Pakkoruotsi
2.1.2014 09:31 Seppo Oikkonen
Pakkoruotsi
ilmoita asiaton viesti
1. Pakkoruotsissa ongelma on pakko, ei ruotsi. Ne jotka eivät halua kajota pakkoon, kääntävät keskustelun ruotsiin.
2. Pakko on suoraa jatkoa vuosisataiselle ruotsalaisperuiselle huonolle hallintokulttuurille. Se on muokannut suomensuomalaisista hallintoalamaisia. Hallintokulttuuri on ollut huono vain suomalaisille, he kantavat alamaisuuden traumoja edelleenkin. Ruotsinkielisten mielestä ruotsalaishallinto on ollut suomensuomalaisille siunaus.
3. Ne jotka pelkäävät pakon poistumista, pelkäävät historiaa. Se voi olla aiheellinen pelko. Historia vastaa usein niinkuin sinne on huudettu.
4. Suomensuomalaiset ovat traumoittumisessaan täydellinen erityistapaus. Missään muualla maailmassa ei ole itseään demokratiaksi kutsuvaa valtioita, jossa parin prosentin historiallista herrakansaa edustava vähemmistö voisi pakottaa enemmistön opiskelemaan oman kielensä.
5. Kysymys pakottamisesta pitäisi ratkaista ennen kuin mistään kielten tarpeellisuuteen tai ominaisuuksiin liittyvästä edes aletaan keskustella. Jos keskustelu joskus pääsee käsiksi itse asiaan, puhe pitäisi aloittaa inhimilisen kielen yleisiä ominaisuuksia kartoittaen, ei nostaen heti esille ruotsin ja suomen suhdetta.
6. Jokainen kieli on historiallista ja sosiaalista muodostetta. Siellä missä on kaksi kieltä, siellä on kaksi yhteisöä, kaksi historiaa, kaksi kulttuuria ja kaksi moraalia. Tämä on tosiasia.
7. Jos kaksi kieltä haluaa olla tasa-arvoisia, niiden on kohdattava yhteisellä, kolmannen kielen maaperällä. Tällaiseksi yhteiseksi kieleksi on järkevää valita englanninkieli, koska englanti on maailmankieli jolla kaikki yleisinhimillinen sivistys on saatavilla.
8. Englanninkielen voi sanoa kuuluvan yleissivistykseen. Sen sijaan suomi tai ruotsi eivät siihen kuulu. Ne voivat olla vain kumpikin oman kulttuurinsa portteja yleissivistykseen.
9. Kielikeskustelu -- tai oikeastaan kieliriita, jonka olennaisin sisältö on ruotsinkielisten sokea pyrkimys historiallisen kulttuurihegemoniansa säilyttämiseen -- ei nykyisistä lähtökohdistaan tule etenemään mihinkään. Viivytystaistelu riittää ruotsinkielisille. Sitä voi jatkaa ikuisesti.
10. Vain tunnustamalla historialliset lähtökohdat kielikysymys asettuu oikeaan valoon. Siinä valossa pakkoruotsista irti pääseminen on vain lapsenaskel todellisen kansallisen psykoanalyysin mahdollistamiseksi.
2.1.2014 09:31 Seppo Oikkonen
Pakkoruotsi
ilmoita asiaton viesti
1. Pakkoruotsissa ongelma on pakko, ei ruotsi. Ne jotka eivät halua kajota pakkoon, kääntävät keskustelun ruotsiin.
2. Pakko on suoraa jatkoa vuosisataiselle ruotsalaisperuiselle huonolle hallintokulttuurille. Se on muokannut suomensuomalaisista hallintoalamaisia. Hallintokulttuuri on ollut huono vain suomalaisille, he kantavat alamaisuuden traumoja edelleenkin. Ruotsinkielisten mielestä ruotsalaishallinto on ollut suomensuomalaisille siunaus.
3. Ne jotka pelkäävät pakon poistumista, pelkäävät historiaa. Se voi olla aiheellinen pelko. Historia vastaa usein niinkuin sinne on huudettu.
4. Suomensuomalaiset ovat traumoittumisessaan täydellinen erityistapaus. Missään muualla maailmassa ei ole itseään demokratiaksi kutsuvaa valtioita, jossa parin prosentin historiallista herrakansaa edustava vähemmistö voisi pakottaa enemmistön opiskelemaan oman kielensä.
5. Kysymys pakottamisesta pitäisi ratkaista ennen kuin mistään kielten tarpeellisuuteen tai ominaisuuksiin liittyvästä edes aletaan keskustella. Jos keskustelu joskus pääsee käsiksi itse asiaan, puhe pitäisi aloittaa inhimilisen kielen yleisiä ominaisuuksia kartoittaen, ei nostaen heti esille ruotsin ja suomen suhdetta.
6. Jokainen kieli on historiallista ja sosiaalista muodostetta. Siellä missä on kaksi kieltä, siellä on kaksi yhteisöä, kaksi historiaa, kaksi kulttuuria ja kaksi moraalia. Tämä on tosiasia.
7. Jos kaksi kieltä haluaa olla tasa-arvoisia, niiden on kohdattava yhteisellä, kolmannen kielen maaperällä. Tällaiseksi yhteiseksi kieleksi on järkevää valita englanninkieli, koska englanti on maailmankieli jolla kaikki yleisinhimillinen sivistys on saatavilla.
8. Englanninkielen voi sanoa kuuluvan yleissivistykseen. Sen sijaan suomi tai ruotsi eivät siihen kuulu. Ne voivat olla vain kumpikin oman kulttuurinsa portteja yleissivistykseen.
9. Kielikeskustelu -- tai oikeastaan kieliriita, jonka olennaisin sisältö on ruotsinkielisten sokea pyrkimys historiallisen kulttuurihegemoniansa säilyttämiseen -- ei nykyisistä lähtökohdistaan tule etenemään mihinkään. Viivytystaistelu riittää ruotsinkielisille. Sitä voi jatkaa ikuisesti.
10. Vain tunnustamalla historialliset lähtökohdat kielikysymys asettuu oikeaan valoon. Siinä valossa pakkoruotsista irti pääseminen on vain lapsenaskel todellisen kansallisen psykoanalyysin mahdollistamiseksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Me kansalaiset emme halua oppia pakolla, me haluamme oppia vapaasti.
Joo pakkokoulupakko pois.
Pakkoruotsin pakottaminen pois
Näköjään ihan sama kuinka perusteellinen on aloitus mutta älämölöö jatkuu entisellään!
Erittäin asiallinen ja pätevä esitys pakkoruotsitusta vastaan. Onnittelen!
Seppo on miettinyt asiaa perusteellisesti. Muuutama kommentti.
1. Väität, että ongelma olisi pakko. Tuo ei pidä paikkaansa. Yhteiskunnassamme ja koulutuksessa on lukuisia pakkoja mutta ne eivät ole ongelmia.
2. Milloin tai miksi pakosta tulee ongelma on se todellinen kysymys ruotsin kielen kohdalla.
3. Viittaat ruotsalaisperäiseen hallintokulttuuriin jne. Kyllä meidän hallintokulttuurimme on muodostunut hyvin länsimaiseksi ja avoimeksi, jopa esimerkilliseksi. Ajanmukaistamista tehdään jatkuvasti yhteisesti hyväksyttyjen päätösten perusteella. Historialliset taustansa on kaikilla puolueiilla, kansanedustajilla ja äänestäjillä. Historiassa vallinneesta vallasta on joitakin rippeitä on aina olemassa meissä kaikissa. Miten historiaa vielä pelätään?
Ei pakon poistamisessa pelätä historiaa. Pakon poistamisessa pelätään oletettua valtaa ja muutoksia vallassa.
4. Vähemmistö ei tietenkään voi pakottaa mutta valta voi pakottaa. Voiko olla Suomessa pienen vähemmistön valta kielipolitiikassa? Ei edes sitä. Ongelma on valtapolitiikassa, johon osallistuvat kaikki puolueemme ja monet intressipiirit.
5. Kansalaisten käymälällä kielikeskustelu on vaikutuksensa valtapolitiikkaan. Valtapolitiikka ei voi erityä kansan tahdosta liikaa ja kansalaisaloitteen merkitys on konkreettinen. Se miten asia etenee eduskunnassa on se konkretia mikä kertoo, mikä on muutoksen ja sen tarpeen todellisuus.
Bosavo kuulostaa puisevuudessaan ja yhdentekevyydessään ihan rautaako?-nettisvekolta.
Neuvo sinulle: Jos ei ole mitään sanottavaa, niin ei kannata tuhlata aikaa ja muiden huomiota kirjoittamiseen.
"Yhteiskunnassamme ja koulutuksessa on lukuisia pakkoja mutta ne eivät ole ongelmia."
Muista pakoista, esimerkiksi pakkomatematiikasta, huolimatta pakkoruotsi on ollut ja on ongelma. Meillä ei ole muita kielipakkoja ongelmana kuin pakkoruotsi. Pakkoenglantikaan ei olisi ongelma, mutta pakkoruotsi on. Muun väittäminen on pään piilottamista pensaaseen jäniksen tapaan.
Kansalaisten käymä kielikeskustelu paljastaa, että pakkoruotsi on ongelma, jonka RKP ainoana pakkoruotsista etua saavana ja etua ajavana puolueena haluaa lakaista maton alle.
Missä valta on ennen sen hiipimistä tai syöksymistä piilostaan? Se on ongelma. Missä valta oli ollut sitä ennen, kun se lopulta RKP:n hämmästykseksi pelkällä asetuksen muutoksella poisti yo-kirjoitusten pakkoruotsin. Oliko se Matti Vanhasen taskussa, josta se yhtäkkiä tupsahti eduskunnan siunaamaksi todellisuudeksi?
Niin, missä on valta, kun monen gallupmittauksen mukainen kansan, sen jopa kahden kolmasosan kansalaistahto ei toteudu kielipolitiikassa tai toteutuu vain tipottain? Valta tuntuu olevan milloin kenenkin ja minkäkin taskussa: Vanhasen (yo-ruotsi), Lipposen RKP:lle ulkoistetussa taskussa ("tehkää mieleisenne" -kielilaki), Kataisen (puoluekokouksessa taannoin vikkelän viestin kera RKP:lle). Entä tällä hetkellä? Ehkä RKP:n kellokkaiden rahakkaassa juonittelupussukassa.
Tänään Åbo Underrättelser täyttää 190 vuotta. Se on vanhin Suomessa vielä ilmestyvä sanomalehti. Levikki on kasvanut viimeisen kymmen vuoden aikana tasaisesti. Levikkialue on vahvasti Turunmaa saaristoineen. ÅU aloitettiin sis 12 vuotta keisari Aleksanterin ja Ruotsin Karl Johanin tapaamisesta Turussa ja Turun palo tapahtui 3 vuotta ensimmäisen ÅU: n jälkeen.
Suomen ensimmäinen sanomalehti oli Tidningar Utgifne AF et Sällskap i Åbo 1771 ja ensimäinen suomenkielinen sanomalehti oli Suomenkieliset Tieto-Sanomat 1776.
Juuri näin Nettisuom.(-fenno). Missä se valta on? Kyllä se siellä kansanedustajilla ja hallituksella pitäisi olla mutta onko se? Miten ne päätökset siellä eduskunnassa sitten oikein syntyvät tässäkin tapauksessa. Vallan voimat ja intressit joutuvat nyt hakemaan sfääreissän uutta asetelmaa. Hiljaisuus vallitsee tietenkin ulospäin ja koirat haukkuvat kentällä.
Onko Soinilla valittaa pakkoruotsikysymyksessä? Soini on ollu hiljainen poika mutta on käynyt jo hallituksen ja valiokunnan kanssa neuvotteluja pakkoruotsialoitteen tiimoilta. Kompromissiraikatkaisumalleja on Soinikin kanssa käyty lävitse ja laskeskeltu, miten eduskunnan äänet jakautuisivat.
Jokin lehmänkauppraratkaisu on nytkin tulossa ja Soini on sen ehdottaja.
Tapahtuipa pakkoruotsialoitteen suhteen mitä tahansa eduskunnassa, niin RKP voittaa. RKP:tä äänestävien määrä kasvaa joka tapauksessa. Suomenkielinen kansa ( yksi osa ) on osoittanut veljeytensä tavalla, joka on jo kääntynyt itseään vastaan. RKP: lle on ihan sama kaatuuko pakkoruotsi vai ei, koska pakkoruotsi on suomenkielisten asia ja pakkosuomea luetaan ruotsinkielisissä kouluissa jopa entistäkin innokkaammin. Ruotsinkieliseen koulutukseen aina yliopistoihin asti alkaa tulla enemmän suomenkielisiä ruotsin opiskelleita, koska oppilaat ovat todella motivoituneita ruotsalaisuuden mahdollisuuksiin. Ruotsia kouluissa opiskelleista ja ruotsinkielisissä oppilaitoksissa opiskelleista tule uusia RKP: n äänestäjiä ja kaksikielisten perheitten määrä kasvaa. Ruotsinkieliset arvostavat ymmärrettävästi entistä enemmän omiaan ja ruotsia ja ruotsiksi opiskelleita ja yhteenpuhaltamisen henki voimistuu entisestään.
RKP on jo miettinyt uudet taktiikkansa pakkoruotsin jälkeiselle maailmalle ja RKP porukka on noista visioistaan todella innostunut. Itseasiassa RKP- ssä jo suorastaan toivotaan, että pakkoruotsi kaatuisi ja sitten he pääsevät toteuttamaan uutta politiikkaansa. Se on aina näin eli tappion maaperästä syntyy uusi kukoistus. Suomenkieliset puolueet ei pysty uudistumaan mitä todennäköisimmin.
"Suomenkieliset puolueet ei pysty uudistumaan mitä todennäköisimmin."
Jos kaiken koulutuksen pakkoruotsi vihdoinkin kaatuu, niin sen jälkeen auttamatta kaadetaan pakkoruotsia pönkittävät pykälät viranomaisten korkeakoulutetuilta henkilöstöiltä vaaditusta kielitaidosta. Vaatimus asetetaan sitovasti henkilöstöjen sijasta viranomaisille laitoksina samalla tavalla kuin niillä pitää pohjoismaisen kielisopimuksen mukaan olla - tosin ei sitovasti - valmius ja kyky tanskan- tai norjankieliseen palveluun ilman, että niillä välttämättä on yhtäkään mainittuja kieliä taitavaa virkahenkilöä.
Seuraava askel, jos muu ei tehoa, on Suomen säätäminen yksikieliseksi maaksi naapurimaittensa tavoin.
Luulen ettei nuo Nettisuom. (-fenno) toiveet yliopistomaailmasta toteudu. Valtiovallan intressi on ollut rahoittaa vähemmän ja vähemmän yliopistoja ja antaa enemmän omaa valtaa. Yliopistoilla on velvollisuus hankkia itse suuri osa rahoituksestasn. Aalto yliopistoakin kulkee hattu kädessä hakemassa rahoitusta teollisuudesta ja niin tekee esim. Åbo Akademikin. Lisäksi yliopistoilla on säätiöitä takanaan ja heillä on jopa omistuksia avoimissa yhtiöissä.
Kyllä yliopiston professorit ja tohtorit tietävät paremmin oman alansa rahoituskuviot kuin valtionvarain ministeriön virkamies. Kielisyyskysymykset ja pääsyvaatimuksissa on samoin yliopistoille annettu, omaa vastuu lisääntyy, koska heidän oma raoitusvastuukin lisääntyy.
Ehkä toinen tilanne on lääketieteen ja lakitieteen puolella, koska sielä valtiolla on suorat intressit. Ruotsinkielisistä kintiöistä päätetään joka vuosi erikseen ja muutoksia voi tapahtua. Yleisesti yliopistoista valmistuu liikaa porukkaa ja akateeminen työttömyys on lisääntynyt. Lääkäreitä valmistuu liian vähän, koska Lääkäriliitto haluaa pitää palkat korkeina. Lääkäreistä on huutava pula.