Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus.

jaa a on väärässä ja oikeassa. Samaa pas.kaa joka paketissa. Mene minne vain niin ihmiset ovat ihmisiä. Et löydä mistään parempaa kristillisyyttä. Siksipä ihmisiin ei pidä luottaa vaan Jumalan Sanaan.

old_profile_81068 kirjoitti:

jaa a on väärässä ja oikeassa. Samaa pas.kaa joka paketissa. Mene minne vain niin ihmiset ovat ihmisiä. Et löydä mistään parempaa kristillisyyttä. Siksipä ihmisiin ei pidä luottaa vaan Jumalan Sanaan.

Juuri niin, ihmisiin ei pidä luottaa. JUMALAN SANA on ainoa täysin luotettava tässä maailmassa. Mutta miksi me niin helposti luotamme ihmisiin ja jos emme luota siitäkin tuleesyyllisyyttä?

Röyhkeintä elämän korskaa on omalla vanhurskaudellaan ylpeileminen ja Jeesuksen verellä Jumalan omiksi lunastettujen pilkkaaminen ja tuomitseminen.

Mutta tämän tietää jokainen jonka Jeesus on omakseen ottanut, että tekojensa ja kieltäymystensä varaan vanhurskutensa rakentava ihminen on umpisokea hengellisesti.
Niin Jeesuksen aikaiset judaistit kun tämänpäiväisetkin omiin tekoihinsa ja kieltäymyksiinsä luottavat.

Sitä samaa ihmettelen kun Esikoiset ry tä ei kukaan pilkkaa, eipä vaan pilkata. Ovatko he niin maallistuneita ettei aihetta löydy.

Niin se on viha perkeleellä, kuin synnit on uskottu ja todistettu anteeksi Jeesuksen korkeimmassa nimessä ja kalliissa ja viattomassa sovintoveressä. Siis se veri oli viaton meidän synteihimme, kuitenkin me siitä todistamme O abba rakas Isä, ole kiitetty Herramme Jeesus!

muuttis kirjoitti:

Juuri niin, ihmisiin ei pidä luottaa. JUMALAN SANA on ainoa täysin luotettava tässä maailmassa. Mutta miksi me niin helposti luotamme ihmisiin ja jos emme luota siitäkin tuleesyyllisyyttä?

Kenen jumalan?

kuuluukoko tämä nimim. teuta01:sen himot niihin emakon pimperoihin pakkasella kiinnostus tähän samaan aihepiiriin?
ihan vaan tyhmyyttäni kysyn?

OVAT lihassamme oleva geneettinen taipumus. Joidenkin henkilöiden esiintyminen täällä muka lihastaan vapaina, on suurinta valhetta mitä ihminen voi itselleen uskotella.

On se kauheeta olla luonnollisen eläimen ruumiissa "ihmisenä".
Eläin siis toteuttaa luonnollisia tarpeitaan ihmisessä mutta ihminen eläimessä on tolkuttoman kiero perkele,oikein saatanallisen julma ja säälimätön,pistetään vielä raadollinen kaupanpäälle joka ei anna lajikumppaneilleen armoa,saatikka nyt rakkautta ainakaan.

Et sinä tiedä, onko hän noista parannusta tehnyt.
Ja meidän on turha kieltää ihmisen taipumus syntiin, mutta meidän tulee paljon enemmän katsoa sitä, joka on meitä vapaaksi ostanut, ja on antanut meidän syntimme anteeksi.
Sen takia me olemme, ja myös sinä, että jos sinä langenneen näät, niin sinä häntä nostaisit. Me olemme välikappaleet. Äläkä sinä häntä sääli joka totuutta rakastaa, ehkä hän on nyt langennut, mutta huomenna on jälleen noussut ylös, ja hänen kunniansa käy hänen edellänsä, sillä yhdestä vanhurskaasta pitää totisesti Kristuksen vanhurskaus paistaman, ja se on armo Jumalalta ja usko ihmisen puolelta. Mutta raadolliset kerjätköön vielä armoa siihen asti, että vanhin tulee ja armahtaa heitä, niin kuin Paavalia, yhden välikappaleen kautta. Ei sen miehen kautta, joka noituuden hengessä kansaa villitsi, vaan sen miehen kautta, joka oli osallinen Pyhästä Hengestä ja kalliista armolupauksista, sillä Kristus oli häntä ostanut uudesti syntymisen pesolla.
Ei ole sellaisia syntejä, joita ei Kristuksen veri jaksaisi pestä ja puhdistaa, niin kuuluu vielä huuto kaikille poislangenneille ja kauas eksyneille, palatkaat takaperin, katsokaat maasta ylösnostettua Karitsaa joka riippuu Golgatan keskimmäisellä ristillä, haavat ja naulanreiät käsissä ja jaloissaan ja orjantappura piikkikruunu päässään. Katso vielä ja kuuntele, jolla korva on se kuulkoot, mitä hän huutaa kun Hän puhuu ihmisten synneistä ja sanoo anna heille anteeksi, se oli rukous, mutta viimein Hän huusi se on täytetty, ja se oli todistus siitä, että yksi syntinen ihminen on Jumalanlapsi ja armoitettu yhtälailla kuin sinäkin, joka matkasauvaan nojaat ja et niin moneen syntiin ole langennut. Yksin uskosta ja yksin armosta, siksi me emme sääli ihmisiä, vaan me rukoilemme niin kuin Jeesus rukoili, Isä anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät. Se on meillä halu, että totinen priiskoitusveri pesee ja puhdistaa synnistä, eikä omanvanhurskauden liiva, joka hapattaa koko hengellisen elämän, kunnes vain raato ja vilu jälkeen jää. Lämmitä sinä taivaallinen Jumala, minä tosin kynttilän sytytin kuin minä suuni avasin, mutta sinä annoit annoit kynttilän palaa pohjaisella pohjanmaalla ja ei ole mitään ilman sinua. Sinun nimeäsi me ylistämme ja sinun tykös me tahdomme jälleen tulla, niin kuin olit meidän tykönämme, kuin sinä meitä synnytit uudestisyntymisen vaivoissa ja otit meitä lapsiksesi. Me saimme silloin nojata sinun rintojasi vasten ja saimme maistaa taivaan esimakua. Niin me tahdomme nojata sinun tykös iankaikkisesti.
(kirjoittaja ei käy seuroissa, mutta todistaa siitä, mikä on Pyhä, ja joka on Pyhä ei ole saastainen, ja on perivä iankaikkisen elämän!) Ja pyydän vielä anteeksi niitä kirjoituksia jotka ovat tänne kirjoitetut ja ei pois lähde. Nimimerkkejä oli monta, mutta kirjoitustyyli on tuttu. En todistusta tarvitse, sillä sen olen jo saanut, mutta että tietäisitte, että vääryyden pitää viimein kukistuman ja omanvanhurskauden sortuman, ja pitää jäämän vain paljas usko ihmisen puolelta. Ei mitkään kirjoitukset ketään autuaaksi tee, vaan armo Jumalalta Kristuksessa Jeesuksessa joka on Kristuksen sovintoveri, joka pesee ja puhdistaa synnistä. Ja yksin uskosta me voimme sen vastaanottaa ilman pienintäkään ymmärrystä tai tekoa, täysin lapsenkaltaisena ja alastomana omista töistä, siksi me saarnaamme tunne syntisi, tule tekojesi kaltaiseksi, että tulisit viimein tuntemaan taivaallisen Vanhimman liiton, joka on Isän ja Pojan välillä ja joka on ihmisen ja Jumalan Pojan välillä uudestisyntymisen pesolla. Että me saisimme tuntea olevamme Jumalan lapset, koska Hän osti meidät lapsiksensa suuresta armostansa. Niin me saamme vasta sitten oikein kiittää Jumalaa, että me olemme ilman yhtäkään tekoa, samalla syntiset, samalla vapaat ja pestyt ja puhdistetut. Ja meillä on vielä todistus rinnassamme ja kristittyjen suussa ja me saamme katsella tuota kaukana siintävää rantaa, johon viimein kaikki Jumalanlapset saavat jalkansa astua tämän pienen ja vaivalloisen matkan jälkeen. Sinnehän me kaikki tahdomme olla matkalla, myös tyhmelin.

Voisin anteeksi pyynnön takia sanoa nimenikin, mutta ei ole tarvetta kuitenkaan ottaa mitään "esittää saarnaajaa" leimaa, koska minulle riittää että olen Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. En tahdo olla saarnaaja, enkä myöskään tahdo esittää sellaista. Vähän vaan valkeutta kansalle, joka pimeydessä vaeltaa ei sen enempää, eikä vähempää. Nähdään myöhemmin, jos Jumala suo. Kynttilän sytyttäminen oli oma vertaus Raamatussa sillä on sitten eri hengellinen sisältö, ja uskon että silloin sen on sytyttänyt Jeesus itse samaa yksin uskosta ja yksin armosta aihetta sivuten.

Sääli ei auta ketään,sympatiseraan mutta jos kykenee empatiaan,on Jumalan asialla.
Hengen ylpeys ja kunniahan ovat omasta lihasta lähtöisin,"eihän nyt meillä sellaista ole".Totta kai on.
Minä kun olen korkeasti koulutettu,älykäs ja luova ihminen,tienaankin mahdottomasti,miksipä minä en jakaisi ansaitsemaani muille esim. lapsilleni.
Kateus vie kalatkin vedestä eikä taatusti auta ketään sillä se syövyttää mielen.
Ahneudestakin on tullut hyve tämän päivän maailmassa,jopa suotavaa,mutta sekään ei auta sitä ihmistä joka on ahne haluamaan koko ajan lisää itselleen sillä ahneus ei tule koskaan tyydytetyksi.
Korskeus kanssaihmisiään kohtaan tekee sokeaksi ja kuuroksi,ihminen vaipuu välinpitämättömyyteen,rakkaudettomuudessaan ylimielisyyden ja omahyväisyyden orjaksi.

Matkasauvaannojaten kirjoitti:

Et sinä tiedä, onko hän noista parannusta tehnyt.
Ja meidän on turha kieltää ihmisen taipumus syntiin, mutta meidän tulee paljon enemmän katsoa sitä, joka on meitä vapaaksi ostanut, ja on antanut meidän syntimme anteeksi.
Sen takia me olemme, ja myös sinä, että jos sinä langenneen näät, niin sinä häntä nostaisit. Me olemme välikappaleet. Äläkä sinä häntä sääli joka totuutta rakastaa, ehkä hän on nyt langennut, mutta huomenna on jälleen noussut ylös, ja hänen kunniansa käy hänen edellänsä, sillä yhdestä vanhurskaasta pitää totisesti Kristuksen vanhurskaus paistaman, ja se on armo Jumalalta ja usko ihmisen puolelta. Mutta raadolliset kerjätköön vielä armoa siihen asti, että vanhin tulee ja armahtaa heitä, niin kuin Paavalia, yhden välikappaleen kautta. Ei sen miehen kautta, joka noituuden hengessä kansaa villitsi, vaan sen miehen kautta, joka oli osallinen Pyhästä Hengestä ja kalliista armolupauksista, sillä Kristus oli häntä ostanut uudesti syntymisen pesolla.
Ei ole sellaisia syntejä, joita ei Kristuksen veri jaksaisi pestä ja puhdistaa, niin kuuluu vielä huuto kaikille poislangenneille ja kauas eksyneille, palatkaat takaperin, katsokaat maasta ylösnostettua Karitsaa joka riippuu Golgatan keskimmäisellä ristillä, haavat ja naulanreiät käsissä ja jaloissaan ja orjantappura piikkikruunu päässään. Katso vielä ja kuuntele, jolla korva on se kuulkoot, mitä hän huutaa kun Hän puhuu ihmisten synneistä ja sanoo anna heille anteeksi, se oli rukous, mutta viimein Hän huusi se on täytetty, ja se oli todistus siitä, että yksi syntinen ihminen on Jumalanlapsi ja armoitettu yhtälailla kuin sinäkin, joka matkasauvaan nojaat ja et niin moneen syntiin ole langennut. Yksin uskosta ja yksin armosta, siksi me emme sääli ihmisiä, vaan me rukoilemme niin kuin Jeesus rukoili, Isä anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät. Se on meillä halu, että totinen priiskoitusveri pesee ja puhdistaa synnistä, eikä omanvanhurskauden liiva, joka hapattaa koko hengellisen elämän, kunnes vain raato ja vilu jälkeen jää. Lämmitä sinä taivaallinen Jumala, minä tosin kynttilän sytytin kuin minä suuni avasin, mutta sinä annoit annoit kynttilän palaa pohjaisella pohjanmaalla ja ei ole mitään ilman sinua. Sinun nimeäsi me ylistämme ja sinun tykös me tahdomme jälleen tulla, niin kuin olit meidän tykönämme, kuin sinä meitä synnytit uudestisyntymisen vaivoissa ja otit meitä lapsiksesi. Me saimme silloin nojata sinun rintojasi vasten ja saimme maistaa taivaan esimakua. Niin me tahdomme nojata sinun tykös iankaikkisesti.
(kirjoittaja ei käy seuroissa, mutta todistaa siitä, mikä on Pyhä, ja joka on Pyhä ei ole saastainen, ja on perivä iankaikkisen elämän!) Ja pyydän vielä anteeksi niitä kirjoituksia jotka ovat tänne kirjoitetut ja ei pois lähde. Nimimerkkejä oli monta, mutta kirjoitustyyli on tuttu. En todistusta tarvitse, sillä sen olen jo saanut, mutta että tietäisitte, että vääryyden pitää viimein kukistuman ja omanvanhurskauden sortuman, ja pitää jäämän vain paljas usko ihmisen puolelta. Ei mitkään kirjoitukset ketään autuaaksi tee, vaan armo Jumalalta Kristuksessa Jeesuksessa joka on Kristuksen sovintoveri, joka pesee ja puhdistaa synnistä. Ja yksin uskosta me voimme sen vastaanottaa ilman pienintäkään ymmärrystä tai tekoa, täysin lapsenkaltaisena ja alastomana omista töistä, siksi me saarnaamme tunne syntisi, tule tekojesi kaltaiseksi, että tulisit viimein tuntemaan taivaallisen Vanhimman liiton, joka on Isän ja Pojan välillä ja joka on ihmisen ja Jumalan Pojan välillä uudestisyntymisen pesolla. Että me saisimme tuntea olevamme Jumalan lapset, koska Hän osti meidät lapsiksensa suuresta armostansa. Niin me saamme vasta sitten oikein kiittää Jumalaa, että me olemme ilman yhtäkään tekoa, samalla syntiset, samalla vapaat ja pestyt ja puhdistetut. Ja meillä on vielä todistus rinnassamme ja kristittyjen suussa ja me saamme katsella tuota kaukana siintävää rantaa, johon viimein kaikki Jumalanlapset saavat jalkansa astua tämän pienen ja vaivalloisen matkan jälkeen. Sinnehän me kaikki tahdomme olla matkalla, myös tyhmelin.

Hyvin kirjoitit, vain yhden kirjoitusvirheen löysin ja sentää noin pitkä tarina, sisältö asiaa kylläkin.
(kijoittaja ei käy.....) siis iso alkukirjain!

No tällaista on nykyään lisääntyvässä määrin, noustaan toisten yläpuolelle!