Ihmettelen ettei tätä asiaa ole enempää puitu täällä:
http://www.yachtingworld.com/blogs/elaine-bunting/535828/bernard-stamm-rescue-i-swam-for-my-life
Pelottavaa että vene katkeaa tuolla tavalla. Okei, keli oli kova, mutta vene on suunniteltu kovaan käyttöön. On totta että sitä on korjattu - hajosiko korjauksen seurauksena?
Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista kuulla palstan asiantuntijoiden ajatuksia tästä erittäin pelottavasta tapahtumasta.
http://www.yachtingworld.com/blogs/elaine-bunting/535828/bernard-stamm-rescue-i-swam-for-my-life
Pelottavaa että vene katkeaa tuolla tavalla. Okei, keli oli kova, mutta vene on suunniteltu kovaan käyttöön. On totta että sitä on korjattu - hajosiko korjauksen seurauksena?
Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista kuulla palstan asiantuntijoiden ajatuksia tästä erittäin pelottavasta tapahtumasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"palstan asiantuntijoiden ajatuksia"
Hakkaavaa huutonaurua, ei stana....
Nää kilpaveneet on kuin munankuoria. Nehän katkeilee vaikka laiturissa, jos kiristät harukset liian tiukkaan. Lujatekoinen teräspurkkari ei katkee aallokossa. www.snoopy.fi
Aika kumma kommentti noinkin kokeneelta.
Jos "normiveneen " maksimivauhti on noin 8 solmua ja em. jutussa puhutaan purjehditun 31 solmua. Rasitukset dynaamisissa tilanteissa voidaan pelkistää perus iskuenergian kaavaan 1/2 MV2. Tuosta saadaan ideaa että jos dyykkaat isolta aallolta 8 knubua versus 31, rasitusten suhteet on 64 suhde 961:een. Eli hieman oikoen jos tämä kilpavene on vain esim 8 kertaa lujempi ja jäykempi kuin normilotja, se kuitenkin hajoaa joutuessaan 15 kertaiseen maksimirasitukseen. Ja vielä kun ottaa huomioon että näillä ajetaan moninkertaisia matkoja tyypillisiin pitkämatkanpurjehtijoihin verrattuna, olosuhteissa joihin kukaan ei halua joutua, ja monta kertaa lujemmilla vauhdeilla, voikin ihmetellä miten niin moni pysyy kasassa. Ja eihän tällaisia veneitä ole montaa vuotta ollut, vasta aivan uusimmat maeriaalitekniset ratkaisut ovat mahdollistaneet tällaisen kyydin mailman pahimissa paikoissa, vrt.vendee globe.
Viskataanpa mainitsemasi "lujatekoinen" teräspurkki alas mannelaatan reunaan sortuvasta 10 metrisestä aallosta 30 solmua, niin päreiksi menee niin että heilahtaa, joka paikka.
"To be quite fair, that is not unusual in this class, which sees sailors and their boats tackle some of the harshest ocean conditions in the world and routinely cover tens of thousands of miles a year (Stamm has raced over 35,000 miles in this boat since November last year"
Taas pilaat hyvän läpän faktoilla. Kohta siirryn jonnekin asiafoorumille, jos siellä ois tarinaa?
Ei sitä ihan noin voi laskea. Kineettinen energia kasvaa nopeuden neliössä joo, mutta ei se kaikki siirry hajottaviksi voimiksi ellet törmää päin kallioseinämää. Ei absoluuttinen vauhti ole tärkeä, vaan kiihtyvyydet ja momentit. Keskihakuvoimakin tosin kasvaa nopeuden neliössä. Jos poijun kiertää kaksi kertaa nopeammin samalla säteellä niin voimat kasvaa nelinkertaisiksi. Mutta kaarteissa ei mennä kuitenkaan 30 solmua.
Jos vertaa autoihin, ero on siinä että huippuunsa viritetyt autot kuten formulat eivät aja samoilla teillä kuin tavalliset autot, siksi ne kestävät aika hyvin. Purjeveneissä rata ei ole kuitenkaan yhtään sen tasaisempi näille huippuveneille, siksi hajoavat, noin yksinkertaistettuna. Luultavasti tietokoneohjelmat mallintavat tuulta ja aaltoja liian tasaisella mallilla, todellisuus on aika kaoottinen mitä on vaikea mallintaa.
palstan vähiten luotettavana epäasiantuntijana muistan että kun Hesaas viimeksi oli Tall Ships Race, niin yksi supertiukalle vedetty, superrikattu, superkallis ja supereksoottisista superkuitukomposiitista (?) tehty superkatamaraani (vai tri-?) suorastaan räjähti kappaleiksi, pieniksi sellaisiksi, kohta laiturista lähdettyään. Miehistö saatiin ehjänä talteen.
Ymmärsin asian pienessä maallikonmielessäni niin että pitkän ja leveän katin runko oli suunniteltu kestämään kovaa aaltoa, kovaa tuulta ja kovaa vauhtia, mutta jossain Suokin kohdalla oli ollut ristiaallokko joka väänteli veneen runkoa veneinssin päähän mahtumattomalla tavalla, ja ahnaasti kiristetyt vaijerit repivät veneen kappaleiksi. Kilpa on kilpa ja avomeri on avomeri.
"Lujatekoinen teräspurkkari ei katkee aallokossa".
Barry Pickthall: Blue water sailing manual. A handbook for extended cruising and sailing in extreme conditions.
Hyvä kirja kertoo myös sivukaupalla Global Challenge metalliveneiden hajoamisongelmista kyseisissä olosuhteissa. Teräskään ei ole ongelmatonta. Vähemmän vaativissa olosuhteissa 2013 katkesi minulta massatuotantoveneestä 1 matågivaijeri, 1 kutteristaagi ja 1 etustaagin 10x40mm rustirauta metallin väsyessä. Ja genaakkeripuomin kiinnitysruuvit kannesta ehkä ylikuormituksesta. Itse en osaisi kovassa kelissä Snoopyn lailla luottaa vanhojen teräsveneiden hitsisaumoihin & rakenteisiin ja pitää niitä hajoamattomina..
Mikä tarve sinulle seppomartti tuli rinnastaa rikivaijereittesi katkeamisia Snoopyn ja muiden teräsveneiden runkorakenteisiin? Et varmaankaan miettinyt tällä kertaa, mitä oikeastaan kirjoittelit. Harmittaako Snoopyn pallonkierto sinua vai mikä oli motiivisi?
Global Challenge race lienee ainoa vastatuulireittiä käyttävä kisa maailman ympäri. Luuletko, että ranskalaisvalmisteinen lasikuituveneesi olisi selvinnyt siitä vähäisemmin vaurioin ? Entä VOR-veneiden vauriot vähemmän kuormittavalla myötätuulireitillä? Entä uudet hiilikuituiset Global Challenge-veneet, luuletko niiden selviävän ilman rakennevaurioita?
"Okei, keli oli kova, mutta vene on suunniteltu kovaan käyttöön. "
Olisiko yli vuoden ja 35000 mpk:n raju kilpakäyttö jo liikaa? Jos paatti oli yksinkertaisesti jo elinikänsä loppupäässä ja sitten se vietiin "väärään aikaan väärään paikkaan" kuten tekstissä mainittiin: Mannerlaatan kynnykselle liian kovassa kelissä. Miehistö varautui tuuleen, mutta milläs varaudut vuoren kokoisilta aalloilta pudotuksiin?
Vaikka perhepurjehduskäytössä oleva kotimainen matkapurjevene ei tunnu päätyvän ikinä elinkaarensa loppuun, niin jo vastaavan moottoriveneen lujitemuoviset runkorakenteet saa käsittääkseni kulutettua loppuun ihan täällä kotivesilläkin riittävän monta vuotta ryskyttämällä. Nuo vendee globet ovat varsinaisia vanhennuskoneita, kun niihin osallistuvien veneiden extreme-kipparit vievät niitä extremekisoissa henkensä kaupalla pitkin myrskyisiä meriä. Päätöntä touhua, jota on ihan kiva seurata ihmetellen täältä hyvin kaukaa etäältä.
Onhan nuo nykyajan kilpaveneet ihan älyttömiä vehkeitä, kun runko ei kestä aallokkoa. Ei tämä ole ollenkaan ainoa vene, joka hajoaa merellä. Vastuutonta touhua.
On se nykyaika aevan älyytöntä, hajuvaa. Aevan älyytöntä, ie kestä pikku ajeluva, miekkii ajelen hurujemmin, miunkii paatti on parempi, aevvan vastuuntonta.
"Onhan nuo nykyajan kilpaveneet ihan älyttömiä vehkeitä"
Tuosta voisi poistaa sanan 'nykyajan'. Ei mittasäännöillä olla minään aikakautena saatu hyvää (kestävää) aikaiseksi. 1900-luvun alkupuolen raaserit eivät olleet pahimmillaan myöskään järkeviä eikä kestäviä: kun mittasääntönä oli vaikkapa, että sisään pitää mahtua tietynkokoinen suorakaide, niin kyljistä tuli sitten suorat eikä kestävyyttä ajateltu. Vauhti se on, joka kilpailijoita ja sponsoreita vain kiinnostaa, oli aikakausi mikä hyvänsä.
On se vaan hyvä, ettei retki/matkapurjehduksella ja kilpapurjehduksella ole juurikaan yhteistä kosketuspintaa :-)
Ennen sentään oli kilpapurjehdus vaikka maailman ympäri jotenkin kiinnostavaa, kun esim. Harkimo ja Salmi purjehtivat kisassa sarjatuotantoveneillä. Ei nykyisin paljon kiinnosta avomerikisat, kun ne veneet on niin outoja ja helposti hajoavia.
Viimeinen lause ei kyllä pidä paikkaansa massaveneiden osalta. Ne ovat kulloisenkin aikakauden kilpailevien veneiden mukaan deformoituneita luomuksia. Todellisia matkapursia mittasäännöistä ja muodeista riippumattomina valmistetaan vain pieniä määriä.
No tulihan keskustelua. Ehkä osa oli mun provosoivan kommentin seurausta. Kertokaa nyt jotka tiedätte joku tapaus missä teräspurkkari olisi myrskyssä katkennut. Vaikka huhupuhe. Minä en tiedä yhtään tapausta. Laivoja kyllä katkeaa silloin tällöin, mutta se on eri juttu. www.snoopy.fi