ja sielunkumppanuudesta :((((((((((
Sitä siitä rakkaudesta
8686868686868
10288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noh?
No kuvittelen että meidän välillä on jotain yhteistä ja suuria tunteita, mutta ei se viime yönä oikein siltä sinun puoleltasi vaikuttanut!!!
siis KUVITTELIN
Minun vieressäni nukkui vain kissa enkä usko että olet hän ;)
Vitsi vitsinä...
Anna hänelle armoa, mikä tilanne lieneekään. Aina ulosanti ei vastaa sitä mikä sisällä todellista.
Antaisin kyllä armoa jos toinen olisi yhtään halukas asioita selvitämään ja tekisi siihen aloitteen.
Asiahan ei minulle kuulu mutta mielenkiinnosta kysyn.
Mitä selvitettävää on? Onko jompikumpi varattu? Tietääkö hän tunteesi? Tiedätkö hänen tunteensa?
En tietenkään voi näin sivusta huudella kun en tiedä mutta saan sellaisen käsityksen että olet rakastunut, haluat asioihin selkyyden ja että hän on se jonka tulisi tehdä aloittaan. Voisin nähdä itseni tähän tilanteeseen kun tutustuin erääseen ihanaa neitoon mutta hän on varattu eikä minulla ole minkäänlaista aietta "ottaa selvää" kun toinen on jo parisuhteessa. Ehkä se sinun henkilösi ei uskalla/pysty/ymmärrä alkaa asioiden selvittelyyn.
Tee SINÄ jotain. Väännä vaikka rautalangasta sydän jos ei muu mene perille :)
Näyttää siltä että hän haluaa niitä sydämiä vallan joltain toiselta :(
Sinulle löytyy varmasti vielä kaveri joka haluaa sydämiä juuri sinulta, jolloin suuria ja yhteisiä tunteita voi olla vieläkin enemmän, mutta tietysti kannattaa surra vanhat murheet pois ensin.
Ne on vaikeita käsitellä sielulliset tunteet.
Ikävöin sua/häntä joka tulee aina olemaan saavuttamaton. Mikä ja kuka sinä olet mies kun en sua tunne, kuitenkin veit ajatukseni sivuraiteille, nyt pelkään jo sydämeni puolesta. Kuinka monta vuotta jaksan näin.
Elämä on ok, mutta elän puolittain, käytän tunteja ja tunteja sinun ajattelemiseen, haaveiluun ikävöintiin, kaikki Se on poissa suhteeltani. Teen väärin, tiedän sen. Haluaisin oikeasti keskittyä siihen mitä minulla on, enkö siihen mitä ei. Mutta pelkästään halua, ei muuta mitään, ajatukset karkaavat sinuun.
Rakastan miestäni omalla tavalla ja sinua/ häntä omalla tavalla, onhan se pinnallista, kun en tunne sua. Jos tuntisin, ehkä en rakastaisi. Niinpä tietenkin, ihastustahan tämä on kun ei tunne. Miksi se sitten sattuu näin paljon.
En kaipaa ohjeita siihen miten pitäisi toimia. Tässä, tähän ei ole sellaisia ja uskon lisäksi, että näin voimakkaat tunteet on vain minulla, hän ehkä joskus tunsi jotakin.
Tästä kaikesta tulee oikeasti niin paska fiilis, en halua olla mä, ja kuitenkin mä olen mä. Nyt sattuu niin, että on pakko antaa kyynelten virrata.