Mitkä hetket ovat niitä huonoja hetkiä lasten kanssa?

Sellaiset hetket, kun ukko alkaa rasittamaan, niin toivoo ohikiitävän hetken ajan, ettei olisi lapsia, niin voisi helpommin lähteä nostelemaan.

Lapsissa ei mikään raivostuta, väsytä tai kyllästytä.

Taaperolla on uhma. Huutaa niin kauan et nukahtaa tai minä annan periksi. Se on inhottavaa mutta ei, siltikään en kadu että olen lapsen tehnyt!

Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että se lasten kasvattaminen menee just niin vaikeaks tai helpoks, kuin sen itse tekee. Olen armoton ylihuolestuja, joten minulle se on ollut tosi rankkaa. Lapset ovat minulle maailman rakkaimpia, ja en missään nimessä antaisi päivääkään pois.

Jatkuvat yöheräilyt.
Rahan puute
Oman ajan puute
Kaupunki joka pettää lupauksensa
Ihmisten asenteet
Lasten isän lapsellisuus
Häiriköivä sukulainen
Sosiaalitoimi.

Tekisi mieli käydä jossain, mutta en pääse mihinkään. Yksi lapsista ei kykene ikinä itsenästymään. Kaupungilla ei ole varahoitopaikkaa, vaikka pitäisi. Palvelunpuutteita yritetään korvata lastensuojelulla, jolla ei ole mitään tarjottavaa. Vai mitä ihmettä sillä perhetyöntekijällä tekee. Ei minulla ole aikaa jutella sen kanssa. Hoitaisivat vammaispalvelun kuntoon paremminkin. Neuvola voisi pyöritellä muutakin kuin peukaloita. Jos lapsella on hoitosuhde keskussairaalaan ja siellä pitää käydä useasti, niin tympäisee mennä neuvolaan, kun vastassa on lapsen sairaudesta pihalla oleva parikymppinen tyllerö. Ei se niin pitäisi mennä että minä kerron mikä on normaalia ja mikä ei.
Lasten isä ei halua hoitaa lapsia eikä maksa elatusmaksuja. Haluaa käydä täällä tapaamassa. Lähinnä se on täällä haittana. Kehtaa valittaa, jos tiskipöydällä on tiskejä tai pyykkejä kertynyt. Painuisi helvettiin. Ikinä ei auta missään.

No ei lapset kaduta, mutta inhottavia asioita elämästä löytyy.

Ei minua ole koskaan kaduttanut lasten saaminen, ei edes niinä vaikeampina hetkinä. Rakkaus on suurempi kuin mitkään huonot hetket. Tietysti sitä joutuu kohtamaan omat heikkoudet ja tekemään työtä itsen kanssa...sietämään esim väsymystä ihan toisella tavalla...

Sulla varmaan se kun harkitsit edes lasta. Toiset ovat onnellisia kun saisivat lapsen, ja sinä kadut jo heti et sulla on.

Ajatteles mitä sun lapses ajattelee, kun äiti ei tykkää hänestä ja katuu että on tehnyt hänet. Miten aiot kertoa lapelle, että vihaat sitä?
Oisko pare antaa adoptoivaksi sellaseen perheeseen joka ei lasta saa ja varmasti rakastaisivat.

Lapsissa mua ei oo ärsyttänyt ikinä mikään.Mutta nyt kun ero on tullut,niin tietty olishan sitä voinut paremman isän lapsilleen valita.Sellaisen ettei kaikki hommat olis jäänyt mun vastuulle..ja sit kuitenkin hän otti jä lähti.

Se kun lapsi roikkuu jaloissa kun yritän siivota,tehdä ruokaa, puhua puhelimessa niin lapsi kiljuu kurkkusuorana vieressä!! Eli se ärsyttää kun ei saa rauhassa tehdä näitä kodinhommia...
Lapsi on rakkainta maailmassa, mutta hän on viimeinen asia mitä koskaan katuisin..

Eniten väsyttää se, kun lapset ovat kipeinä. Monen päivän kuume ja oksennustauti juuri takana, koko talo haisee oksennukselle ja sitä on varmasti joka nurkkaan ehtinyt jo tullakin (kun parivuotias ei malta pysyä paikallaan, eikä osaa oksentaa vessaan tai ämpäriin). Siihen päälle kun vielä itsekin oksennustaudissa ja kuumeessa ja mies töissä, niin kyllä kävi mielessä, että elämä voisi olla helpompaa ilman lapsia.

No, taudit on nyt lusittu ja toivottavasti seuraavaan menee yhtä kauan kuin edellisestä meni tähän. Seuraavaksi vain pitää hoitaa se suursiivous. Niin, onkohan tämän parivuotiaan elinaikana edes ollut vatsatautia aikaisemmin meidän perheessä...? Vanhin lapsi on 14, joten siitä alaspäin kaikki iät on tuttuja. Eli ei ne väsymyksen hetket nyt niin kauhean yleisiä ole.