Olen jo keski-ikää lähestyvä nainen. Minulla on kolme ihanaa lasta. Kaunis talo sekä aviomies. Päällisin puolin kaikki näyttää siis lähes täydelliseltä. Kaikki on vain kulissia. Niin kuin on ollut lähes koko ikäni.
Olen ollut koulukiusattu koko peruskoulun. Olen pitänyt vahvaa roolia yllä. Minua ei kukaan nujerra. En näytä kuinka sattuu ja miten haavoitettu olen sisältä.
Peruskoulun jälkeen suoritin ammatillisen tutkinnon. Tein töitä niin ettei minulla ollut aikaa ajatella itseäni. koin olevani arvostettu tekojeni kautta.
Otin ensimmäisen miehen jonka sain. Tein lapsen, menin naimisiin ja teimme kaksi lasta sisää. Olin kotona lasten kanssa. Lapset kasvoivat. Pelkkä kotiäitinä oleminen ei minulle enään riittänyt. Menin töihin. Taas olin tarvittu. Rakastan lapsiani ja uhraisin henkeni heidän edestä. He ovat hoidettu hyvin.
Vaihdoin työpaikkaa ainakun mielialani alkoi laskea.
Eräänä päivänä aloin kelata elämääni taaksepäin. Miksi minä vaihdan niin usein työpaikkaa? Jokaisessa työpaikassa olin törmännyt ihmisiin jotka saivat minussa vanhat koulukiusausajat heräämään. Minä koen itseni uhatuksu aina kuin törmään ihmiseen jokka on vahvaluonteinen. Ihmiseen joka päättää, määrää, kontroloi. Koen itseni jälleen uhatuksi. Minussa nousee ahdistu ja viha vallalle. Olen kiukkunen, äkäinen, vihainen...
Sekoitan töissä ihmissuhteet ja asiat. Ahdistun ja vaihdan työpaikkaa. Kierre on alkanut.
Loputon kierre on uuvuttavaa. Haluaisin haudata vanhat muistot mutta aina ne palaavat mieleen.
Pahimmillaan olen masentunut. Olen hakenut hetkeksi lääkettä ollut joitain viikkoja sairaslomalla. Palanut taas töihin. Hermostunut, vaihtanut työpaikkaa....
Kuinka kauan ihminen jaksaa tällaista?
Tarvitset psykoterapiaa. Kyllä. Mutta kynnyt sen aloittamiseen on minulle aivan liian suuri.En pysty kohdata menneisyyttä. Se on aivan liian satuttavaa.
Mieheni ei tiedä kuin pienen osan menneisyydestä. Hän näkee pahan oloni. yrittää ymmärtää mutta ei osaa eikä pysty.
Tämä taistelu on minun käytävä itseni kanssa. Se on vain niin HELVETIN vaikeaa.
Olen ollut koulukiusattu koko peruskoulun. Olen pitänyt vahvaa roolia yllä. Minua ei kukaan nujerra. En näytä kuinka sattuu ja miten haavoitettu olen sisältä.
Peruskoulun jälkeen suoritin ammatillisen tutkinnon. Tein töitä niin ettei minulla ollut aikaa ajatella itseäni. koin olevani arvostettu tekojeni kautta.
Otin ensimmäisen miehen jonka sain. Tein lapsen, menin naimisiin ja teimme kaksi lasta sisää. Olin kotona lasten kanssa. Lapset kasvoivat. Pelkkä kotiäitinä oleminen ei minulle enään riittänyt. Menin töihin. Taas olin tarvittu. Rakastan lapsiani ja uhraisin henkeni heidän edestä. He ovat hoidettu hyvin.
Vaihdoin työpaikkaa ainakun mielialani alkoi laskea.
Eräänä päivänä aloin kelata elämääni taaksepäin. Miksi minä vaihdan niin usein työpaikkaa? Jokaisessa työpaikassa olin törmännyt ihmisiin jotka saivat minussa vanhat koulukiusausajat heräämään. Minä koen itseni uhatuksu aina kuin törmään ihmiseen jokka on vahvaluonteinen. Ihmiseen joka päättää, määrää, kontroloi. Koen itseni jälleen uhatuksi. Minussa nousee ahdistu ja viha vallalle. Olen kiukkunen, äkäinen, vihainen...
Sekoitan töissä ihmissuhteet ja asiat. Ahdistun ja vaihdan työpaikkaa. Kierre on alkanut.
Loputon kierre on uuvuttavaa. Haluaisin haudata vanhat muistot mutta aina ne palaavat mieleen.
Pahimmillaan olen masentunut. Olen hakenut hetkeksi lääkettä ollut joitain viikkoja sairaslomalla. Palanut taas töihin. Hermostunut, vaihtanut työpaikkaa....
Kuinka kauan ihminen jaksaa tällaista?
Tarvitset psykoterapiaa. Kyllä. Mutta kynnyt sen aloittamiseen on minulle aivan liian suuri.En pysty kohdata menneisyyttä. Se on aivan liian satuttavaa.
Mieheni ei tiedä kuin pienen osan menneisyydestä. Hän näkee pahan oloni. yrittää ymmärtää mutta ei osaa eikä pysty.
Tämä taistelu on minun käytävä itseni kanssa. Se on vain niin HELVETIN vaikeaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et siis ole todellakaan saanut käsiteltyä niitä koulukiusaamisasioita. Ainut keino päästä niistä on käsitellä ne asiat niin perusteellisesti etteivät ne enää vaivaa sinua.
Psykoterapia olisi todella tarpeellista sinulle, ainakin jos et pysty asioista kertomaan miehellesi.
Myös ahdistuneisuuslääkkeet voisivat auttaa ainakin alussa että voisit alkaa käsitellä ja purkaa asioita. Yritä vain rohkeasti hakeutua lääkäriin ja/tai puhua asioista miehesi kanssa.
Et halua sitoutua, lähde siitä. Se on sinun ongelma. Älä vieritä syytä aina muualle, se ei auta. Ota vastuu itsestäsi. Nyt pilaat lapsesi ja suhteesi.
Joku on nämä jo sinulle sanonut, mutta et vaan usko.
Tämäkin kirjoitus on turhaa.
sinulla taitaa asiat olemaan todella huonosti "elä mitä on".
Ymmärtääkseni ensimmäinen kirjoittaja ei missään syytellyt ketään. Itseänsä hän siinä analysoi.
Toivottavasti tietokoneesi tilttaa etkä pääse enään kirjoittelemaan noin itsekeskeisiä ajatuksiasi.
@huh4
Kirjoittaja on vaihtanut työpaikka usein, siellä sotkee ihmissuhteet ja työt. Ei siis sitoudu työpaikkaan, ei sitoudu työtovereihin eikä sitoudu itse työhön. Lapsienhoidonkin jätti omista syistä.
On kertonut miehelleen vain vähän asioita, ei siis ole sitoutunut häneenkään.
Mies ja lapset voisi auttaa, mutta kirjoittaja ei puhu.
Mitä itsekeskeistä on jos analysoi toisen elämää? Sitähän kirjoittajakin toivoo.
@huh4 voisit keskittyä itse asiaan.
Itse kirjoittaja on huomannut ongelmansa, mutta johtopäätökset on pielessä.
Herkkää ja syvällistä tekstiä. Olen itse kokenut myös koulukiusaamista ja osittain siitä syystä aikoinaan masennuin. Minut käytännössä passitettiin psykoterapiaan ja olen siitä hyvin kiitollinen vanhemmilleni.
Suosittelen psykoterapiaa myös sinulle.
Uskon kuitenkin että tulet tekemään jotain asioiden suhteen, koska olet jo lähtenyt liikkeelle kirjoittamalla avunhuudostasi tänne.
Toivon että voit joskus kokea sen, että taakka voi keventyä.
No, paha on olemassa keskuudessamme.sen kun tietää niin ymmärtää paljon!
Ikävä kyllä ei auta jumittua. Aloittaja: Hae apua. Mitä pidemmälle elät tuota elämää, sitä vaikeampi on siitä päästä irti. Jaksamista.