Matti Vanhaselle tarjoillaan demarileirissä jatkuvasti pellenroolia. Viimeksi Tatu Vanhanen kaivettiin otsikkoihin. Kun suosio vain vahvistui, ryhdytään b-suunnitelmaan.
Liian suositulle keskustan päämisterille puetaan Halosen sparraaja viittaa. Kävi presidentin vaaleissa lopulta miten tahansa, sdp voittaa kampeamalla Vanhasen sivuun hallitusvallasta, joko Halosen nöyryyttämänä häviäjänä tai sitten Matti on presidenttinä, jolla ei ole valtaa.
Miten Matti välttää karikon ja saa pidettyä itsensä vallassa pääministerin tuolilla?
Minusta keskustalla on oivallinen vaihtoehto: yleisporvarillinen puolueeton ehdokas Gustav Hägglund.
Kun keskusta valituttaa Häggundin kokoomuksen tuella presidentiksi, on demarien ulkopoliittinen valtakeskittymä hajalla. Pääministerin ja puolustusministerin virat ovat kuitenkin keskustan eikä Hägglundia voida pitää kokoomuksen miehenä. Hägglund on tottunut hoitamaan korkeita virkoja ilman puoluepolitiikkaa (toisin kuin Halonen). Ulkoministeri olisi ainoa demari.
Liian suositulle keskustan päämisterille puetaan Halosen sparraaja viittaa. Kävi presidentin vaaleissa lopulta miten tahansa, sdp voittaa kampeamalla Vanhasen sivuun hallitusvallasta, joko Halosen nöyryyttämänä häviäjänä tai sitten Matti on presidenttinä, jolla ei ole valtaa.
Miten Matti välttää karikon ja saa pidettyä itsensä vallassa pääministerin tuolilla?
Minusta keskustalla on oivallinen vaihtoehto: yleisporvarillinen puolueeton ehdokas Gustav Hägglund.
Kun keskusta valituttaa Häggundin kokoomuksen tuella presidentiksi, on demarien ulkopoliittinen valtakeskittymä hajalla. Pääministerin ja puolustusministerin virat ovat kuitenkin keskustan eikä Hägglundia voida pitää kokoomuksen miehenä. Hägglund on tottunut hoitamaan korkeita virkoja ilman puoluepolitiikkaa (toisin kuin Halonen). Ulkoministeri olisi ainoa demari.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Keskustan presidenttiehdokkaat ovat perinteisesti olleet puolueen puheenjohtajia. On siis kaukaa haettua, jos kuvitellaan Vanhasen ehdokkuutta esittävillä olevan joitain muita taka-ajatuksia.
Gustav Hägglund sen sijaan olisi aivan mainio vastaehdokas Haloselle ja saattaisi vaalin 2. kierroksella terveellä tavalla yhdistää Suomen kaikki ei-sosialistiset kansalaiset.
Toisaalta sotilaan ehdokuus nostattaisi vasemmistossa hyvin raivokkaan vastakampanjan, jossa tuskin vältyttäisi loanheitolta ja iskuilta vyön alle, mikä puolestaan saattaisi saada liikkuvat äänestäjät karttamaan vasemmistoa, jolloin Hägglundin mahdollisuudet eivät muodostuisi aivan huonoiksi.
Kannattaa muistaa, että vähemmistö kansasta on vasemmistolaisia, vaikka Halosen gallup-suosio ulottuukin vasemmistoa laajemmalle. Suosion ilmaisu gallupissa ei kuitenkaan ole koskaan samaa kuin ääni vaalissa, jos tarjolle tulee parempi ehdokas kuin nykyinen.
Toivottavasti kokoomus ottaa Hägglundin ehdokkaakseen ja keskusta esim. Seppo Kääriäisen, niin saamme vaalin 2. kierroksella äänestää joko Halosesta tai Hägglundista.
... pidä valita Suomen poliittisesti toiseksi tärkeimpään virkaan, presidentiksi. Kepu ja Kokoomuus voisivat yhdessä katkaista sossupressojen ketjun sopimalla ennen vaaleja yhteisestä ehdokkaasta toisessa äänestyksessä. Kokoomus voisi asettaa ehdokkaaksi Kanervan ja kepu Kääriäisen
...Kääriäisen ensimmäiselle kierrokselle ja sopia tukea toisella kierroksella sitä, kumpi pääsee toiselle kierrokselle. Jos kaikesta siitä huolimatta kansa valitsee Haloskan, niin se on sitten kansan tahto.
Jos halosen vastaehdokkaina ovat kepun Kääriäinen ja kokoomuksen Kanerva, niin Halonen valitaan jatkamaan jo 1. kierroksella vähintään 65-70% ääniosuudella.
Kääriäinen ja Kanerva ovat tyyppejä, joita eivät kannata edes kepun ja kokoomuken omat joukot puhumattakaan liikkuvista äänestäjistä ja muiden porvaripuolueiden kannattajista
Hägglund on puolustusvoimissa ja EU:ssa joutunut niin paljon tekemisiin politiikan ja poliittisen päätöksenteon kanssa, että hänellä on politiikasta huikeasti parempi ja monipuolisempi kokemus kuin yhdenkään puolueen rivikansanedustajalla tai ex-ministerillä taikka edes puolueiden puheenjohtajilla.
Ammattisotilaalla ja virkamiehellä ei voi olla semmoista poliittista kokemusta kuin ministerillä puhumattkaan ison puolueen puheenjohtajalla. Me emme tarvitse toista Ahtisaarta presidentiksi, joka ei tiedä, miten politiikka skulaa.
Ammattisotilas, joka on ikänsä pelannut politiikkaa kaikkien puolueiden kanssa Suomessa ja sen jälkeen kaikkien EU-maiden kanssa EU:ssa on uskomattoman momnta kertaa parempi ja monipuolisempi kokemus siitä miten politiikka skulaa kuin yhdelläkään kapea-alaisesti omaan puolueeseensa fakkiutuneella ex-ministerillä tai puolueen puheenjohtajalla.
Ei presidentiksi pidä puoluepukareita valita. Siitä on tosi huonoja kokemuksia sarjassa Kekkonen, Koivisto, Halonen. Sorsa olisi ollut todellinen katastrofi, joten Ahtisaari oli loppujen lopuksi oikein hyvä, vaikka puluepoliittinen eliitti, populistipoliittinen media ja SDP:n satraapit tekivätkin Ahtisaaren mahdollisuudet hyvin heikoiksi.
... äänestäjistä ei saa ensimmäisellä kierroksella äänestettyä omia ehdokkaitaan niin, että vasemmistososialistien ehdokas Halonen ei saa yli 50 % äänistä, niin ei voi mitään. Kansa saa sitten sitä mitä haluaa.
Kepun kannattajat kyllä voisivat melko yksimielisesti kannattaa Kiäriäistä. Tietenkin Vanhasen kannatus olisi vielä varmempaa, mutta Vanhasta ei kannata vielä uhrata presidentiksi, sillä Suomi tarvitsee kunnon pääministerin.
Tarvittaessa myös toisella kierroksella kepulaiset voivat mennä Kanervan taakse. Uskoisin myös kokoomukselaisten voivan toisella kierroksellä äänestää Kääriäistä, jos puoluejohto sitä suosittelee. Mehän olemme joutuneet sossupresidenttien kierteeseen siksi, että Kokoomuksen johto ei toisella kierroksella ole rohjennut tukea porvariehdokasta; heille on ollut valtapoliittisesti parempi tukea sossua tai ainakin olla tukematta kepulaista ehdokasta. Siitä ovat hallituportit auenneet.
Kokoomuksessa ei ole muita poliitikkoja kuin Kanerva, joita kepulainen voisi kannattaa. Jos Kokoomus ei voi mennä Kanervan taakse, silloin on paras unohtaa porvarillinen presidentti.
... politiikkaa halveksivan kanssa ei kannattaisi ryhtyä kiistelemään politiikasta.
Kekkonen, Koivisto ja Halonen ovat olleet selkeitä poliitikkoja ja ovat hyvin osanneet hoitaa poliittista korkeaa tehtävää. Ahtisaari sitä ei sitten enää osannutkin.
Annelin??? Eikö Anneli kelpaa pressaehdokkaaksi (edes)? Tai miksi ei Pekkarista? Tupee pois, niin olisi Urkki-look ja nostalgiaääniä tippuisi.
Gustav Hägglund olisi ehdottomasti loistava presidentti Suomelle. Sinun näkökantasi siitä, että presidentiksi kelpaisi vain puoluepoliitikko on typerä. Typerä on myös ehdotuksesi ehdokkaasta, ellet tarkoita sitä vitsiksi. Sanoisin, että turhaa kepun on sitä Vanhasta ”säästellä”, sillä ei hänelle enää seuraavien ek-vaalien jälkeen ole pääministerin postia tarjolla!
Tuolta toisaalta poimin jonkun tekemän hyvän yhteenvedon menneestä. Eiköpähän siitä ole luettavissa myös tulevaisuus (vuosi, kansanedustajat):
1991 55 (oppositiokausi tuotti tulosta
1995 44 (tulos hupeni nopeasti)
1999 48 (neljä vuotta ei auttanut)
2003 55 (tulihan se ”voitto” lopulta)
Miten kävikään yhden pääministerikauden jälkeen 1995? Onko mitään perusteltua syytä uskoa nyt käyvän paremmin? Älä unta näe!
Lue tuo pitempi juttuni Hägglundin puolesta, niin tiedät, millaisesta miehestä on kyse. Kyllä hän hakkaa Kääriäiset ja Vanhaset tullen, mennen ja palatessaan myös poliittisilla ja diplomaattisilla ansiollaan. Niiden vuoksi minäkin äänestäisin häntä enkä esim. Tarja Halosta.
Juttuni luettuasi varmaan tajuat, miten typeriä nuo Sinun näkemyksesi ja ehdotuksesi itse asiassa ovat.
Juuri noin! Olet oikeassa lähes kaikessa, Koiviston kohdalla olisin toista mieltä!
Gustav Hägglund olisi ehdottomasti loistava presidentti Suomelle. Oiva Härkösen näkökanta siitä, että presidentiksi kelpaisi vain puoluepoliitikko on typerä. Typerä on myös hänen ehdotuksensa ehdokkaasta, ellei hän tarkoita sitä vitsiksi. Oivalle sanoisin, että turhaa kepun on sitä Vanhasta ”säästellä”, sillä ei hänelle enää seuraavien ek-vaalien jälkeen ole pääministerin postia tarjolla!
Presidentin tehtävän vaatimuksia ajatellen Gustav Hägglundin ura hakkaa tullen, mennen ja palatessa jonkun Kääriäisen uran. Mies on ollut jo majuri-everstiluutnanttivaiheessaan poliittisten johtajiemme luotettu, mm. kolmen puolustustuspoliittisen valiokunnan sihteeri. Eversti-kenraalimajurivaiheessaan Hägglund oli vuosia YK:n korkeissa sotilastehtävissä, muutaman vuoden YK:n korkeimpana sotilashenkilönä ja sen kaiken rauhanturvatoiminnan johtajana Lähi-idässä. Siellä jos missä myös miehen poliittiset ja diplomaattiset kyvyt punnitaan.
Ei se puolustusvoimien komentajuuskaan ola ihan merkityksetön politiikankaan kannalta, sillä aikamoisia poliittisia aspekteja siihen sisältyy. Ja onhan Hägglund sekä opiskellut että toiminut apulaisprofessorina USA:ssa Harvardin yliopistossa, yliopistossa, joka hiljattain rankkeerattiin maailman ykköseksi laajassa kansainvälisessä vertailussa. Ja sanomattakin on selvää, että Hägglundin kielitaidon ja edustavuuden tehostamat diplomaattiset kyvyt ovat sellaiset, että poliitikoistamme ainoastaan Paavo Lipponen voisi hänelle niissä jotenkin pärjätä.
Hägglund varmasti saisi kannatusta myös sosialidemokraattien oikealta laidalta. Sanon suoraan, että vaikka olen lähinnä demari, mutta jos vastakkain ovat Gustav Hägglund ja Tarja Halonen, äänestän Hägglundia. Mutta jos vastakkain ovat Halonen ja kuka tahansa kepulainen, niin äänestän Halosta. Sama pätee melko varmasti, jos kokoomuksenkin ehdokkaana on joku muu kuin Hägglund.
Minä olen tuntenut Gustav Hägglundin siitä saakka, kun hän 1965 nuorena yliluutnanttina tuli Uudenmaan Prikaatista Dragsvikista opettajaksi Kadettikouluun Santahaminaan ja muutti perheineen naapuriksemme samaan asuintaloon. ”Köpi” Hägglund oli myös vuoden esimiehenäni eli Suomen Pataljoonan komentajana Siinailla 1978-79. Ja on minulla sen verran ollut ”Köpiin” yhteyksiä myöhemminkin mm. hänenkin asuessaan jonkin aikaa täällä Pakilassa, että tiedän, ettei hän ole korkeiden tehtäviensä myötä ihmisenä miksikään muuttunut, vaan on edelleen miesten parhaita millä tahansa mittarilla mitaten. Hägglundista saisimme presidentin, josta koko Suomi voisi olla ylpeä!
Jäi noista Hägglundin meriiteistä mainitsematta yksi tärkeä, mutta sen kai useimmat aikaansa seuraavat muutenkin tietävät. Olihan hän vielä puolustusvoimain komentajan tehtävän jätettyään vuosia EU:n sotilaskomitean puheenjohtajana eli EU:n korkeimpana sotilashenkilönä. Kyllä hän tuossa tehtävässään tuli kaikkien EU-maiden johtajien hyvin tuntemaksi ja arvostamaksi, useimpien kanssa varmaan henkiolökohtaiseksi tutksi. Mikä voisi olla suurempiarvoista Suomen presidentille?