Empien
Sydämen syrjää katseesi avaa,
tuudittaa silmää vielä niin vaeltavaa.
Muistoja menneitä, ehkä haaveitakin,
mihinkä ne minäkään siinä kätkisin.
Tulee tutuksi ilon ilmeen kautta,
huulilla hyräilee sanat jo hautta.
Mitä empii, esille tahtoo tuoda,
olisi kai hyvä yhteisiä muistoja luoda.
Sydämen syrjää katseesi avaa,
tuudittaa silmää vielä niin vaeltavaa.
Muistoja menneitä, ehkä haaveitakin,
mihinkä ne minäkään siinä kätkisin.
Tulee tutuksi ilon ilmeen kautta,
huulilla hyräilee sanat jo hautta.
Mitä empii, esille tahtoo tuoda,
olisi kai hyvä yhteisiä muistoja luoda.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanat
Pienet unelmat siinä auttaa,
sen haaveensiivin sauttaa.
Saahan ne sanoiksi luoda,
ajatuksin maailmalle tuoda.
Kaiken sen huuliltani annan,
kuiskauksin luoksesi kannan.
Ota vaan, rutista ja halaa,
tiedäthän miten se rinnassa palaa.
Kauniit sana muuttuisivat vielä kauniimmiksi kun en kuiskaisi ajatusten kohteen korvaan.
Niinpä ne
Hauraana elää toivon kieli,
hiljaa puhuu siitä muistoissa mieli.
Illan hämyssä näin tuntee sen,
sanat sekoavat vaikka tahtoisi en.
Hiljaisuuden takaa on murtunut muuri,
pienistä pienin on ajatus suuri.
Ei tartu korvaan vaan vaeltaa yössä,
haikeana haihtuu matkojen päässä.
Joskus kun ajatuksen kirjoittaa paperille se pysyy tallessa, vaikka sen välillä unohtaakin.
Piirtyneet
Auringon kajo heijastuu kuusta,
lauseet vain haihtuvat suusta.
Kaiken minkä tapahtuvan silloin nähtiin,
oli kai jo kirjoitettuna tähtiin.
Rivejä pitikin taivaan laitaa,
näkee sen joka lukea tuon taitaa.
Huokaukset sinne joskus pilviä piirtää,
onnen tunne ne pois sanojen edestä siirtää.
Kaunista, kuu ja aurinko ovat kauniita taivaankappaleita.
Valo
Ilta tullessaan muistoja kerää,
taivaalle revontulten loimuna herää.
Säihkyen kietoo keltavihreään nauhaan,
unisen uuvuttaa yön hopeanauhaan.
Katosi muu kun kuvat esiin hiipi,
kosketti hellästi kevyt enkelinsiipi.
Siinä on kuin valo kaukaisen tähden,
uniratsulla hänen mukaansa lähden.
Revontulet ovat upean näköisiä sääli että niitä näkee niin harvoin täällä päin. Mukavia unia ja uni ratsastusta.
Sydänparka
Ken antoi silloin haaveille luvan,
kuutamoyössä kauniille toiveelle kuvan.
Silmäkulmassa eli säihkyvä särmä,
hämärän hengessä häilyvä härmä.
Milloin on tähdet, silloin on tulta,
varjoista esiin käy elämän kulta.
Missä hän on, ilon naurua nakkaa,
katseen kaihossa sydänparka niin hakkaa.
Voisipa kauniista haaveista tehdä totta.