mitäkö onneen mahtuu

mikä minutkin sai heräämään minun koneen kello vasta 3:33 ---mikä maakinen aika täkin . Ulkona sataa , koira nukkuu vielä -- minun sängyssä jalkopäässä .
menen kanssa nukkumaan .Oliko eilinen liian paljon , en ole varma . mutta luulisin niin Mennään nukkuun , ollaan varmaankin sen tarpeessa .
Aamu ei sarasta vielä.

nikkiä.

Ensimmäiset aamukahvit meneillään, hiljainen pimeys ulkona, en tiedä sataako tarkistus on tekemättä.
Nukkumista menen jatkamaan, on niin raukea olo että on kaksin käsin pideltävä mukia käsissä, voimat jäi sänkyyn sieltä ne löytyy kun hyvän asennon löydän

Uutta projektia käynnistäen on aamuyö sujunut.
Toinen kupillinen kahvia työpöydällä, jäähtynyttä jo.

Nettikirjaa työstäen aika kuluu, eikä julkitulolla ole kiirettä.
Materiaali, tekstit ja kuvat tuossa irtokovalevyllä ja käytettävän koneen omalla kovalevyllä. Etsimistä ja muokkaamista, vaikka kuinka hyvin olisivat jo ennalta tallennettu. Monta kansiota ja monta eri asetusta, fonntivalintaa, kehyksiä, tasoja jne.valiten sivuja synnytetään, kivulla ja silmien kirvelyllä.
Se ilo työstä on, että painovalmiina saa ulos, tai kaiken kansan luettavaksi nettiin.

Näissä puuhissa onnea ja onnellisuutta on mukana.
Onnistumisen ilo jokaisen sivun muokkauksesta.
Onnea on herätä aamuun ilman kolotuksia, katsoa ikkunasta pimeään pihaan, sytyttää valot huoneeseen, keittää kuppi kahvia ja istahtaa tuumimaan omaa oloa ja onnea. Hetki koneella, lehdenlukua, nettisivuja, postauksia, viestejä, eikä mitkään maailman sekasotkut häiritse aamuhetken onnea.

Huomenta. Kyllähän ovi aukaisyab....hetki... missäs silmälasir. Vaikka ei kai aikkea ole tarpeenkan nähdä. Pvi , köh ne lasit, no nyt, ovi aikaustava aina aamusta ulos.
Sait minut ´Parempi ilman - nikki kahvinkin laittamaan, Näkö on tosiaan huonontunut., mut hyvä se, ittesäkii näkwee , näkkee kauniinpana.
Lempeän leuto on nyt sää, ei ees tuule, vaik miullehan se ois hyväks.

No nyt tässä pimeydeddä... pimeydessä olen suht. koht. herännyt. Eiämää kuuluu jo ulkoakin. Tupakantuhkaa tähän pöydälle on tippunut, minäkin kirjotiin sitä isoisä- stooria.

Himskatti, että tuleekin juotua tuota kahvia liikaa.
Kai se on tottumus toinen luonto ja aamulla on kahvia saatava, vaikka vatsa kurnii tyhjyyttään ja kahvi korventaa.

Kirjallisia töitä moni tekee näin vuoden alussa, vaikka veroilmoituksetkin saa nykyisin täytettyä netissä ja siihen määräaikaan on vielä siihenkin aikaa.
Oli se ennen. Apteekkikuititkin laskettiin verovähennyksiin. Nyt on sairastaminen kallista, lääkkeet maksaa omaisuuksia, varsinkin syöpähoitoihin käytettävät. Vaikka on kelavähennykset sun muut, ei ole halpoja lääkkeitä, eikä kanferttitippoja edes saa apteekista. Vanhan ajan lääke, tippa sokeripalaan. Ja valeriaanakin, kissat söivät korkin pullosta jos pääsivät käpälineen pullon kimppuun.

Oi aikoja, oi tapoja. Perinteitähän me jaetaan ja siirretään sukupolvelta toiselle.
Jospa nuori polvi ymmärtäisi perinteiden oikean arvon.

nikkiä.

Että, mitäkö onneen mahtuu se on niin iso osa elämää ettei luettelemalla niitä vaikka koko päivän, loppua ei vielä ole näkyvissä.

Oli 60 luvulla sellainen trendi kuin "Onnea on",astioissa, tekstiileissä, rintamerkeissä ne olivat hauskoja ja lapsille nuo kuvat olivat mieluisia, aikuisillekin herkästi niille kuville hymyili.
Sitten tuli melkein kopio "Rakkautta on", lie ollut saman suunnittelija mitään kohua ei syntynyt, mutta aika oli sitä että uutta piti saada esille ja myyvää sellaista.
Tavarat vaihtoi omistajaa ja raha liikkui ihmiset olivat onnellisia.

Töitä sai silloin kaikki haluavat, elimme nousuaikaa.
Oli niitä vastoinkäymisiäkin mutta niistä selvittyä ymmärsi entistä paremmin onnellisuuden ja sen tarkoituksen elämässä.

Ei voi tuntea onnea jos aina on kaikki hyvin, raha-asiat, rakkaus, terveys, koti.

Tällaiset olivat tämän aamun mietteet, tunnen omakohtaisesti yllä mainitsemani,
molemmat sivut kokeneena.

Menneen loppu vuoden karenssi kesti 3kk, jalassa ortoosi ja kyynärsauvat olivat joka päiväisiä seuralaisia. Kun joulukuun lopulla pääsin niistä eroon, tuli entistäkin selvemmäksi, terveys on minulle suurin onnen lähde, muut asiat tulevat sen jälkeen.
Terveyttä toivon tulevaisuudeltani.

Kun on terve, on hyvää puhtia kohdata pienet murheet selvitä niistä parhaalla katsomallaan tavalla. Muinoin WHO:n määritelmä terveydestä oli, "Terveys on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila". Usein olen ajatellut pitääkö tämä määritelmä kenenkään kohdalla paikkansa, niin lavea se on.

Kun ikää karttuu on hyvä varautua päivien mukana tuleviin vastoinkäymisiin. Ohjeita miten säilytät hyvän kunnon satelee informaatio pilvinä medioista.
Maalaisjärjellä suhtautan kohdallani eteen tulevat asiat sen hetkiseen tilanteen mukaan, mitään yleisohjetta ei ole vaan oman järjen käyttöä tarvitaan.

Vuoden alkuun toivon kaikille palstalaisille:
"Terveyttä,rikkautta, rakkautta, kaiken hyvän runsautta, tulevaan aikaan, sekä niitä onnen pipanoita runsain mitoin.

Kummallista ja ikävää samalla, kun kirjoittamani tarkkisopen ajoista hävisi sen siliän tien, veikö ahkera juoksijamme sen mennessään.

Onnellisuus voi olla olotilakin, elämäänsä tyytyväisyys. Kun onni hetkeksi pettää, tapahtuu onnettomuus. Onni on siis tavallaan myös varjelusta , ja sen huomaa parhaiten, kun tapahtuu jotain dramaattista ja pysäyttävää.

Uudeksi vuodeksi toivotetaan nimenomaan onnellisuutta, ja itse sen ajattelen juuri siten, että olisi varjelusta, ei sattuisi mitään pahaa. Kuin bonuksena tulisivat korkeammat hetket, jolloin erityisesti tuntee iloa ja suurta mielenrauhaa. Onnittelut ovat paikallaan, kun jotain saavuttaa, vaikkapa ikävuoden lisää, vauvan, päästötodistuksen tai voittaa urheilukilpailuissa. On tarvittu onneakin, mutta ennenkaikkea omaa työtä.

Onneksi olkoon tämä vuosi meille kaikille.

Se on suurinta onnea kun saa elää tietoisena omasta minuudestansa, kykenee huolehtimaan omat asiat ja tarpeelliset toimet oman hyvinvoinnin vuoksi.

En osaa määritellä onnea sen suuremmin, mutta siihen mahtuu kaikki mikä tuotta tyydytystä, mistä voin olla iloinen ja jopa nauttia elämästä.

Onnellisuus on olotila jota ei saavuta toivomalla, sen syvin alkuvoima on oma sisin.
- Onnea on saada pitkä ikä, sanoivat sukulaiset 90 vuotiaalle vanhukselle.
- Onnea olis saada elää omaa elämäänsä, sanoi vanhus, nyt kaikki hössöttävät ympärilläni ja on kuin en enää osaisi laittaa ruokaa omaan suuhuni, niin kiusallisia ovat nuo muka auttajat.

Liika toisen elämään puuttuminen ja auttaminekaan ei takaa onnea ja onnellisuutta, jos me olemme ihan liikaa sotkeutumassa muiden asioihin. Vanhuus kun ei ole sairaus, eikä pitkä ikä aina ole pelkkää onnea.

Olin muutama vuosi sitten noissa mainitsemani 90 vuotiaan vanhuksen syntymäpäivillä. Hän oli juhlien pirtein ja onnellisin. Kukkaseppele harmailla hiuksillansa hän jutteli kaikkien vieraidensa kanssa, huolehti, että kaikki saivat pöydästä osansa. Hänellä oli onnea ja hän oli onnellinen.

Ihan totta, katselin päivällä ja illalla, tuntuipa jokin luonnonvoima mylläävän palstalla.
Viestit nousseet ja laskeneet parin sanan viestittelyinä, vailla ajatuksen häivääkään joilla oma naama pääsi peiliin.
Kyllä me ihmiset vain olemme itserakkaita, kun kaikki muu on menetetty, pitää aloittaa syyn etsiminen muista ja nähdä peilissä oman naama niin siloisena ja puhtaana, että jossainhan sen syyn täytyy olla, mutta "ei minussa"

"Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Kalle!" ja Kalle huutaa niin kovaa, että varmasti naapurikorttelissakin se kuullaan.

Onni on kuin hiekan muruset, ne rapisevat askelten alla, mutta et huomaa niitä aina, ellei joku pikkukivi kulkeudu kenkääsi.
Silloin sen huomaa heti.

Kuinka monta kertaa onni kulkee ohitsemme, kun emme osaa ottaa hetkestä kiinni.

Olen viimeaikoina kokenut suurimman onnentunteen,kun olen sulkenut koneeni ja nähnyt oman elinpiirini.
Olen sentään onnellinen ihminen,minulla on maaseudunrauha,olen sovussa luojani ja itseni kanssa,
Toi"höpönassukkakin"on vielä liikuntakykyinen ja alkanut lääkehoito on rauhoittanut häntä oleellisesti

Eilen saatu kiekkokulta oli todella upea saavutus nuorilta Kiekkoleijonilta.Elin niin täysillä mukana siinä tiivistunnelmaisessa matsissa,että koirakin säikähti,kun ensimmäinen maali tuli ja kiljaisin täysillä tuvannurkassa.
Poikani pelasivat aikoinaan jääkiekkoa ja sain pureman kaiketi silloin.

Mikä nyt on kun viestini hukkui .
Olisinko painanut siittä viereisestä . Noo sanoin vaan että olen tosi ONNELLINEN kun saan aamulla herätä pitkän nukutun yn jäkeen ja Jerry ,herättää , Mennään ulos ja raitia aamu saa taas kaikki aistit hereille . Huomaan ---ihan kun olis jo kevättä ilmassa --vaikka talvikaan ei ole vielä tullut. Kuraa vaan --nurmikotkin pehmeenä --niin että koirankin on paras kävellä vaan asvaltilla . Silti tassut on pestävä joka kerta.

Laita sinä Late niitä ihania rakkauslauluja tänne --ne antaa uskoa vaikka toivoa ei niin oliskaan -- mutta on ainakin muistot -- ja se on onnea se -

Hyvää keskustelua
kaipaava ei täältä löydä toivomaansa

Aloitustekstikin on jo haasteellinen; kas kun onneen mahtuu triljoonia erilaisia tapahtumia. Olen jo vuosia sitten luopunut onnen auvoisuudesta.
Kun olisi edes terveyttä ja mielentasapainoa.

Merkillistä että tuosta alennetustakin toivepinosta saa itseasiassa taistella kynsin hampain, kun kysytään tuleeko se Jumalasta vai riivaajilta.
Kun on kirjaton karjaton ja ikänsä pelkkiä hanttitöitä tehnyt, niin pitää olla hyvillään että on katto pään päällä ja rahaa tammikuun maksuihin.

Tällä viikolla alkava talvi on monelle niin kova koettelemus, että moni nuorempi näkee ensi kevään ns. pilvien päältä.
Sitä katsookin paikkakunnan lehdestä onko tässä joukossa tuttuja ja nuorempia onnen etsijöitä.

Keskimääräisesti onnellinen, niin eihän siinä huomaa erikoista onnellisuutta. Tytär sano olevansa hyvillään kun olen onnellinen. Siitä tässä on noussu mieleen, mitähän likka sillä meinasi, onnellinen'.

Olen onnellinenkun onni on ollut puolellani, saan elää suhteellisen terveenä ja vielä on mahdollisuus mennä ja tulla harrastuksesta toiseen, tai viettää aikaa vaikka selällään sohvalla. Monelle ikäiselleni terveys jo asettaa tajoituksia liikkumiseen ja muuhun toimintaan.

On monta nuorempaakin ihmistä jolle onni ei ollut myötämielinen terveyttä jakaessaan.
Onnella kun on niin monta olomuotoa että sen piikkiin voi laittaa paljon asioita.
Paljon sellaistakin sanotaan onneksi, minkä eteen on joutunut tekemään työtä ja luopumaankin paljosta. Onnellisuus on kai seurausta onnesta, tai toisinkin päin.

Jos ihminen jaksaa nauraa itselleen ja olla ystävällinen muille kohtaamilleen ihmisille, silloinhan onni on ollut myötä.

Onnellisia ihmisiä on sittenkin enemmän kuin onnettomia. Onneksi.

Vähästä se hyvä mieli tulee.
Kun on hyvin nukkunut ja herää kiireettömään aamuun, niin mikäs sen mukavampaa.

Vaikka Hesari ei enää ole entisensä, sen minä vaan sanon!

Tämähän se juuri onkin, ettemme aina, useinkaan, ole hyvänolon tuntuisessa tilassa...me jo aika lailla elämään väsyneet. Mutta silloin kun näin on, hyvä aamu, sekin voimavara on jaksettava laittaa talteen, jakaa toisillekin.
Jaksaa taas sitten - ehkä- jonkin toisen hetken, ajan, jolloin elämänhalu näyttää uupumisen merkkejä.

Haavoittunut lintu, toinen siipi maassa, on minunkin elämääni montakin kertaa kuulunut. Mutta siitäkin on ollut ja on vieläkin jaksettava nousta, koska joku meitäkin vielä tarvitsee, vielä haavoittuneempi.

Ja onhan luonnollista, tarpeenkin välillä tunnustaa ihan ääneen.....nyt minä en jaksa, ei pitää sitä sisässään. Yltiöpäisyys, uhoaminenkin, nauru itkun sijaan, ovat puolustusmekanismeja, ainakin minulle.

Muistan sanoa kyllä itselleni, älä luovuta vielä, pidä itsestäsi huolta - on vielä muutama, joka sinua paljon tarvitsee.

Tämä aamuherääminen kun ei ollut yhtä hyvänoloinen kuin tuossa ketjun alussa tuntemani, niin näin ääneen puhumalla tuntuu jo paremmalta.

Hyvää mieltä aamuun.

Minulla on hyvä mieli.
Olen istunut koneella, kirjoittanut päiväkirjaa, kopioinut vanhoista kuvista kuvia päiväkirjan sivujen koristeluun ja teinpä tuossa yhden hakemuksenkin.
Eilen sain sähköpostiini viestin, siinä tarjotaan työtä. Saahan nähdä, ensi viikolla soittavat ja voin kysellä tarkemmin. Kannattaako vapaus vaihtaa heikolle palkalle ja sitoa itsensä jonkinmisen aikatauluun, sitäpä mietinkin tarkkaan.

Kun on monta sivustoa netissäkin, joissa olen mukana, eipä enää ole niin suurta intoa lisätä velvollisuuksia, vaikka niistä muka jotain hyötyykin.
Juuri korjasin kotisivuja, vahvistin, että ovat yleisessä haussa löydettävissä, mutta se haku vaatiikin, että minut tietää sieltä hakea, moni ei tiedä.
Mitä hyötyä on sellaisesta jaosta, josta ei itse nauti, tänne en kyllä rohkene mitään paljastaa. Riittää se, että jotka minut tietävät, löytävät.

Haaveillen tässä näitä paiviä on hyvä jatkaa.
Unelmilta ei kannata katkaista siipiä.

Hyvä mieli aamulla ennustaa hyvää päivää. Naatitaan...

Hyvällä mielellä hyvin nukutun yön jälkeen ja kun lukee toisten positiivisia aamun avauksia aina vaan paranee.
Kun silmät aukaisin niin jotain valkoistakin maan pinnalla havaitsin, mittarissa 3 miinusmerkkistä astetta. Jo vaan taitaa tänne talvi tulla. Onneksi otin perunat ja omenat illalla pois parvekkeelta, vaikka ehkä ne termoslaukussa olisivat vielä pärjänneet paleltumatta.
Ei olisi minusta enää työn vastaanottajaksi niinkuin Earlybirds, mutta varmaan se on jotain mielenkiintoista mikä sinut pistää miettimään
Vielähän minä isomummin hommia kyllä jaksan tehdä, sehän on niitä mieluisimpia tehtäviä. Niitä "töitä" on tänäänkin tiedossa.

Onnestain on puolet sinun...eipä ole turhat laulun sanat.

Minullakin on meneillään melkein aina jokin kuvien ja tekstien yhdistelyprojekti. Muutamia matkakertomuksia olen yhteen lehteenkin myynyt, kuvitettuja lehtijuttuja lahjoitellutkin, mutta lähinnä teen oman lähisuvun käyttöön. Valokuvien skannausta olen jo pitkään harrastanut ja saanut ilahdutetuksi monia sukulaisiani . Diakuvat ovat säilyneet hyvin, niitä skannailen pikkuhiljaa ja joskus otetaan projektori ja kangas esiin, palataan entisiin onnentäyteisiin päiviin, jolloin nämä kuvien ihmiset olivat keskellämme. Onneksi tuli kunnolla juhlittua synttäreitä ja nimppareitakin,valmistumisia , kihlajaisia ja häitä, ristiäisiä ja rippijuhlia. Joskus tuntui työläältä järjestää ja osallistua ison suvun juhliin, mutta se on kannattanut ja ennenkaikkea kantanut. Tärkeää on sekin nähdä, että traditiot jatkuvat. Onnen hetket säilyvät muistoissa, antavat voimaa.