Näin uuden vuoden kynnyksen ylittämisen jälkeen kerron erään totuuden mukaisen, tunnistamisen ehkäisemiseksi hieman muutetun vl-perheen tytön tarinan:
Kaija on 10 henkisen perheen toisiksi vanhin lapsi. Kaijaa vanhempi sisar on poika. Kaijan ensimmäiset elinvuodet sujuvat kohtalaisen mukavasti ja turvallisesti. Kaija on ujo seitsemän vuotias tyttö. Kouluunlähtö innokkuus on kuitenkin verrattain kova. Ensimmäinen koulupäivä koittaa. Pienellä kylällä tiedetään ketkä on lestoja ja Kaija saa siitä kuulla koulussa. Ujona tyttönä Kaija ei tohdi ilkkujille vastata.
Kotona Kaija puhuu haukkumisesta äidille. Äiti vastaa että ne ovat semmoisia. Asiaan ei kuitenkaan sen kummemmin puututa. Kaija päättää mielessäön, että kerran äiti ei tuon enempää välittänyt asiasta, niin hän ei enää koskaan ota kotona mitään asioita puheeksi.
Seuraavina päivänä kiusaaminen koulussa jatkuu, Kaija ei puhu koulussa eikä kotona. Kiusaamiseen liittyvät myös luokan toiset vanhoilliset oppilaat, se ilmenee voimakkaimmin siten, että Kaija suljetaan kaikista porukoista pois.
Kaija ei puhu, eikä kukaan huomaa mitään. Opettaja ajattelee Kaijalla olevan jokin poikkeama, kun Kaija on niin syrjäänvetäytyvä. Hänet lähetetään tutkimuksiin. Kaija ei edelleenkään puhu.
Vuodet vierivät, eristäminen jatkuu ja hiljaisuuden muuri Kaijan ympärillä kasvaa. Yläasteelle siirryttäessä Kaija tapaa Miran. Mira on ystävällinen Kaijalle. Mira ei ole vanhoillinen. Heidän ystävyytensä on kuitenkin vahvaa. Mira on tavallisesta perheestä, toisen sivukoulun oppilas. 15- vuotispäivän kynnyksellä Mira ja Kaija päättävät yhteistuumin kokeilla lonkeron juomista. He menevät Miran isosiskon kämpille juhlistamaan syntymäpäivää. Paikalle sattuu eräs 20 vuotias nuori mies, humalassa hänkin. Mies juottaa Kaijan lähes sammuksiin ja makaa hänen kanssaan.
Kaijan kotiväki saa tietää tapahtumista ja Kaijalle kerrotaan, että koska hän on tehnyt tuollaista hän ei voi olla uskovainen eikä pääse taivaaseen, vaan joutuu helvettiin. Kotona juuri kukaan ei enää puhu Kaijalle ja hän ahdistuu aivan valtavasti. Ei ole ketään kenelle puhua ahdistuksesta, koska Miran kanssa ei kotiväki anna enäö olla ja muita kavereita ei ole. Kaija päätyy yrittämään itsemurhaa ja joutuu osastolle.
Kaija kotiutuu osastolta ja tekee parannuksen. Myöhemmin hän löytää vanhoillisen miehen ja he menevät naimisiin Kaijan ollessa 19 vuotta.
Viidennen lapsen syntymän jälkeen, Kaijan ollessa 26 vuotta, hän alkaa väsyä ja masentuu, ahdistusoireet lisääntyvät. Kaija alkaa olla ilkeä miehellä, seksi ei maistu ja lapsia kohtaan on suusanallista aggressiivisuutta ja vähättelyä. Erään kerran Kaija huomaa olevansa raivon partaalla ja vievänsä kolmevuotiasta korvasta ulos pakkaseen. Kaija säpsähtää tätä tekoaan ja ottaa asian puheeksi miehensä kanssa. Kaija ehdottaa ehkäisyn käyttöönottoa, että saisi itse kerätä voimavaroja. Hän kertoo miehelle näkevänsä usein painajaisia ja hetäävänsä hiestä märkänä. Päivisin on myös aivan ihmeellisiä oloja. Tuntuu ettei enää uskalla lähteä mihinkään, kun alkaa toisten ihmisten seurassa sydän hakkaamaan ja henkeä haukkomaan, ei kykene puhumaan mitään, koska pelkää nomaavansa itsensä. Välillä toisten ihmisten seurassa tulee tunne kuin hajoaisi tai vajoaisi maan alle ja sellainen olo että on pakko päästä heti pois.
Mies ei hyväksy ehkäisyä, sanoo sen tarkoittavan uskon kieltämistä ja sanoo Kaijan olevan vain hieman väsynyt ja liioittelevan oireita. Kaija puhuu ystäville, joilta hän saa vertaistukea siinä määrin, että he epäilevät Kaijan alkaneen järkeilemään uskonasioiden kanssa...
Miettikää mielessänne onnellinen loppu tälle tarinalle...
Siunattua uutta vuotta 2014!
Kaija on 10 henkisen perheen toisiksi vanhin lapsi. Kaijaa vanhempi sisar on poika. Kaijan ensimmäiset elinvuodet sujuvat kohtalaisen mukavasti ja turvallisesti. Kaija on ujo seitsemän vuotias tyttö. Kouluunlähtö innokkuus on kuitenkin verrattain kova. Ensimmäinen koulupäivä koittaa. Pienellä kylällä tiedetään ketkä on lestoja ja Kaija saa siitä kuulla koulussa. Ujona tyttönä Kaija ei tohdi ilkkujille vastata.
Kotona Kaija puhuu haukkumisesta äidille. Äiti vastaa että ne ovat semmoisia. Asiaan ei kuitenkaan sen kummemmin puututa. Kaija päättää mielessäön, että kerran äiti ei tuon enempää välittänyt asiasta, niin hän ei enää koskaan ota kotona mitään asioita puheeksi.
Seuraavina päivänä kiusaaminen koulussa jatkuu, Kaija ei puhu koulussa eikä kotona. Kiusaamiseen liittyvät myös luokan toiset vanhoilliset oppilaat, se ilmenee voimakkaimmin siten, että Kaija suljetaan kaikista porukoista pois.
Kaija ei puhu, eikä kukaan huomaa mitään. Opettaja ajattelee Kaijalla olevan jokin poikkeama, kun Kaija on niin syrjäänvetäytyvä. Hänet lähetetään tutkimuksiin. Kaija ei edelleenkään puhu.
Vuodet vierivät, eristäminen jatkuu ja hiljaisuuden muuri Kaijan ympärillä kasvaa. Yläasteelle siirryttäessä Kaija tapaa Miran. Mira on ystävällinen Kaijalle. Mira ei ole vanhoillinen. Heidän ystävyytensä on kuitenkin vahvaa. Mira on tavallisesta perheestä, toisen sivukoulun oppilas. 15- vuotispäivän kynnyksellä Mira ja Kaija päättävät yhteistuumin kokeilla lonkeron juomista. He menevät Miran isosiskon kämpille juhlistamaan syntymäpäivää. Paikalle sattuu eräs 20 vuotias nuori mies, humalassa hänkin. Mies juottaa Kaijan lähes sammuksiin ja makaa hänen kanssaan.
Kaijan kotiväki saa tietää tapahtumista ja Kaijalle kerrotaan, että koska hän on tehnyt tuollaista hän ei voi olla uskovainen eikä pääse taivaaseen, vaan joutuu helvettiin. Kotona juuri kukaan ei enää puhu Kaijalle ja hän ahdistuu aivan valtavasti. Ei ole ketään kenelle puhua ahdistuksesta, koska Miran kanssa ei kotiväki anna enäö olla ja muita kavereita ei ole. Kaija päätyy yrittämään itsemurhaa ja joutuu osastolle.
Kaija kotiutuu osastolta ja tekee parannuksen. Myöhemmin hän löytää vanhoillisen miehen ja he menevät naimisiin Kaijan ollessa 19 vuotta.
Viidennen lapsen syntymän jälkeen, Kaijan ollessa 26 vuotta, hän alkaa väsyä ja masentuu, ahdistusoireet lisääntyvät. Kaija alkaa olla ilkeä miehellä, seksi ei maistu ja lapsia kohtaan on suusanallista aggressiivisuutta ja vähättelyä. Erään kerran Kaija huomaa olevansa raivon partaalla ja vievänsä kolmevuotiasta korvasta ulos pakkaseen. Kaija säpsähtää tätä tekoaan ja ottaa asian puheeksi miehensä kanssa. Kaija ehdottaa ehkäisyn käyttöönottoa, että saisi itse kerätä voimavaroja. Hän kertoo miehelle näkevänsä usein painajaisia ja hetäävänsä hiestä märkänä. Päivisin on myös aivan ihmeellisiä oloja. Tuntuu ettei enää uskalla lähteä mihinkään, kun alkaa toisten ihmisten seurassa sydän hakkaamaan ja henkeä haukkomaan, ei kykene puhumaan mitään, koska pelkää nomaavansa itsensä. Välillä toisten ihmisten seurassa tulee tunne kuin hajoaisi tai vajoaisi maan alle ja sellainen olo että on pakko päästä heti pois.
Mies ei hyväksy ehkäisyä, sanoo sen tarkoittavan uskon kieltämistä ja sanoo Kaijan olevan vain hieman väsynyt ja liioittelevan oireita. Kaija puhuu ystäville, joilta hän saa vertaistukea siinä määrin, että he epäilevät Kaijan alkaneen järkeilemään uskonasioiden kanssa...
Miettikää mielessänne onnellinen loppu tälle tarinalle...
Siunattua uutta vuotta 2014!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sori kirjoitusvirheet, ei jaksanut enää alkaa niitä korjata...
Luin kymmenen riviä alusta ja 2 lopusta.
Ikävä päätös tarinalle on siinä, että ovat hengissä.
Samaan aikaan maailman väestökeskittymässä Aasiassa jossa asuu yli 3000 miljoonaa ihmistä, Luoja järjestää oman ehkäisyneuvonnan hirmumyrskyllä, sipaisemalla vuosittain satoja tuhansia lapsosia taivaskotiin syömään mansikkajugurttia paratiisiin.
Joten asiat tietenkin voisivat olla paremminkin. Täällä suomessa joutuu kitumaan steriileissä loistokodeissa, kun Bangladeshilainen vauveli saa Hirmumrkyävän Tyynenmeren suolakylvyn jälkeen kutsun taivaskotiin :(
Bangladesh kylläkin sijaitsee Intian valtameren rannalla, Bengalinlahden pohjukassa.
Eiköhän myrskyt synny tyynellä merellä?/
Kyllä niitä käsittääkseni syntyy yhtä lailla Intian valtamerelläkin kuin myrskyvällä Tyynellämerellä. Intian valtamerikin on valtava meri.
Missä Kaijan vanhempien anteeksiantamus on?
Miehille vilkuttelulla annetaan anteeksi suuria talous- väärinkäyttäjä, ja jopa pedofiliaa?
Mutta kun on kysymyksessä oma tyttö, ei mitään, vaikka se veisi hautaan.
Missä ilo ja anteeksiantamus josta saarnataan.
Missä Hänen katumisensa ansaitsema ymmärrys ja mihin se johtaa, sen tulisi johtaa anteeksi antamakseen, mutta tässä se johtaa jumalattomien (vanhempien) tuomioon tulimereen.
Mitä porukkaa se todellisuudessa on.
Missä miehen järki?
Näin se vaan siellä menee?
Suotta kannat huolta. Valtuuston istunnoissa istuu vastuullisia kirjoittajia jotka seuraavat mediaa.
Ovatko lestadiolaiset isät valtaosaltaan pedofileja, niin kuin kempeleläinen persuValtuutettu ansiokkaasti kertoo??
Kesitas kirjoitti toukokuussa 2013:
Kaikesta näkee, että mielesi on saastainen.
Näet kaikessa vain seksuaalisuutta.
Sairastat ilmeisesti samaa addiktiota, kun valtaosa koko VL liikkeen isistä, jotka raiskaavat kesäisesti pukeutuneita ala- ikäisiä lapsiaan.
Kannattaa ehkä harkita hoitoa
Ahdasmielinen uskonliike on usein syypää tallaiseen, mies selviää usein paremmin kun ottaa hatkat jo nuorena liikkeestä, nainen kun usein alistetaan tekemään esim lapsia yli kestokyvyn
Tämän tapainen vl- pahuus on itselleni syy nähdä, että kyse ei todellakaan ole Jumalan valtakunnasta. Tämän tyyppistä pahuutta löytyy sieltä sun täältä, syyllistävää, vaativaa, armotonta armollisuutta.
Kiitos kommenteista. En lähde sen enempi kommentoimaan tarinaa, tunnistettavuuden vuoksi. Kirjoitin sen lähinnä herätelläkseni mahdollisia lukijoita ajattelemaan... ajattelemaan perinnäissääntöjen, tapakulttuurin ja niihin liittyvän opetuksen Raamatun mukaisuutta.
Haluan muistuttaa, että tämä on yksi todellisuus vl-liikkeen keskellä asuvasta. Onneksi (Taivaan Isälle kiitos!) on sellaisiakin todellisuuksia, joissa on kaikki hyvin...
Tässä kolme jatkomahdollisuutta:
1. Kaija sairastuu psyykkisesti, joutuu osastolle pitkäksi aikaa ja lapset otetaan huostaan.
2. Kaija puhuu ongelmistaan terveyskeskuslääkärille, joka passittaa hänet mielenterveystoimistoon. Hän pääsee terapiaan purkamaan pahaa oloaan.
3. Kaija tulee taas raskaaksi ja välit miehensä kanssa kiristyy ja lopulta menevät niin poikki, etteivät he harrasta enää seksiä.
Mies puhuu lapsiasiasta parhaalle mieskaverille, joka kertoo, että heillä ns. ehkäistään, eli lasketaan varmoja päiviä. Lapsia ei synny ihan joka vuosi.
Nuo kiusaamisasiat ovat kyllä todella ikäviä. Ovat aiheuttaneet noita kouluampumisia ja vaikka mitä. Kylläkai tarinan Kaijalle tarjottiin Evankeliumia vaikka hän olikin langennut "juopumiseen"? Jos ei tarjottu, niin siitähän Kaijan kannattaisi keskustella vanhempiensa kanssa, jos se on jäänyt kaihertamaan häntä.
Tuohon loppuun, että Kaijahan tarvitsee apua ystäviltä. Lastenhoitoapua, niin Kaija pääsee välillä levähtämään ja jos parisuhde on kriisissä, niin pariterapiaakin on hyvä hyödyntää.
Suurimmassa osassa vl-perheissä evankeliumia tarjotaan aina langenneille. En mene sen enempi yksityiskohtiin tässä tarinassa, ei mielestäni ole tarpeen. Tarkoitus on, kuten aikaisemmin sanoin herättää ajatuksia ja sitä kautta saada ihmisiä pohtimaan tapakulttuurin tarpeellisuutta vl-liikkeessä.
Kirjoitus oli hyvä, olan kohauttamista kiusaamistapauksiin on voinut esiintyä. Olen itsekin koulukiusattu, ei-vl:ten kiusaama. Hekumoin kouluaikana jopa itsemurhalla. Minuun kohdistuneeseen kiusaamiseen sentään kiinnitettiin jonkin verran huomiota, sekä vl-vanhempani että koulun ei-vl-henkilökunta yrittivät tehdä asian eteen jotain. Toisaalta osin opettajat taitamattomuuttaan tai ärsyynnyttyään jukuripäisyydestäni (täydellinen vaikeneminen) jopa pahensivat kiusaamista. Vanhempani kokivat varmasti itsensä varsin kädettömiksi ongelmieni edessä, mutta siitä huolimatta heidän suhtautumisestaan on hyvät muistot. He yrittivät tukea, mutta eivät liian tungettelevasti, vaan sallien minulle oikeuden vaieta asioista, joista en halunnut puhua. Voi olla, että jos minulla olisi ollut sosiaalisesti/psykologisesti erityisen taitava isä tai äiti, joka olisi onnistunut saamaan minut puhumaan jo silloin, olisin saattanut päästä elämässä ylipäätään helpommalla. Kuitenkaan en arvosta ihmisiä heidän sosiaalisten taitojensa, vaan sydämen asenteen perusteella. Peruskoulun jälkeen en ole missään elämänvaiheessa käynyt henkisesti niin matalalla. Päinvastoin, olen ollut pitkään jatkuneessa positiivisessa kierteessä, vaikka yhtenäisestä nousukiidosta ei voi puhua. Tuntuu käsittämättömältä, että minusta kilpaillaan työntekijänä ja tuloani kahvipöytään odotetaan työpaikalla kuin työpaikalla. Seuroissa ja ylipäätään muuallakin minuun halutaan tutustua kiinnostavana persoonanana. Vastakohtaisuus nykytilanteeni ja peruskoulumenneisyyteni välillä on raju: koulussa pojat pahoinpitelivät minua porukalla ja tytöt säälittelivät, mutta osallistuivat kuitenkin sanalliseen kiusaamiseen. Olen elävä esimerkki, että syvältä pohjaltakin on mahdollista nousta.
Kaijan perheessä on jotain ollut vialla, jos suhtautuminen koulukiusaamiseen on ollut välinpitämätöntä. Ehkä äiti on itsekin ollut koulukiusattu ja hän on kokenut, että hänellä olisi mitään välineitä auttaa? Ehkä hän on ollut uupunut ja kokenut helpoimmaksi sulkea asia ajatusten ulkopuolelle ja sivuuttaa se? Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat vastausta vailla.
Ei ole vanhoillislestadiolaisen uskon mukaista, jos Kaijalle ei tarjottu evankeliumia hänen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi johtaneen juopottelureissunsa jälkeen. Vahvistan käsityksen, että syyllistäminen olisi varmasti ollut todellisuutta omassakin perheessäni juopottelureissusta, mutta evankeliumia olisi ollut tarjolla. Sitten on vaikeaa rajanvetoa, missä määrin hyväksikäytön uhri tuollaisessa tapauksessa on myötävaikuttanut seksiin. Humalaisen harkintakyky on tunnetusti huono ja siksipä kukaan ei pakota juomaan. Koko ikänsä sosiaalista eristämistä ja halveksuntaa kokenut Kaija on saattanut hakea hyväksyntää itselleen ja ollut vähän otettu, että joku on hänestä seksuaalisesti kiinnostunut. Sitten on vielä ne murrosikäisen seksuaaliset halut, joita on helpompaa seurata humalassa kuin selvinpäin. Tytöt kypsyvät henkisesti usein poikia nopeammin: välttämättä henkinen kuilu 20-vuotiaan kypsymättömän nuoren miehen ja 15-vuotiaan varhaiskypsän tytön välillä ei ole suuri. Lain mukaan joka tapauksessa kyse on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On mahdollista, että vanhemmat ovat nähneet asian huoruutena eikä hyväksikäyttönä. Se vaikuttaa suhtautumistapaan.
Vanhoillislestadiolaisen uskon mukaista on tarjota aina evankeliumia langenneelle riippumatta lankeemuksen syistä tai lankeemuksen luonteesta. Mikäli Kaijalle ei ole evankeliumia tarjottu, ei perheessä ole toimittu uskon edellyttämällä tavalla. Perhe tuskin on tyyppiesimerkki vl-perheestä.
Tavallinen kirjoitus, ei hyvä eikä huono. Kirjoittajan tai kopioijan motiivi on taas mielisairas, niin kuin 90%:a kaikista tälle foorumille kirjoitetuista oksennuksista.
Otin huvikseen kantaa koska ketjussa oli erikoisia kommentteja vähän aiheen vierestäkin.
Ugh!
Minä olen motiivini ilmaissut aikaisemmissa viesteissä. Perustelisitko mikä saa sinut ajattelemaan sen olevan mielisairas?
Kiitos kirjoituksestasi. Suosittelen lukemaan.