Olen 26-vuotias mies ja jo selvästi kaljuuntunut. Ajelin hiukseni pois jo 22-vuotiaana, kun huomasin ensimmäiset merkit asiasta päälaellani. Tämä onkin auttanut ainakin tilapäisesti, mutta mikäli pidän muutamankin sentin sängen kuulen jo huomautuksia kavereilta ja joskus jopa tytöiltäkin. Tämä ei muserra minun itsetuntoani, mutta vaivaa ja harmittaa. Koen aika selkeästi, että asiat voisivat olla paremminkin.
Viime kerralla baarissa ollessani juttelin erään kauniiin tytön kanssa, joka sanoi suoraan että kalju oli hänestä "turnof" ja että hän tahtoo miehen jolla on kauniit hiukset. Lisäksi hän mainitsi, että vetoaisin naisiin paljon paremmin hiuksien kanssa. Uskon, että tämä voisikin olla totta. Mikäli pidän lippistä kaupungilla liikkuessani tytöt katselevat silmiin paljon useimmin kuin jos liikkuisin ilman lippistä. Silloin kun minulla vielä oli hiukset olivat tytöt usein tekemässä aloitetta jne..
Näin koen ulkomaailman minun kaljuuni suhtautuvan.
Mutta oma mielipiteeni on että kalju on jotenkin hyvin miehekäs. Mikäli yhteiskunta hyväksyisi minut kaljuna niin olisin mielelläni kalju.
Mutta nyt en millään tahtoisi olla uhkaava, "natsi", ruma tai muuten luotaantyöntävä.
Olisinko onnellisempi hiukset päässä? Kannattaako minun syödä pillereitä tai käydä leikkauksessa tms? Miten teistä ulkomaailma suhtautuu kaljuuntumiseen? Onko se selvästi asia jonka saa sanoa päin naamaa? Tekeekö se ihmisestä tavallaan automaattisesti "huonomman vaihtoehdon" pariutumisessa?
Eipä poppareissa/leffastaroissa ole kaljuja miehiä. Sean Connery ja Bruce Williskin laittavat aina kiltisti peruukin/lisäkkeen päähän, kun filmataan..
Viime kerralla baarissa ollessani juttelin erään kauniiin tytön kanssa, joka sanoi suoraan että kalju oli hänestä "turnof" ja että hän tahtoo miehen jolla on kauniit hiukset. Lisäksi hän mainitsi, että vetoaisin naisiin paljon paremmin hiuksien kanssa. Uskon, että tämä voisikin olla totta. Mikäli pidän lippistä kaupungilla liikkuessani tytöt katselevat silmiin paljon useimmin kuin jos liikkuisin ilman lippistä. Silloin kun minulla vielä oli hiukset olivat tytöt usein tekemässä aloitetta jne..
Näin koen ulkomaailman minun kaljuuni suhtautuvan.
Mutta oma mielipiteeni on että kalju on jotenkin hyvin miehekäs. Mikäli yhteiskunta hyväksyisi minut kaljuna niin olisin mielelläni kalju.
Mutta nyt en millään tahtoisi olla uhkaava, "natsi", ruma tai muuten luotaantyöntävä.
Olisinko onnellisempi hiukset päässä? Kannattaako minun syödä pillereitä tai käydä leikkauksessa tms? Miten teistä ulkomaailma suhtautuu kaljuuntumiseen? Onko se selvästi asia jonka saa sanoa päin naamaa? Tekeekö se ihmisestä tavallaan automaattisesti "huonomman vaihtoehdon" pariutumisessa?
Eipä poppareissa/leffastaroissa ole kaljuja miehiä. Sean Connery ja Bruce Williskin laittavat aina kiltisti peruukin/lisäkkeen päähän, kun filmataan..
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Miten teistä ulkomaailma suhtautuu kaljuuntumiseen?"
En minä osaa sanoa ainakaan muista ihmisistä, kuinka moni ei halua olla tekemisissä kanssani kaljuuteni takia. On niin monia muitakin seikkoja, minkä perusteella ihmiset valitsevat kumppanin/kaverin. Sen olen huomannut, että jos kaljuuteni on jollekin ongelma, niin yleensä se ihminen ei ole muutenkaan sellainen, jonka haluaisin tuntea. Olisi kamala ajatella, että joku haluaa olla kanssani vain hiusten takia...? Silloin en ainakaan pystyisi olemaan onnellinen. Siksi en enää edes halua hiuksia päähäni. Kun pysyn kaljuna niin ihmiset pitää musta joko kaljun takia tai sit muuten vaan:D Mutta ne asiat ei minnekään katoa, hiukset voi kadota ennemmin tai myöhemmin, kuten tiedämme.
Mutta pahin mikä tossa sun kirjoituksessa pisti silmään on se, että oot 26v. ja kaverisi huomauttelevat asiasta?!?!? Ei prkl. Nyt kavereille vähän suoraa puhetta ja käsket niiden aikuistua. Tai sit huomauttelet niille takaisin kaikista mahdollisista ulkonäköseikoista mitä vain keksit, niin pian tajuavat mitä itse tekevät.
"Silloin kun minulla vielä oli hiukset olivat tytöt usein tekemässä aloitetta jne.."
Tään voisi sanoa niinkin, että silloin kun olin vielä nuori... Älä syytä kaljua. On lukemattomia hiustyylejä. Ajattele että kalju on niistä yksi ja nyt etsit vain ne tytöt joille se kelpaa:) Ei pitkätukkainenkaan mies rutise, että kaikki tytöt ei hyväksy pitkiä hiuksia, vaan etsii ne jotka hyväksyvät.
"Mutta oma mielipiteeni on että kalju on jotenkin hyvin miehekäs. Mikäli yhteiskunta hyväksyisi minut kaljuna niin olisin mielelläni kalju."
Hyväksyt itse itsesi. Hyvä. Anna muillekin siihen mahdollisuus. Älä epäile muita ihmisiä tai sitten voit samantien epäillä kaikkia ja teet elämästäsi melko onnettoman.
"Olisinko onnellisempi hiukset päässä? Kannattaako minun syödä pillereitä tai käydä leikkauksessa tms?"
Mitä jos hoidot eivät tehoa odotuksistasi huolimatta? Viime kädessä päätät itse mitä teet, mutta voit odottaa ja toivoa loppuelämäsi tai sitten olla onnellinen kalju:) Itse asiassa kirjoituksesi perusteella tuntuu, että oot just siinä portaalla, mistä voit ottaa ratkaisevan askeleen eteenpäin ja elää miettimättä kaljuuttasi, tai sitten voit lähteä takaisin sille tiellä missä olet ollut.
Tuossa kirjoituksessasi oli kyllä paljon asioita, joista olen samaa mieltä. Tätä asiaa on aika vaikeata selittää, mutta uskon että ymmärsit pointtini aika hyvin.
Itse uskon, että ulkonäöllä on suurin merkitys kun se on totutun tyyppistä. Esimerkiksi urheilevissa "piireissä" liikkuvat naiset pitävät tuskin hentoista nörttiä vetovoimaisena. Mutta taas moni urheilematon nainen ei pidä bodatusta vartalosta. Häneen voi vedota enemmän Ville Valo tyyppinen mies.
Ehkäpä kalju onkin vain tottumus kysymys. Osin minulle ja osin muille. Mutta noista huomautteluista en pidä, koska tavallaan petyn aina jos kuulen sellaisen. En itseeni vaan siihen sanojaan.
No.. Eiköhän tämän avautumisen jälkeen ole selkeintä, jos pidän nykyisen mallini ja ajan hiukset pois.
Tohtori Phill! Näytä tietä!
Tai tee jos haluut olla loppu elämän saman näköinen. Elät sen jälkeen hyvinkin rajoitettua elämää, vaikka kuinka hyväksyisit itsesi.
Vaikka miten negatiivisesti ajattelisin asiaa, niin en näe kaljuuden kyllä millään tapaa rajoittavan elämää. Ei, päinvastoin mielestäni ainakin minulle se on antanut vapautta. Eipä tarvii enää läträillä geelien yms. kanssa kun pitäisi lähteä jonnekin, eikä odotella hiusten kuivumista suihkun jälkeen tms. Voin mennä minne vaan hetken mielijohteesta ajattelematta onko hiukset hyvin. "Tukka takana, elämä edessä" sanonta tuntuu minun kohdalla pitävän paikkansa. Nyt vasta uskaltaa elää kunnolla, kun ei ole jännitteitä omasta ulkonäöstään.
Ja mitä hemmetin väliä on vaikka olisi lopun elämäänsä saman näköinen? Minä olen ainakin ymmärtänyt niin, että ne on naiset, jotka muuttelevat hiustyyliään aina parturissa käydessään. Ja varmasti saan vastaansanomisia kun totean, että pidän melko neitimäisenä miehiä, joille hiukset ovat kaikki kaikessa. Eikä oo edes kateudesta kyse;) No onneks näitä tapauksia aina silloin tällöin näkee, jotka julkisissa tiloissa(kin) asettelevat hiuksiaan millintarkasti ojennukseen. Tekevät vain oloni kaljuna tyytyväisemmäksi:D
"Ehkäpä kalju onkin vain tottumus kysymys. Osin minulle ja osin muille. Mutta noista huomautteluista en pidä, koska tavallaan petyn aina jos kuulen sellaisen. En itseeni vaan siihen sanojaan."
Eli toisin sanoen kalju ei ole sinulle ongelma vaan se, että sen asiosta näet meitä ihmisiä olevan moneen lähtöön, ja valitettavasti joillakin nyt vain on jotain rajoituksia toisten ulkonäön suhteen. Itselle kovin pala on ollut hyväksyä juuri tämä asia. Vaikka itse olen miten ystävällinen muita kohtaan, enkä puutu ulkonäköseikkoihin, niin en voi mitään sille, että joku muu niin tekee. Mutta jos lähtee muuttelemaan itseään ulkoisesti niin kierre on valmis. Aina löytyy ihmisiä, joille et kelpaa. Ei tässä elämässä voi olla kaikille mieleen, on hiuksia tai ei.
Varmaankin hyväksyt itse kaljuuntumisesi, mutta minun mielestäni pillerit käyttöön ja elämää paremmaksi. Toki jos kaljuuntuminen on pitkällä, niin varmaan hiustensiirto on se asia mistä lähet eteenpäin. Kyllä kannattaa pitää hiukset päässä, jos vain vähänkin on siihen mahdollisuuksia.
Sinuna hankkisin hyvän hiuslisäkkeen, ja tarkastelisin, millä tavalla ympäröivä maailma suhtautuu uuteen ulkoiseen olemukseesi. Ainakin huomaat hyvin pian, mitä menetät hiuksettomana, vai menetätkö mitään.
Lääkkeet ja siirrännäiset ovat toki vaihtoehto nekin, mutta niillä ei hiuksia saa takaisin yhdessä päivässä, jos ollenkaan. Lääkkeet soveltuvat lähinnä olemassaolevien hiusten säilyttämiseen ja ehkä lievään uudiskasvuun.. Siirrännäisillä saadaan pää täytettyä, mutta jos kalju alue on suuri, ei kovin paksua tukkaa kannata odottaa. Mutta riippuu siis tapauksesta.
Hei, siis.... No, tulin tälle palstalle ensimmäistä kertaa ja kyllä ihmettelen, siis eikö tuo kaljuuntuminen ole naisen suvusta periytyvä ominaisuus. Miksi ihmeessä karvoista päässä pitää tehdä itselleen ongelma, johon kokopäänuppi sekoaa?
Itselläni alkoi keskelle otsaa muodostua tupsua tossa 22-vuotiaana, ohimoiden kohdalta nousi hiusraja ylöspäin niin, että pari vuotta sitten, n kolmikymppisenä, leikkasin viimeisetkin haihtuvat tosta etusaaresta pois.
Minä olen mikä olen, lähipiirini hyväksyy minut tällaisena tai sitten pitää turpansa kiinni, mitä ihmettä tuosta nyt vaahdotaan.
Ensinnäkin aika outoa, että (ikäisesi?) lähipiiri kommentoi mitenkään hiustenlähtöäsi. Sinun ikäisenä se nyt ei ole mitenkään tavatonta ja lisäksi luulisi kommentoijienkin jo aikuistuneen enemmän.
Ongelmaan on ainakin kaksi lähestymistapaa, joista sinun pitää valita omasi. Valintaan vaikuttaa persoonasi.
1) Taistelu kaljuuntumista vastaan. Tämä vaatii pitkää pinnaa ja paksua lompakkoa. Voihan olla, että lääkkeet/leikkaukset auttavat sinua. Jos pystyt hidastamaan kaljuuntumista ja olosi siitä kohenee, tämä voi olla sinun valintasi. Vahva mutu-tieto on, että kaljuuntumiseen ei voi juuri vaikuttaa. Vaikka söisitkin lääkkeitä, tärkeää olisi kuitenkin pystyä hyväksymään itsensä hiusten määrästä huolimatta, koska jossain vaiheessa luultavasti sinunkin on siirryttävä kohtaan 2. Tämä voi kuitenkin toimia pehmeänä laskuna siihen.
2) Kaljuuntumisen hyväksyminen
Tämä ei tarkoita rumuuden hyväksymistä. Voit vaikuttaa ulkonäköösi monin keinoin jotka kestävät lisäksi tarkemmankin syynin toisinkuin tupeet, rogainehaituvat tai Karjala-lippis. Natsilta sinun ei tarvitse näyttää.
Muista, että kokonaisuus ratkaisee. Ulkonäköä tai naismenestystä (=itsetuntoa) ei pidä väheksyä. Molemmat on tärkeitä asioita kunnon ihmiseksi kasvettaessa.
Itseasiassa kaljuuntumisineenkin me miehet olemme reilummassa asemassa kuin naiset. Me miehet kun arvioimme naisia paljon enemmän ulkonäön perusteella kuin toisinpäin. Me voimme vaikuttaa siis paljon enemmän siihen minkälainen muiden suhtautuminen meihin on (vaikka sitten parinhankinnassa) hankkimalla sivistystä, käytöstapoja, lihaksia, uran, koulutusta, rahaa, suhteita jne jne. Ikäväkyllä naisten vastaavaan menestykseen vaikuttaa enemmän se mitä on siinä ensimmäisessä arvonnassa sattunut saamaan.
Moi! Olen 24-vuotias naisenalku täältä itäisestä Suomesta. "Nuorena" olin vakaasti sitä mieltä, etten ikimaailmassa ottaisi kaljua miestä ja jos mahdollisella poikaystävällä alkaisi hiusten harvenemista olla havaittavissa, olisin kai vaihtanut tuuheaturkkisempaan... MUTTA! Olen seurustellut nyt reilun vuoden ihanan miehen kanssa, jolla ei kasva haiventakaan pään päällä. Vain sänkireunus kiertää kupolia korvien yläpuolella. Muualla on karvaa sitten senkin edestä, hartiat, selkä, jalat... Luulisin, että kaljuuntuminen johtuu mieshormooneista... nam... Ja tämä Mies on todellakin ensimmäinen, jolle olen uskollinen ja se on helppoa! (ei se ulkonäkö ole kuin pienenpieni osa koko ihmistä!) Buy the way, mitenköhän se baarin tyttö, onkohan hänellä vaikka 5:n vuoden päästä se tuuheahiuksinen unelmien prinssi? Tuskin.
Tavallaanhan miehet ovat kyllä sillä tavalla siunatummassa asemassa, että naiset ovat sokeampia meidän ulkoisille virheillemme. Sisäisiä ei ilmeisesti annetakaan niin helposti anteeksi.
Kiitos siitä!
ps. Ja kyllä se tyttökin tavallaan kiinnostui minusta. Tuskin hän olisi siinä seurassani viihtynyt puolta tuntia, jos ei olisi kokenut jotain vetovoimaa. Mutta ikävä ajatella, että hänen ennakkoluulonsa tavallaan pilasi sen jutun.
"Mies on todellakin ensimmäinen, jolle olen uskollinen"
Aika hyvällä pohjalla sun edelliset ihmissuhteet ilmeisesti olleet.
aivan, myönnän...