtopäätös uutisoinnista, vaan fakta, jonka jokainen voi itse käydä lukemassa. Tutkimus löytyy osoitteesta http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1305189 (vaatii rekisteröitymisen tilaajaksi, yhteenveto ilmainen).
Toimittajillahan on taipumus luulla kaikkia lukijoita idiooteiksi, joille on tehtävä kolmesanainen otsikko asiasta. Viimeksi tänään uutisoitiin kirurgeista ja mattoveitsistä, omg.
En ole tuota tutkimusta sen paremmin vielä lukenut. Tuosta uutisoinnista poimin kuitenkin mielestäni sen hyvän asian, että siinä korostettiin tuota fysioterapian ja kuntoutuksen roolia. Omalla kohdallani ei ollut puhettakaan mistään kuntoutuksista, lähinnä ohje oli, että mennä saa heti niin paljon kuin pääsee.
Nytkin huomaa, että meillä kyllä esimerkiksi työterveyshuollossa toimii loistavasti tuo lääkärille pääseminen, mutta jos tarve olisi esimerkiksi muutamaan käyntiin fysioterapiassa, niin sitä työnantaja ei enää kustannakaan. Jos oikein muistan, niin jonkinmoinen lääkräin lähetteellä tapahtuva konsultointi saattaisi kuulua asiaan. Luulisi, että tuo ennaltaehkäisevä ja kuntouttava hoito tulisi työnanatajillekin halvemmaksi.
Tosin, ainakin itselleni tuo liikuntakyky on sen verran tärkeä juttu, että olen siitä huolehtimisesta niin etukäteen kuin jälkikäteenkin valmis maksamaan, mutta ihmetyttää joka tapauksessa.
Ja hoitaja x, noinhan sen noissa rustojutuissa menee. Minulla se toimi osittain, osittain ei. Tulevaisuudessa varmaan näihinkin juttuihin saadaan lisää ratkaisuvaihtoehtoja, tosin silloin meikäläisen polvessa lienee jo tekonivel :)