hei
Olen ehkä jo päässyt selville siitä että sairastan paniikkihäiriöta mutta minulla se alkaa aina sillätavalla että yhtäkkiä tulee semmoinen olo että taju lähtee.Siis päähän tulee semmoinen olo että nyt pyörryn.Onko muilla tällaista?Sen jälkeen tulee hengen ahdistusta,kädet tärisee ja hikoilee,suun ympärys/kieli puutuu,näkö hämärtyy olo menee veltoksi.Mutta se alkaa aina sillä että yhtäkkiä tulee pyörtymisen tunne siis ihan yhtäkkiä vaikka muuten ois mennyt päivä ihan hyvin.Olisi kiva kuulla onko teillä muilla tällaista tuntemusta.
Olen ehkä jo päässyt selville siitä että sairastan paniikkihäiriöta mutta minulla se alkaa aina sillätavalla että yhtäkkiä tulee semmoinen olo että taju lähtee.Siis päähän tulee semmoinen olo että nyt pyörryn.Onko muilla tällaista?Sen jälkeen tulee hengen ahdistusta,kädet tärisee ja hikoilee,suun ympärys/kieli puutuu,näkö hämärtyy olo menee veltoksi.Mutta se alkaa aina sillä että yhtäkkiä tulee pyörtymisen tunne siis ihan yhtäkkiä vaikka muuten ois mennyt päivä ihan hyvin.Olisi kiva kuulla onko teillä muilla tällaista tuntemusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä se on paniikkihäiriökohtauksen yhteydessä ihan tavallinen oire. Mulla menee ennen sitä näkö - ts. näkökenttä supistuu nopeaan tahtiin kunnes en näe juuri mitään, sitten tulee vahva pyörtymisen tunne enkä pysy enää jaloillani vaan yleensä konttaan sänkyyn tai lysähdän lähimpään tuoliin.
Sanoit "vaikka muuten ois mennyt päivä ihan hyvin" - tämä juuri on paniikkihäiriölle tunnusomaista, kohtaukset eivät tule missään ahdistavassa tilanteessa vaan juuri silloin kun kaikki on ookoo, kotona tms... itselläni usein esim. kesken yöunien. Tämä erottaa paniikkihäiriön "tavallisesta" pelko/jännitys/ahdistuneisuusoireistosta.
paniikkihäiriölle on kyllä tunnusomaista se, että kohtaus tulee yleensä samassa paikassa ja siksi niitä paikkoja ja tilanteita alkaa välttämään. Esim. bussi, isot tavaratalot, paikat missä on paljon ihmisiä, samaten ahtaat tilat...mutta harvinaisempaa on että se tulee kotona tai varsinkaan kesken unien. Onko sinulla ihan oikeasti diagnosoitu paniikkihäiriö?
No on todellakin diagnosoitu jo 80-luvun lopulla. Paniikkihäiriökohtauksen tärkeimpiä tunnusmerkkejä on sen yllättävyys; kuvaamasi tilanne kertoo enemmänkin GAD:stä, yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Se aiheuttaa usein paniikkihäiriötä muistuttavia kohtauksia. Samoin sosiaalisten tilanteiden pelko.
Paniikkihäiriölle ei ole mitenkään tunnusomaista että se tulisi aina samassa paikassa... Itse en ole varmaan kahta kertaa saanut kohtausta samassa paikassa, ellei omaa sänkyä oteta lukuun. Siellä kohtaus nimittäin usein yllättää painajaisunen päätteeksi.
Tässä paniikkihäiriön kuvauksia eri lähteistä:
”Kohtaukset tulevat yllättäen, mutta ne eivät ole sellaisten tilanteiden aiheuttajia joissa ihmiset kohtaavat kiusaantumisen- ja ahdistuneisuuden tunnetta. Paniikkikohtaukset yllättävät usein kauppajonossa, junassa, linja-autossa, koulussa, ruuhkissa, liikennevaloissa tai työpaikoilla. Ensimmäiset kohtaukset eivät tule aina julkisilla paikoilla, joissa on paljon ihmisiä, vaan ne voivat tulla myös kotona tai ollessaan yksin jossakin. ( Lepola 1992, s.18-19. )”
”Ilman erityistä havaittavaa syytä ilmaantuva voimakas pelkotila, johon liittyy fyysisinä oireina mm. sydämen tykytystä, käsien tärinää, huimausta ja hengenahdistuksen tunnetta.”
”Paniikkikohtaukset esiintyvät tilanteissa, jotka eivät ole erityisen rasittavia tai vaarallisia. Yleisoireita ovat muun muassa kuumat aallot tai vilunväristykset, ihon puutuminen tai pistely.”
”Paniikkikohtaukset ilmaantuvat usein kuin "salama kirkkaalta taivaalta" esimerkiksi kaupassa, bussissa, koetilanteessa tai kotona. Kohtauksen alkua edeltävät usein muutokset elämäntilanteissa kuten esimerkiksi muutto,uusi opiskelupaikka, avioituminen tai lapsen syntymä”
"Panic is not necessarily brought on by a recognizable circumstance, and it may remain a mystery to the person involved. These attacks come "out of the blue". At other times, excessive stress or other negative life conditions can trigger an attack."
Paniikkihäiriökohtauksen tilanteesta riippumaton luonne on sen tärkein ero sosiaalisiin ym. fobioihin:
"The central point is that people with panic fear that they have a physical, medical disease. Otherwise, what else could explain the suddenness and awfulness of panic attack? How could the mind have something to do with the horrible swirling emotions and feelings that overload the person during this traumatic and emotional attack?"
Aika tyypilliset on oireesi ja ne voi tosiaan tulla milloin vain. Väsymys, krapula, stressi tms. lisää riskiä saada kohtaus. Näköhäiriöt ovat minulla sellaisia, että kaikki näkyy hyvin kirkkaana ja pitää siristellä silmiä. Lisäksi kaikki äänet kuuluvat normaalia kovemmilta. Karminta omista tuntemuksistani on se, että koko keho alkaa puutua ja sormet tulevat kylmiksi.
moikka
oli kiva kuulla et teilläkin on tällaista.minulla on kanssa se että rupean näkemään kaiken tosi kirkkaana joutuu just siristellä silmiä ja sitten tuntuu ettei nää mitään.ja olen myös saanut nukkuessa kohtauksia koska olen pari kertaa herännyt siihen että sydänmeni hakkaa tuhatta ja sataa ja en saa henkeä kunnolla.on se vaan hirveetä.toivottavasti tästä pääsee joskus eroon
Kielen puutumista ja pyörtymisen tunnetta. Tunne iskee tosiaan ihan yllättäen (mulla jo kahteen kertaan tullu parin viikon sisällä). Masennus on diagnosoitu aikasemmin, elämäntilanteet on kovasti muuttunu vähän ajan sisällä. Voisko tosiaan kuulostaa paniikkihäiriöltä, vaikka tällä hetkellä asiat onkin hyvin?
Minua on vaivannut jo n. 9 vuotiaasta asti sellainen että minua saattaa pyörryttää koko päivän tai pahimmillaan koko viikon. Nyt vihdoin ja viimein 10 vuoden kestämisen jälkeen kävin yksityisellä ja hän määräsi minulle lääkkeet paniikkihäiriöön. Mutta muita paniikkihäiriöön liittyviä oireita ei minulla ole. Esim. näköö minulla ei tule mitään poikkeuksia, sydän hakkaa vain kun huimaus alkaa kun säikähdän sitä. Eikä minulla paikat puudu. Onko se siis paniikkihäiriötä vai jotain ihan muuta, vai onko tämä vain jotain tiettyä lajia?
Minulla se paniikki tulee milloin vain ja jälkeenpäin huomaan että ajatukseni ovat menneet johonkin epämiellyttävään...ja kun pakotan sitten itseni ajattelemaan jotain miellyttävämpää kohtaus onkin sitten ohitse. Taisi mennä vähän monimutkaiseksi selitykseni.
Mulla ainakin on juuri tuollaista että ei juur muuta ole kuin kestohuimausta. Ja sitä kestää viikkojakin. Mutta aina en sitä huomaa kun keskittyy johonkin muuhun asiaan. Myös minä mietin onko tämä jotain muuta. kaikkea on käynyt mielessä. Aivosairautta tai jotain.
Mullaki on ollu ajatuksina just aivokasvain tms. mutta lääkäri sanoi että mun pitäis olla jo kuollu jos se olis sitä ja varsinki ku sitä on ollu niin nuoresta asti. Mutta olis silti ihan kiva päästä jonnekki magneettikuvauksiin varmuuden vuoksi. Mutta lääkäri tosiaan käski nyt eka kokeilemaan noita lääkkeitä ja jos asiat pahenee asiaa katsotaan sitten muulta kannalta.
Muuten kuinka yleensäkkin, onko teillä masennusta mistä asia saattaa johtua? Minä olen ainakin sen verran elämänrakas ihminen että ei ainakaan tunnu että tämä masennukseen liittyisi.
Minulla oli ensimmäiset oireet noin 21-vuotiaana sellaisia, että jalat "katosivat", halvaantuivat. Siihen liittyi voimakas sydämen muljahtaminen ja heikotus. Jalat saattoivat halvaantua hereillä tai sitten nukahtaessa, mikä oli todella hirveää. Ei uskaltanut nukahtaa, koska aina säpsähti siihen halvaantumiseen ja sydämen muljahdukseen. Toki siihen liittyi hengenahdistus ja muu mutta sitä ei silloin tajunnut.
Seuraavat oireet alkoivat pari vuotta myöhemmin huimauksena. Yhtäkkiä missä vain, milloin vain. Sydän muljahti myös ja happi loppui ja olo oli hirveä. Huimasi niin, että meinasi kaatua. Tavarat tippuivat käsistä. Tapahtui yksin kotona, koulussa, kaupassa, ei mitään väliä.
Tässä vaiheessa tutkittiin aivot, sydän, ms-tauti. Ei mitään vikaa missään. Ja yksi lääkäri lopulta tajusi, että kyse on paniikkihäiriöstä. Sain lääkkeet, jotka auttoivat.
Nyt 13 vuoden aikana on tullut yksi uusi oireilu ja se on nukahtamiseen liittyvä tukehtuminen. Ehdottomasti hankalin oire. Juuri nukahtamassa.. rentona ja yhtäkkiä hengitys loppuu ja sinkoan istumaan ja haukkomaan henkeä. Aivan sietämätön pelkotila. Siinä sitten haukon happea, kuin kala veneen pohjalla. Ja uusi nukahtamisyritys pelottaa.
Mikä auttaa? Kokonaisvaltainen elämän rauhoittaminen ja rauhoittuminen. Kalenterin on oltava niin löysä, että joka ilta on pari tuntia aikaa rauhassa olla ja funtsia. Jos tulee kiirettä ja stressiä, paniikkihäiriö tulee takaisin. Lääkkeistä olen voinut luopua välillä jopa 1,5 vuodeksi. Usein syksyllä oireet palaavat, joten tähän liittyy vahvasti serotoniiniaineenvaihdunta. Syksy ja talvi ovat pahaa aikaa. Kirkasvalolamppu säännöllisessä käytössä, kuntoilu, ravinto ja paljon aikaa itselle.