Välillä tuntuu, että olen päässyt hyvin eteenpäin, mutta sitten surullinen olo palaa. Mietin, että entä jos sinäkin kuitenkin kaipaat minua ja sinulla oli/on tunteita minua kohtaan. Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että ei ole, sinähän varmaan seurustelet ja ottaisit yhteyttä jos halusisit..Mutta etpä ehkä tiedä minunkaan tilanteesta ja tunteistani. :/ Minä rakastuin sinuun ja olen taistellut sen tukahduttaakseni. Helpompaa olisi olla varma, että et ajattele tai kaipaa elämääsi.
Ajatteletko sinä vielä minua?
.....
19431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä kaipaan erästä naista, jonka kanssa ei koskaan päästy edes alkuun. En tiennyt, pitikö hän minusta ollenkaan, koska vihjeet oli vaihtelevia
millai vaihtelevia?
No välillä hän oli hyvin hymyilevä ja aurinkoinen ja ehkä pientä flirttiä ilmassa, toisena hetkenä ei edes halunnut huomata minua, kun työpaikallaan kävin
miksi kokoajan seurustelet ikävä juttua? etkö tiedä henkilöstäsi mitään?
En minäkään tiedä. En tykkää urkkia toisten ihmisten elämää kun heidän asiansa eivät minulle kuulu.
olta vuan sauattaapi tok olla olemattae. Mutta varmemmin vuan ehkä
samaa vois kysyä eräältä,mä en ole päässyt sinusta yli.joka päivä olet mielessäni vaikka meillä ei ollutkaan muuta kuin ystävyys ,mutta sekin oli todella arvokas ,kunnes joku tuli siihen väliin.toivottasti voidaan vielä keskustella kahdestaan .
En ajattele, vain joka päivä, lähes joka tunti, paitsi nukkuessani. Ei siis kannata olla huolissaan, ei tässä joka minuutti yhtä miestä ajatella. Kyllä kaikki nyt ok, hyvin menee, mutta menköön.
mutta eikö se ole hyvä jos menee paremmin?
No vastaan tähän näin, että kyllä. Ja pakko yrittää ottaa huumorilla, minkäs teet.
Ja vielä, sivustahan tämä oli. En tiedä onko aloittaja mies vai nainen, ja kenelle täällä kukin vastaa. Tää on aika huvittavaa tääkin, eikö ?
En minä nyt oikein tajua tätä kohtaa (kopsasin ap:n alotuksesta):
Minä rakastuin sinuun ja olen taistellut sen tukahduttaakseni. Helpompaa olisi olla varma, että et ajattele tai kaipaa elämääsi.
Mitä ihmettä tuo tarkottaa? Miksi/miten en saisi/voisi ajatella elämääni? Kenen sitä pitää minun puolestani ajatella?
Tarkoitin, että "et ajattele minua tai kaipaa minua elämääsi".
Tuttuja tunteita omallakin kohdalla. Välillä oon tietänyt ja en ole tietänyt, tällä hetkellä en tiedä mitä ajattelet, ajatteletko ollenkaan?
On tunteita ja en ole varattu. Yhteyden ottaminen ei ole kiinni haluamisesta,vaan
uskalluksesta ja tietämättömyydestä! Kerranhan se toki vain kirpaisee , jos ajatelmat
(unelmat)romuttuu.
Taistelu on tosiaan kova.
Ajattelen, en ajattele , ajattelen.
Olen päässyt eteenpäin , mutta hetkessä saatan olla takaisin lähtöpisteessä,
tekipä niin tai näin , helpompaakin vois olla.
Kuitenkin, et ole ainut joka tuollaisia ajatuksia pyörittää mielessään.
Ajattelen yllätys yllätys ja minullakin on samanlainen tilanne :(
Jos ajattelisi noin olisi se pienoinen yllätys :O -- > sinulle / hänelle
mutta totta myös että "kanssasisar" voi olla kuka vaan :(
Seurustelen toisen kanssa ajattelen kuitenkin toista oikein vai väärin kuka tietää yksin en jaksanut . Kakarana kun tutustuttiin siitä se aikoinaan lähti. Vuosikymmenien päästä taas sama tunne siitä se vain jatkui mihin aikoinaan loppui. Nyt kuitenkin kaikki takana ei enää mitään koskaan. Ja kuitenkin kun aika ajoin kohdataan sama tunne valtaa minut vaikka sen pyrinkin peittämään
Niin totta...
Ajattelen usein, nykyään ehkä enemmän ihmetellen miten ihminen voikaan olla niin viheliäinen ja itsekäs. Pelosta laittaa päänsä pensaaseen ja selvittämättä lähtee menemään luullen että se on jokin kympin ratkaisu. Ei se ole, ei, sitä jää vain pitkittyneeseen kriisiin. Se kyllä herättää löytämään taas kerran syvemmän tarkoituksen mutta huh miten rankkaa se välillä on. Ratkaisun teit itse joten miksi odotat yhteyttä täältä. Se taitaa olla sinun tehtäväsi.